Muita, jotka joutuvat sisarusparvesta aina olemaan vanhempiensa joulun järjestäjiä?

Vanhemmillasi on ilmeisesti kuitenkin seuraa toisistaan? Jos omat voimavarat eivät riitä, niin sitten eivät. Ei omasta hyvinvoinnista tarvitse tinkiä, varsinkin tänä vuonna kun joulupyhistä ei tule edes pitemmän loman mahdollisuutta. Voihan sitä olla yhteydessä jouluna muutenkin kuin menemällä paikan päälle.

Et sinä mitään joudu tekemään, vaan itse päätät tehdä. Ota vastuu omista päätöksistäsi, niin kuin veljesikin ottaa vastuun omistaan.

No juu, viimeiset 20 v. Alkuaikoina ihan mielelläänkin, meille tuli sekä mun että miehen vanhemmat ja siis ihan kutsuttuna. Olimme molempien suvuissa ainoat, joilla oli pieniä lapsia, tuli joulupukki yms. Nyttemin mun isä on kuollut jo vuosia sitten, miehen isä on dementoituneena vanhainkodissa, mutta äitini ja anoppini ja miehen veli erottuaan tulevat meille joka vuosi. Kutsuttu ei ole enää moneen vuoteen, anoppi ja poikansa vaan soittavat ja kysyvät, että mihinkäs aikaan se pukki aattona tulee? Ja ilmaantuvat sitten hyvissä ajoin paikalle, yleensä siinä vaiheessa kun meillä nautiskellaan joulusaunasta. Heille tekisi mieli sanoa, että viettäkää välillä joulu keskenänne, mutta kun en kehtaa, eikä mieskään.

Mun äiti taas haetaan meille, koska kukaan sisaruksistani ei ota häntä. Siskoni menee vuorotellen lastensa luo jouluksi, toinen veli asuu 500 km:n päässä ja toisella on uusperhe ja joulunviettäjinä sinun, minun ja meidän lapset perheineen, mummo ei sovi kuvioon.

Voi sanoa, että ainakin 10 viime joulua meillä on mennyt enemmän tai vähemmän pilalle näiden vanhusten takia, eivät ole mitään ihania mummoja nämä, vaikka eivät kai he tahallaan ole tunnelman pilaajia. Tiedän, liian kilttejä ollaan varmaan.

No en nyt ihan ymmärrä, että mitä vaivaa ne vanhemmat siinä ympärillä tuo? Haet ne ja viet ne, jos eivät ole enää ajokunnossa. Oletan, että asuvat kuitenkin vielä kotonaan ja ovat omatoimisia?

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Minun omatuntoni ei kyllä antaisi periksi tehdä noin. Kokisin tekeväni todella väärin itseäni kohtaan.

Mä olen nuorin, ja vielä opiskelija, kun iäs kuoli ja äiti jäi yksin. Sitä ennen isommista sisaruksista aina jotkut tuli kotiin, meillä oli tosi iso omakotitalo. Talo myytiin, äiti muutti kolmioon. Äidillä oli jo liikuntavaikruksia onnettomuuden seuraaksena vuosia aiemmin. Yhtäkkiä vietinkin sit äidin kanssa joulua kaksin. Seuraavana vuonna ison siskon piti hoitaa, mutta taas olin äidin kanssa kaksin( en voinut jättää kenemättä). Sit otin yhteyttä sisaruksiini, ja sanoin että " tästä lähtien joku ottaa joko äidin luokseen tai menee äidin luo. Järjestys on vapaa".

Sisarukset asuu eri puolilla Suomea,mutta kyllä ne kiltisti hoiti asian.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan kyllästynyt tähän, että aina mä joudun huolehtimaan ikääntyneiden vanhempien joulun vietosta. Veli ei välitä vaikka vanhemmat olis koko joulun yksin keskenään. Mulla ei oo sydäntä jättää vanhempia jouluksi yksin. Sanonko veljelle suoraan asiasta? Tiedän että loukkaantuu, mutta on tämä mullekin raskasta vuodesta toiseen...

Siis eihän sun ole pakko vaan teet sen vapaaehtoisesti. Mitä sä märiset?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Minun omatuntoni ei kyllä antaisi periksi tehdä noin. Kokisin tekeväni todella väärin itseäni kohtaan.

No ei se joulunvietto vanhempien kanssa niin kamalaa ole, että siitä omantunnontuskia tulee. Enemmän tulisi, jos jättäisin ne yksin.

Vierailija kirjoitti:

No juu, viimeiset 20 v. Alkuaikoina ihan mielelläänkin, meille tuli sekä mun että miehen vanhemmat ja siis ihan kutsuttuna. Olimme molempien suvuissa ainoat, joilla oli pieniä lapsia, tuli joulupukki yms. Nyttemin mun isä on kuollut jo vuosia sitten, miehen isä on dementoituneena vanhainkodissa, mutta äitini ja anoppini ja miehen veli erottuaan tulevat meille joka vuosi. Kutsuttu ei ole enää moneen vuoteen, anoppi ja poikansa vaan soittavat ja kysyvät, että mihinkäs aikaan se pukki aattona tulee? Ja ilmaantuvat sitten hyvissä ajoin paikalle, yleensä siinä vaiheessa kun meillä nautiskellaan joulusaunasta. Heille tekisi mieli sanoa, että viettäkää välillä joulu keskenänne, mutta kun en kehtaa, eikä mieskään.

Mun äiti taas haetaan meille, koska kukaan sisaruksistani ei ota häntä. Siskoni menee vuorotellen lastensa luo jouluksi, toinen veli asuu 500 km:n päässä ja toisella on uusperhe ja joulunviettäjinä sinun, minun ja meidän lapset perheineen, mummo ei sovi kuvioon.

Voi sanoa, että ainakin 10 viime joulua meillä on mennyt enemmän tai vähemmän pilalle näiden vanhusten takia, eivät ole mitään ihania mummoja nämä, vaikka eivät kai he tahallaan ole tunnelman pilaajia. Tiedän, liian kilttejä ollaan varmaan.

Kyllä mä kehtaisin, varsinkin jos eivät ole herttaisia mummoja. Itse ne rajat on piirettävä. Jos ei pysty, on turha kitistä ja olla marttyyri. Vielä  on hyvää aikaa sanoa että tämä joulu menee oman perheen parissa.

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Mä en pilaa enää ainuttakaan joulua sukulaisten tai perinteiden takia tekemällä asioita joita en halua.EVVK suvun mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Minun omatuntoni ei kyllä antaisi periksi tehdä noin. Kokisin tekeväni todella väärin itseäni kohtaan.

No ei se joulunvietto vanhempien kanssa niin kamalaa ole, että siitä omantunnontuskia tulee. Enemmän tulisi, jos jättäisin ne yksin.

Seipään nokassa istuminen tuo ainakin minun mieleeni todella epämiellyttävän joulunvieton, mutta miten vain. Pääasia, että toimii omien periaatteidensa mukaan.

Oletko ottanut asian puheeksi veljesi kanssa? Jospa hän kuvittelee, että sinä haluatkin viettää joulun aina vanhempiesi kanssa. Joo, mekin täällä mietitään, miten anopin joulu järjestetään, appiukko kuoli kesällä. Ei häntä voi jouluksi jättää yksinkään palvelutaloon. Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että anoppi tulisi aatoksi meille, mutta kuljetusten järjestäminen on tässä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juu, viimeiset 20 v. Alkuaikoina ihan mielelläänkin, meille tuli sekä mun että miehen vanhemmat ja siis ihan kutsuttuna. Olimme molempien suvuissa ainoat, joilla oli pieniä lapsia, tuli joulupukki yms. Nyttemin mun isä on kuollut jo vuosia sitten, miehen isä on dementoituneena vanhainkodissa, mutta äitini ja anoppini ja miehen veli erottuaan tulevat meille joka vuosi. Kutsuttu ei ole enää moneen vuoteen, anoppi ja poikansa vaan soittavat ja kysyvät, että mihinkäs aikaan se pukki aattona tulee? Ja ilmaantuvat sitten hyvissä ajoin paikalle, yleensä siinä vaiheessa kun meillä nautiskellaan joulusaunasta. Heille tekisi mieli sanoa, että viettäkää välillä joulu keskenänne, mutta kun en kehtaa, eikä mieskään.

Mun äiti taas haetaan meille, koska kukaan sisaruksistani ei ota häntä. Siskoni menee vuorotellen lastensa luo jouluksi, toinen veli asuu 500 km:n päässä ja toisella on uusperhe ja joulunviettäjinä sinun, minun ja meidän lapset perheineen, mummo ei sovi kuvioon.

Voi sanoa, että ainakin 10 viime joulua meillä on mennyt enemmän tai vähemmän pilalle näiden vanhusten takia, eivät ole mitään ihania mummoja nämä, vaikka eivät kai he tahallaan ole tunnelman pilaajia. Tiedän, liian kilttejä ollaan varmaan.

Kyllä mä kehtaisin, varsinkin jos eivät ole herttaisia mummoja. Itse ne rajat on piirettävä. Jos ei pysty, on turha kitistä ja olla marttyyri. Vielä  on hyvää aikaa sanoa että tämä joulu menee oman perheen parissa.

Niin, me ollaan ihmisinä erilaisia, mä olen sellainen erityisherkkä ja todellakin olen, en vain luule. En kestä minkäänlaista epäsopua, siitä tulee mulle ihan kauhea olo, itken helposti, menetän yöunet, verenpaine nousee. Aivan, tyhmäähän tämä on, mutta en voi sille mitään. Haluan aina, että on sopuisaa ja tämä nykytilanne on kahdesta huonosta kuitenkin se parempi. Enpä minä tästä sen enempää kitise, kunhan nyt tähän aloitukseen kerroin oman kokemukseni, enkä ole mitalia vaatimassa. Tiedän heikkouteni ja hyväksyn sen.

Mummojen herttaisuudesta voi olla monta mieltä, eivät he tahallaan loukkaa, vanhemmiten monet ihmiset vaan muuttuvat sellaisiksi, että eivät enää osaa oikein kontrolloida sanomisiaan, vaan kaikki höpötellään muillekin. Taivastellaan nykyajan lahjamäärää, annetaan neuvoja joulunvietosta, sanotaan suoraan, että "minä se en tästä laulajasta tykkää yhtään" (joululaulut soi meillä taustalla), viini on pahaa, minä en syö sitä ja tätä, eihän tuo ole mitään jouluruokaa, eikö teillä ole maksalaatikkoa, laittaisitte muovikuusen, turhaa rahan tuhlaamista jne. He nyt vain sanovat mielipiteensä ja opastavat meitä "nuoria". Oma äitini enää hädintuskin pärjää yksin kotonaan ja kyllä nämä alkaa molemmille olla niitä häntäpään jouluja. Parempi mieli mulla kuitenkin siitä on, että kestin nämä joulut, kuin että aloin riitelemään ja tuli huonot välit.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.

Minun omatuntoni ei kyllä antaisi periksi tehdä noin. Kokisin tekeväni todella väärin itseäni kohtaan.

No ei se joulunvietto vanhempien kanssa niin kamalaa ole, että siitä omantunnontuskia tulee. Enemmän tulisi, jos jättäisin ne yksin.

Seipään nokassa istuminen tuo ainakin minun mieleeni todella epämiellyttävän joulunvieton, mutta miten vain. Pääasia, että toimii omien periaatteidensa mukaan.

Niinpä. Mun periaatteisiin kuuluu ajatella muitakin kuin itseäni ja sitä, mikä on kivaa ja mukavaa. Ymmärrän kyllä, että haluaa viettää joulun oman perheen kanssa, jos kyseessä on hyväkuntoiset vaikkapa kuusikymppiset vanhemmat. Yli kasikymppisiä ei oikein henno jättää yksin joulua viettämään. Ja siis en valita asiasta.

Minä. Meitä on useampi sisarus, jotka voisivat äitini ottaa jouluksi tai mennä äidin luo. Tilaa olisi äidillä ja äidin vieressä olevalla mökillä.

Mutta ei. Milloin on mitäkin ja siskoni vikisee, että ei hänen miehensä tykkää, ulkomaille pitää päästä. Muilla muita syitä.

No minä olen sitten se, joka huolehdin äidin joulusta ja hoidan häntä. Olen seissyt sen tikun nokassa väärin päin jo toistakymmentä joulua. Olisi ihan kiva viettää yksi joulu perheen kanssa, ennen kuin omat lapset muuttaa pois. 

Kyllä normaalin empatiakyvyn omaava henkilö pyrkii viettämään joulun läheisten vanhussukulaisten kanssa, jos he sitä toivovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juu, viimeiset 20 v. Alkuaikoina ihan mielelläänkin, meille tuli sekä mun että miehen vanhemmat ja siis ihan kutsuttuna. Olimme molempien suvuissa ainoat, joilla oli pieniä lapsia, tuli joulupukki yms. Nyttemin mun isä on kuollut jo vuosia sitten, miehen isä on dementoituneena vanhainkodissa, mutta äitini ja anoppini ja miehen veli erottuaan tulevat meille joka vuosi. Kutsuttu ei ole enää moneen vuoteen, anoppi ja poikansa vaan soittavat ja kysyvät, että mihinkäs aikaan se pukki aattona tulee? Ja ilmaantuvat sitten hyvissä ajoin paikalle, yleensä siinä vaiheessa kun meillä nautiskellaan joulusaunasta. Heille tekisi mieli sanoa, että viettäkää välillä joulu keskenänne, mutta kun en kehtaa, eikä mieskään.

Mun äiti taas haetaan meille, koska kukaan sisaruksistani ei ota häntä. Siskoni menee vuorotellen lastensa luo jouluksi, toinen veli asuu 500 km:n päässä ja toisella on uusperhe ja joulunviettäjinä sinun, minun ja meidän lapset perheineen, mummo ei sovi kuvioon.

Voi sanoa, että ainakin 10 viime joulua meillä on mennyt enemmän tai vähemmän pilalle näiden vanhusten takia, eivät ole mitään ihania mummoja nämä, vaikka eivät kai he tahallaan ole tunnelman pilaajia. Tiedän, liian kilttejä ollaan varmaan.

Kyllä mä kehtaisin, varsinkin jos eivät ole herttaisia mummoja. Itse ne rajat on piirettävä. Jos ei pysty, on turha kitistä ja olla marttyyri. Vielä  on hyvää aikaa sanoa että tämä joulu menee oman perheen parissa.

Niin, me ollaan ihmisinä erilaisia, mä olen sellainen erityisherkkä ja todellakin olen, en vain luule. En kestä minkäänlaista epäsopua, siitä tulee mulle ihan kauhea olo, itken helposti, menetän yöunet, verenpaine nousee. Aivan, tyhmäähän tämä on, mutta en voi sille mitään. Haluan aina, että on sopuisaa ja tämä nykytilanne on kahdesta huonosta kuitenkin se parempi. Enpä minä tästä sen enempää kitise, kunhan nyt tähän aloitukseen kerroin oman kokemukseni, enkä ole mitalia vaatimassa. Tiedän heikkouteni ja hyväksyn sen.

Mummojen herttaisuudesta voi olla monta mieltä, eivät he tahallaan loukkaa, vanhemmiten monet ihmiset vaan muuttuvat sellaisiksi, että eivät enää osaa oikein kontrolloida sanomisiaan, vaan kaikki höpötellään muillekin. Taivastellaan nykyajan lahjamäärää, annetaan neuvoja joulunvietosta, sanotaan suoraan, että "minä se en tästä laulajasta tykkää yhtään" (joululaulut soi meillä taustalla), viini on pahaa, minä en syö sitä ja tätä, eihän tuo ole mitään jouluruokaa, eikö teillä ole maksalaatikkoa, laittaisitte muovikuusen, turhaa rahan tuhlaamista jne. He nyt vain sanovat mielipiteensä ja opastavat meitä "nuoria". Oma äitini enää hädintuskin pärjää yksin kotonaan ja kyllä nämä alkaa molemmille olla niitä häntäpään jouluja. Parempi mieli mulla kuitenkin siitä on, että kestin nämä joulut, kuin että aloin riitelemään ja tuli huonot välit.

Juuri tämä. Kaikesta valittaminen.

-Mitä se tämmönen porkkanalaatikko on, en oo tottunut tällasta syömään

-ja kokonaisen kinkunkin ootta ostaneet. Minkä ihmeen takia, kun ei meillä mennyt isän kans kun ihan pikkupala. Hukkaan teillä menee

-kamalaa, kun on taas lahjoja (lapsista kiva kuunnella, kun mummo jokaisen paketin aukaisun kanssa marisee, että miksi noita lahjoja on niin monta)

-kun mummi saa lahjan, hirveä huuto, ettei hän olis tarvinnut mitään ja mitä nyt tämmöstä ja tätä voidetta hän nyt ei ainakaan voi käyttää, mutta kyllä se sun siskos osaa joka vuosi oikeat lahjat minulle laittaa (se sisko, joka ei suurin surminkaan ottaisi mummia luokseen ja paskat muutenkaan välittää). Lapset taas ihmeissään, kun näkee, että äidillä paha mieli kaiken ja lahjankin haukkumisesta

-aamulla tilaus aamupuurosta klo 7, kun sitä on totuttu syömään

-seuraa pitää pitää koko joulu ja kuunnella, kuinka muut sisarukset ja heidän lapset on menestyneet paremmin, kuin minä. Kummasti kuitenkin joka joulu vääntyy meille paskatyttönsä paskajoulua viettämään ja vetää navan täyteen sitä paskaruokaa

Vierailija kirjoitti:

No juu, viimeiset 20 v. Alkuaikoina ihan mielelläänkin, meille tuli sekä mun että miehen vanhemmat ja siis ihan kutsuttuna. Olimme molempien suvuissa ainoat, joilla oli pieniä lapsia, tuli joulupukki yms. Nyttemin mun isä on kuollut jo vuosia sitten, miehen isä on dementoituneena vanhainkodissa, mutta äitini ja anoppini ja miehen veli erottuaan tulevat meille joka vuosi. Kutsuttu ei ole enää moneen vuoteen, anoppi ja poikansa vaan soittavat ja kysyvät, että mihinkäs aikaan se pukki aattona tulee? Ja ilmaantuvat sitten hyvissä ajoin paikalle, yleensä siinä vaiheessa kun meillä nautiskellaan joulusaunasta. Heille tekisi mieli sanoa, että viettäkää välillä joulu keskenänne, mutta kun en kehtaa, eikä mieskään.

Mun äiti taas haetaan meille, koska kukaan sisaruksistani ei ota häntä. Siskoni menee vuorotellen lastensa luo jouluksi, toinen veli asuu 500 km:n päässä ja toisella on uusperhe ja joulunviettäjinä sinun, minun ja meidän lapset perheineen, mummo ei sovi kuvioon.

Voi sanoa, että ainakin 10 viime joulua meillä on mennyt enemmän tai vähemmän pilalle näiden vanhusten takia, eivät ole mitään ihania mummoja nämä, vaikka eivät kai he tahallaan ole tunnelman pilaajia. Tiedän, liian kilttejä ollaan varmaan.

Mitäs jos ensi jouluna lähtisittekin reissuun? Jonnekin etelään?

Milloin sitten saa viettää sen omannäköisen joulun, jos pitää odottaa että kaikki sukulaiset on jo elinpäivänsä viettäneet eikä pahoita kenenkään mieltään?Kauhee stressihän tuollaisesta joulunvietosta tulee.Ei kiitos.