Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat, auttakaa lapsianne läksyissä ja kuulustelkaa kokeisiin.
04.11.2016 |
Sehän on jo itse asiassa vanhempien velvollisuuksiin kuuluva asia, mutta joillekin vanhemmille täysin yhdentekevä.
Koulussa huomaa lapsista, keiden vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulumenestyksestä ja tulevaisuudesta.
Toisten kotona ei edes kysytä, onko läksyt tehty, mikä nyt olisi jo ihan minimi vanhemmalta.
Vanhemmuus on vastuuta ja siihen kuuluu tiettyjä asioita. Kiire ei riitä selitykseksi.
Sääliksi käy lapset, jotka kaipaisivat kotoa tukea, mutta sitä ei irtoa kaikelta muulta.
Miettikää, vielä on mahdollista muuttua.
Terv. ope
Kommentit (48)
Näinhän sen kuuluisi mennä, mutta 'sivusiili' -äiti ja kalju-tatuoitu -isä eivät tietenkään ehdi kiireiltään. Ihan ymmärrettävää, kun niitä aikuisten menoja riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa opettajan tehtävä on opettaa lapsille valmiudet opiskeluun itsenäisesti. Eka ja toka luokalla vielä ymmärtää että se lapsi vaatii opettelua ja apua mutta sen jälkeen opettajan olisi jo pitänyt osata opettaa lapset opiskelemaan tehokkaasti.
Meillä ei lapsia auteta paitsi jos apua pyytävät. Me jouduimme aikoinaan heidät opiskelemaan opettamaan koska koulun opettajat ovat kaikki olleet aliarvoisia. Lapset on nyt toinen ysillä ja toinen lukiossa ja kumpikin tuo kotiin hyviä numeroita. Kiitos meidän vanhempien.
Meillä on myös opetettu lapsille vastuun kantamista omista läksyistään ja siitä että jos niitä ei tee jää jälkeen ja se on sitten ihan oma moka. Molemmille on riittänyt se kaksi kertaa unohdus ja haukut opettajalta ja sen jälkeen ei ole unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän sen kuuluisi mennä, mutta 'sivusiili' -äiti ja kalju-tatuoitu -isä eivät tietenkään ehdi kiireiltään. Ihan ymmärrettävää, kun niitä aikuisten menoja riittää...
Vanhempien ulkonäkö tähän asiaan tuskin vaikuttaa.
Meillä on myös käytössä tuollainen itseohjautuvan opiskelun metodi, ollut ihan ekaluokasta asti. Muutama ensimmäinen viikko tutkittiin aina yhdessä miten läksyjä tehdään ja sen jälkeen lapsi on ollut vastuussa itse läksyjensä teosta. Kokeisiin ei ole meidän lasten kohdalla ollut mitään syytä kuulustella, ovat osanneet kyllä tunneilla käytyjen asioiden perusteella poimia kirjasta ne tärkeät jutut ja opetella ne huolella itse. Neuvon kyllä aina kysyttäessä koulujutuissa, mutta tosi harvoin kyselevät kouluun liittyviä juttuja. Kieliä valittaessa ollaan juteltu siitä, mikä olisi hyödyllisin ja kivoin.
Kuten edellinenkin vastaaja, olen aina kehunut ja kannustanut, mutta selkeästi sivusta käsin. Tämä metodi ei tokikaan toimi kaikille ja etenkin alakoululaiset ovat usein aikamoisia huithapeleita ja tarvitsevat vanhemman ohjausta, mutta meille tämä on ollut just hyvä. Koskaan ei meidän lapsista kenelläkään ole ollut keskiarvo alle 9.2.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 70-luvun kasvatti ja tottunut ekaluokkalaisesta asti hoitamaan kouluni itse. Edes ensimmäisenä päivänä minua ei kouluun saatettu.
Läksyjen kanssa en ole neuvonut eikä neuvoa ole edes pyydetty. Kokeisiin en ole kuulustellut enkä olisi edes osannut kuulustella. Kokeet olen katsonut ja allekirjoittanut ja siinä vaiheessa jutellut vähän siitä kokeesta.
Sitten kun on ollut jotain projekteja, jotka ovat meinanneet mennä ihan överiksi, olen yrittänyt selittää ettei niitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Yhden kerran olen joutunut määräämään lapsen nukkumaan klo 1.30 vaikka koulutyö oli vielä kesken. Tuolloin lähetin opettajallekin viestiä, että tämä tehtävä olisi pitänyt speksata tarkemmin. Hän tajusi itsekin virheensä kuin sai 8-luokkalaisilta luettavakseen 10-20-sivuisia historian tutkielmia.
Se mitä olen tehnyt koulutyön eteen on koulun valinta (tai lähinnä vaihtoehtojen kartoitus), kehuminen, kannustus ja joulu- ja kevätjuhliin osallistuminen. Tällä reseptillä lapsi valmistui peruskoulusta 9,8 keskiarvolla ja varmisti itselleen paikan kolmesta eri lukiosta, joista pääsi sitten valitsemaan mieluisimman.
Sama resepti ei toki sovi kaikille, jotkut lapset tarvitsevat tukea ja persauksille potkimista ihan eri tavalla. Mutta turha syyllistää myöskään niitä vanhempia, jotka eivät ole koko ajan hengittämässä lapsensa niskaan.
Eihän ap syyllistänytkään kaikkia vanhempia. Jos lapsi pärjää yksin, niin mikäpä siinä, mutta luultavasti sellainenkin lapsi miettii itsekseen, ettei vanhemmat ole olleet kiinnostuneita hänen läksyistään ja kokeistaan. Se, että lapsi pärjää yksin, ei tarkoita, etteikö voi kysyä päivän koulujutuista.
Kirjoitit, että ei sinultakaan ole koskaan kyselty, tai saatettu kouluun, eli näin se homma periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että ei sinultakaan ole koskaan kyselty, tai saatettu kouluun, eli näin se homma periytyy.
Minä olen ollut jokaikisessä vanhempainillassa, oma äitini ei ollut kertaakaan. Kyllä koulupäivistä olen kysellyt ja kokeiden jälkeen, että miten meni. Wilmastahan ne tulossa olevat kokeet näkee, ei niitä tarvitse erikseen kysellä. Minun panokseni on ollut enemmän sellaista vaihtoehtojen kartoitusta ja tarjoamista harrastusten ja muiden tapahtumien kautta. Kun koulu on ollut liian helppoa niin sitä lisähaastetta on etsitty harrastuksista.
Kyllä varmaan jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja millaista tukea hän tarvitsee. Läksykuulustelujen sijaan lapsi saattaakin kaivata jotain vaikeampia ja haastavampia tehtäviä.
Nyt kun tyttö on jo lukiossa, huomaan jälkikäteen miten paljon paremmin kartalla koulujutuista olin vielä peruskoulun puolella. Peruskoulussa oli Wilma ja sieltä näki tuntimerkinnät ja kokeet. Nytkin on Wilma, mutta siellä on pelkkä tyhjyys ja kyselen välillä tekstiviestillä kuulumisia. Joka toinen viikko, kun koulusta on vapaata, yritän kysellä sitten vähän tarkemmin miten siellä menee ja mitä aineita heillä on menossa. Tämä pimennossa oleminen on vaikeaa tällaiselle helikopteriäidille, mutta uskon että tämä tekee toisaalta hyvää meille molemmille ja valmistaa tyttöäkin paremmin tulevaisuuteen.
Tutkimusten mukaan asia on juuri päin vastoin. Motivaatio opiskeluun lähtee lapsesta. Vanhempien avun tuputtaminen ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on työlästä, kun ensin pitää opiskella se koealue itse, että osaa kysellä. Kyllä! ne unohtuvat pois ne asiat omasta päästä, jota ei luokanopettaja ehkä huomaa, kun käy samaa luokkaa vuosi toisensa jälkeen. Mutta kyllä me se tehdään silti, vaikka aihe olisi kuinka puiseva.
Minulla taas 10v lapsi joka haluaa apua vaikka ei sitä ehkä tarvitsiskaan. Tappeluita syntyy, kun keskittyy yksityiskohtiin, miten vihkoon laitetaan, laitanko tälle sivulle (jos ei mahdukaan) tai pitääkö laittaa toiselle sivulle. Lasketaanko allekkain vai " suoraan" kun kirjassa ei mainita. Laitanko tulos-lauselman vai en. Tämmöstä. Välillä sellasia raivareita että ei meinata nukumaan päästä. Ja ei hänelle tule kuuloonkaan että tehtävät jäisivät tekemättä.. Juuri eilen nukkumaan mentiin kirkumisten myötä... Kyllä neuvotaan, mutta mikään vaihtoehto ei ole oikea...turhauttaa kyllä vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri täällä hiotaan yläkoululaisen hissan esseitä. Toki tekee itse, mutta sparraan huomioimaan sisällön monipuolisesti ja korjaan kielivirheet.
Meillä 7lasta joista 5 koulussa,mä pidän huolen että läksut on tehty ja kokeisiin lukevat ja mä kuulustelen,se on mukava tapa viettää aikaa yhdessä ja viisastuupa siinä itsekkin.itse innoistuin aikuisopiskelusta lasten koulun myötä ja kävin 3 ammattitutkintoa,2 kävin samaan aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.
Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.
Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.
Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!
</p>
<p>Meillä ei lapsia auteta paitsi jos apua pyytävät. Me jouduimme aikoinaan heidät opiskelemaan opettamaan koska koulun <strong>opettajat ovat kaikki olleet aliarvoisia</strong>. Lapset on nyt toinen ysillä ja toinen lukiossa ja kumpikin tuo kotiin hyviä numeroita. Kiitos meidän vanhempien.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Kivan positiivinen asenne koulua kohtaan vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla syntyyneenä. Itse hoidin kaikki läksyt. Tais äiti kuulustella jotain kokeisiin liittyvää, mutta mun omasta pyynnöstä.
Nykyään pelottaa, että oppiiko nuo lapset koulussa mitään. Pakko kysellä läksyistä ja kuulustella kokeisiin, opettaa vielä kotona mitä koulussa yritetty. Kai sen open aika menee siihen et saa somput pysymään pulpeteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän sen kuuluisi mennä, mutta 'sivusiili' -äiti ja kalju-tatuoitu -isä eivät tietenkään ehdi kiireiltään. Ihan ymmärrettävää, kun niitä aikuisten menoja riittää...
Ai niinkuin tuo 1 esimerkiksi?
Ei mukaan olis tarvinnut auttaa, huolehdin läksyistäni itse ja keskiarvo siellä 9,5 tienoilla. Mutta. Oli ihanaa, että äitiä kiinnosti, miten päivä oli mennyt, mitä läksyjä oli tullut, kyseli kokeeseen AINA, kun pyysin, osallistui jokaiseen vanhempainiltaan ja kannusti, kun puurtaminen alkoi puuduttaa. Sanomattakin selvää, että teen tuon kaiken myös omien lasteni kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.
Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.
Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.
Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!
No kenen syy jos lapsi ei alakoulussa oppinut perustaitoja?? Vanhempien vai?
Olis kiva puuttuu läksyihin jos niitä olisi mutta kun ei koskaan.
Milläs tarkistat, kun läksyjä ei tuu ja kokeitakaan ei koskaan ole. Muka.
Opettajalta kun kysyy, niin kaikki tarvittava tieto on oppilaalla. Oppilas, kun ei merkkaa.. sitten tulee merkintöjä wilmaan.
Onneksi yläasteella kaikki läksyt ja koealueet merkataan wilmaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen itse 70-luvun kasvatti ja tottunut ekaluokkalaisesta asti hoitamaan kouluni itse. Edes ensimmäisenä päivänä minua ei kouluun saatettu.
Läksyjen kanssa en ole neuvonut eikä neuvoa ole edes pyydetty. Kokeisiin en ole kuulustellut enkä olisi edes osannut kuulustella. Kokeet olen katsonut ja allekirjoittanut ja siinä vaiheessa jutellut vähän siitä kokeesta.
Sitten kun on ollut jotain projekteja, jotka ovat meinanneet mennä ihan överiksi, olen yrittänyt selittää ettei niitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Yhden kerran olen joutunut määräämään lapsen nukkumaan klo 1.30 vaikka koulutyö oli vielä kesken. Tuolloin lähetin opettajallekin viestiä, että tämä tehtävä olisi pitänyt speksata tarkemmin. Hän tajusi itsekin virheensä kuin sai 8-luokkalaisilta luettavakseen 10-20-sivuisia historian tutkielmia.
Se mitä olen tehnyt koulutyön eteen on koulun valinta (tai lähinnä vaihtoehtojen kartoitus), kehuminen, kannustus ja joulu- ja kevätjuhliin osallistuminen. Tällä reseptillä lapsi valmistui peruskoulusta 9,8 keskiarvolla ja varmisti itselleen paikan kolmesta eri lukiosta, joista pääsi sitten valitsemaan mieluisimman.
Sama resepti ei toki sovi kaikille, jotkut lapset tarvitsevat tukea ja persauksille potkimista ihan eri tavalla. Mutta turha syyllistää myöskään niitä vanhempia, jotka eivät ole koko ajan hengittämässä lapsensa niskaan.