Ovatko akateemisten ihmissuhteet monimutkaisempia?

Vierailija kirjoitti:

Koska heille ns. henkinen yhteys ja arvomaailmaan liittyvät tekijät ovat usein tärkeitä. Puolisossa arvostetaan älykkyyttä, kykyä keskustella monipuolisesti abstrakteistakin asioista sekä jatkuvaa halua kehittää itseään. Tavallaan noita ominaisuuksia voidaan priorisoida ihmiselle tyypillisten ja parisuhteen kannalta keskeisten alkeellisten tarpeiden, esimerkiksi läheisyyden, seksuaalisen vetovoiman, yhteisen tekemisen jne. kustannuksella.

Jos ihminen ei nyt aivan toivoton ongelmatapaus ole, niin uskaltaisin väittää, että ei-akateemisten parisuhteet ovat monessa mielessä ihmiselle henkisesti helpompia. Tuskinpa ne kuitenkaan kestävämpiä ovat.

Nyt tulee käsittämätöntä scheissea. Olen akateeminen, perheenjäsenet on akateemisia ja kaveritkin kaikki. Ja tiedätkö, me puhumme ihan tavallisista asioista keskenämme?. Ei-akateeminen pärjää ihan hyvin mukana, jos nyt joskus on uutiset katsonut tai pikkuisen seuraa ympäristöään. Emmekä me koko ajan halua kehittää itseämme paitsi katsomalla jotain "rakas, olet pullukka" -ohjelmaa, jonka jälkeen tulee jumpattua lattialla.

Ja parisuhteet on ihan samanlaisia kuin muillakin. Juoruillaan, puhutaan, että laitetaanko tulppaaneja tai narsisseja keväällä, miksi ruohonleikkuri on jäänyt lumen keskelle, auto pitää viedä huoltoon jne. Ei parisuhteissa tai ihmissuhteissa ole mitään sen monimutkaisempaa kuin muillakaan.

Arvoisa ketjun aloittaja ei taida olla kovin paljon tekemisissä akateemisten kanssa.

Hahah, kiitos aamun nauruista. Olen itse akateeminen. Mies ei ole, mutta suurin osa kavereista ja perheestä on. Kavereiden kanssa puhumme lähinnä liikuntaharrastuksistamme, elokuvista/teattereista, matkustamisesta ja vaatteista. Ihan tavallisista jutuista siis. AMK:n käyneen miehen kanssa puhutaan ihan samalla tavalla.

Jo oli aloitus.

Minä olen akateeminen kolmannessa polvessa. Kaikki ystäväni ovat akateemisia. Vain yksi ei ole: aviomieheni.

Mieheni ei jää kenellekään jalkoihin sen enempää älykkyydessä kuin yleissivistyksessä, eikä siinä, mistä puhumme.

N48

Minä ja mieheni ollaan peräti "kaiken maailman dosentteja" ja melko arkisista asioista sitä tulee keskusteltua. Totta kai älykkyys oli minulle iso tekijä puolisonvalinnassa aikoinaan, mutta ihan kamalasti Foucault ei kauppalistakeskusteluihimme ryömi.

Up

Minun mielestäni akateemisilla on enemmän kaikenlaisia komplekseja seurusteluun liittyen. Ne amiksen bensalenkkarit seurustelevat murrosikäisistä asti ja tutkitustikin akateemiset keskimäärin menettävät neitsyytensä myöhemmin, yli 20-vuotiaina. Tunneköyhempiä ihmisiä. Olen itsekin akateeminen ja parisuhdetta ei ole eli en tarkoita mollata.

En ole seurustellut kuin kertaalleen ei akateemisen kanssa, alkuun meni hyvin, mutta sitten se ero alkoi näkyä. Mm ilmastonmuutosta ei ole, netti on tietolähde jne. Kaatui kasaan. Mies kyllä osasi katufiksuja juttuja mutta mutta..

On ihan tutkittu juttu, että alhainen älykkyys, joka on harvan akateemisen ongelma, ennustaa ihmissuhdevaikeuksia. Äly auttaa asettumaan toisen asemaan ja miettimään ratkaisuvaihtoehtoja ongelmien ilmetessä. Mutta kyllä moni ei-akateeminenkin on älykäs. Valitettavasti ihmisen sosioekonominen tausta vaikuttaa merkittävästi siihen, meneekö yliopistoon vai ei.

Hauska tuo "tieto", että akateemiset ovat tunneköyhempiä. Ilmankos nuo tuntemani muurarit ja maalarit ovatkin niin kovin tunteikkaita, varsinaisia runopoikia suorastaan xD

Korkeasti koulutettujen eroriski on matalampi. Varmaankin juuri sen vuoksi, että on ongelmanratkaisukykyä, jota akateemiset opinnot opettavat.

Älykkäiden ihmisten ihmissuhteet ainakin ovat, ja onhan osa akateemisista älykkäitä.