Vanhemmat, auttakaa lapsianne läksyissä ja kuulustelkaa kokeisiin.

Ei ole tarvinnut auttaa ja ka on ollut lapsellani ja vieläpä poika peruskoulussa että lukiossa yli 9. Tosi hyvät opet on olleet. 

Ottiko kritiikki koville....laiskat luuseri vanhemmat.......selitystä ja lässytystä ja puolustelua.

Höpöhöpö. En ole koskaan kuulustellut lapseni läksyjä enkä patistanut lukemaan kokeisiin. Lapsi pärjäsi koulussa kiitettävästi, jatkoi eliittilukioon ja sieltä oikikseen.

Koulunkäynti on ollut hänen oma juttunsa, muuten olemme puuhanneet paljon yhdessä.

Oma mottoni kasvattajana ollut "ei kannettu vesi kaivossa pysy".

Vierailija kirjoitti:

</p>

<p>Meillä ei lapsia auteta paitsi jos apua pyytävät. Me jouduimme aikoinaan heidät opiskelemaan opettamaan koska koulun <strong>opettajat ovat kaikki olleet aliarvoisia</strong>. Lapset on nyt toinen ysillä ja toinen lukiossa ja kumpikin tuo kotiin hyviä numeroita. Kiitos meidän vanhempien.
</p>

<p>[/quote kirjoitti:

Kivan positiivinen asenne koulua kohtaan vanhemmilla.

Kivan negatiivinen asenne vanhempia kohtaan opettajilla.

Oikeasti. Mistä tämä kaikki paatos tulee? Milloin moralismista on tullut opettajan ylin hyve?

Johtuuko hermostunut mäkätys heikentyneestä auktoriteetista vai siitä, että nykyisin vanhempien koulutustaso on usein opettajaa korkeampi?

Koululaitoksessa saatetaan ripustautua epätoivon vimmalla ajatukseen koulutuksellisesta tasa-arvosta. Jos kouluttaminen siirtyy vanhempien työksi kun koulussa ei ehditä, niin sinne meni se tasa-arvo. Vanhemmista osa satsaa, osa ei ehdi, osa ei pysty. Ei tämä siitä muutu, että päiväkodista asti painostetaan jo valmiiksi prässättyjä vanhempia osallistumaan kaikenlaiseen pinnaa kiristävään turhuuteen. Päin vastoin, painostus vain pahentaa ahdinkoa kodeissa. Lopettakaa nyt jo hyvän sään aikana tämä haaveilu ja palatkaa realismiin. Jos koulussa on liian paljon häiriötekijöitä opettamisen tiellä, keskittäkää voimanne niiden vähentämiseen.

Vanhempia käytetään nyt syntipukkina. En suostu tähän. Enkä taida olla ainoa.

Kai oppivat tunnillakin, jos siellä on työrauha.

Itseä harmittaa, etten ehtinyt enkä jaksanut tiukemmin vahtia, kun olin yh, ja aika meni töissä ja kotihommissa. Mutta joskus kuulustelin kokeisiin, erityisesti tietenkin silloin kun lapsi pyysi. En uskonut "Ei oo läksyjä" -juttuja. Ja joskus tehtiin jopa lapsen ryhmätyö me kaksistaan. Että terveiset vaan siihen menestyjäperheeseen, josta ei edes lapsi joutanut osallistua ryhmätyönsä tekoon.

Meillä on keskitasoa fiksummat lapset, minimaalisella panostuksella saavat kymppejä kokeista. Tai sitten vaatimustaso on niin alhainen, välillä epäilen sitäkin. Missä niitä nyt pitää auttaa, ei aukene. Kokeisiin luvussa autan jos pyytävät, en tuputa apua. Muutaman kerran olen kuulustellut kokeisiin ja huomannut sen olevan turhaa, hyvin ovat osanneet. Koulussa varmaan kuvitellaan meidän osallistuvan enemmän koulunkäyntiin kuin todellisuudessa teemme...

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. En ole koskaan kuulustellut lapseni läksyjä enkä patistanut lukemaan kokeisiin. Lapsi pärjäsi koulussa kiitettävästi, jatkoi eliittilukioon ja sieltä oikikseen.

Koulunkäynti on ollut hänen oma juttunsa, muuten olemme puuhanneet paljon yhdessä.

Oma mottoni kasvattajana ollut "ei kannettu vesi kaivossa pysy".

Kivat sulle. Minulla yksi lapsi erityislapsi, ja jos en auttaisi kokeisiin lukemisessa ja tarkistaisi joka päivä onko kaikki läksyt tehty ja läksyt ymmärretty niin lapsen koulun käynti olisi ala-arvoista. Kaikki lapset eivät ole lahjakkaita, hyvä muistista, itseohjautuvia, hyvällä itsekurilla varusteltu jne. Minun lapseni kärsii keskittymiskyvyn puutteista ja on huono muisti. Jos en tukisi koulun käynnissä, saisi aina 5 kokeista... nyt kun kuulustelem koealueen ja huolehdin että lapsi harjoittelee riittävästi saa koulusta 8 numeroita kovalla työllä.

Tasan ei käy onnenlahjat; toiset oppilaat lukee kerran koealueen ja saavat 10 ja toiset oppilaat harjoittelevat viikon ja saavat 8.

Samaa mieltä osittain, mutta koska kaikilla lapsilla ei ole asiasta kiinnostuneet vanhemmat ilman heidän syytään, niin ope voi yrittää opettaa koulussa. Pisti silmään joidenkin opejen kommentit uudesta opsista ja koulujen hankalasta tilanteesta, kun materiaalia ei ole paljon ja pitäisi itse koota se, mikä on liian rankkaa. Samaan aikaan kuitenkin odotetaan, että pikku oppilas hankkii itse kaiken tietonsa netistä jokaisessa aineessa.

Mulla on neurologin "lupa" siihen että opetajalla on vastuu siitä miten lapsi oppii. Tarvittaessa miettiä muita keinoja opettamiseen kuin esim. läksyt. Vanhempien vastuu ensisijaisesti on muualla ja antaa tulea myös siloin kun koulu ei suju samalla kaavalla kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.

Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.

Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.

Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!

Minun lapsellani, nyt jo aikuinen, on lukivaikeus. Koulu oli vaikeaa ja tukiopetusta sai useaan otteeseen. Koskaan ei varmaan saanut onnistumisen kokemusta, päin vastoin: oli aina se, joka pärjäsi heikoiten, vaikka kuinka olisi tehnyt töitä. Alaluokilla purki turhautumisensa minuun: kiukutteli  vaikeiden läksyjen kanssa ja kun ei hommat onnistuneet, kirjat lentelivät. Iltaisin läksyjen teko turhautti, ahdisti ja kiukutti sekä töiden väsyttämää äitiä että koulun väsyttämää lasta. Alaluokilla opettajat tukivat parhaansa mukaan, yläluokilla oltiin omillamme, koska omalla alallaan lahjakkaat aineenopettajat eivät käsitä, etteivät kaikki ole lahjakkaita ja että heikko menestys johtuu vanhempien ja lapsen laiskuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.

Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.

Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.

Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!

Onko mieleesi koskaan juolahtanut että nämä seiskaluokkalaiset tulevat useasta eri koulusta, usean eri opettajan huomasta. Kaikki opettajat eivät hoida työtään hyvin. Pahin oli ehkä se alakoulun ope joka istui itse luokkaan tuomassaan keinutuolissa ja hoki sieltä lapsille että opiskelkaa itse. Toki kertomatta miten itseopiskelu tapahtuu. Voit kuvitella kuinka kuutamolla lapsi oli tuon vuoden jälkeen. Seiskaluokka meni täysin kerratessa asioita joita ei oltu kutosella opetettu. On kuule vanhempanakin aika avuton olo siinä vaiheessa kun koko tilanteen karmeus selviää. 

Eli mitä tästä opit, älä aina syytä oppilasta ja hänen perhettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.

Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.

Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.

Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!

Onko mieleesi koskaan juolahtanut että nämä seiskaluokkalaiset tulevat useasta eri koulusta, usean eri opettajan huomasta. Kaikki opettajat eivät hoida työtään hyvin. Pahin oli ehkä se alakoulun ope joka istui itse luokkaan tuomassaan keinutuolissa ja hoki sieltä lapsille että opiskelkaa itse. Toki kertomatta miten itseopiskelu tapahtuu. Voit kuvitella kuinka kuutamolla lapsi oli tuon vuoden jälkeen. Seiskaluokka meni täysin kerratessa asioita joita ei oltu kutosella opetettu. On kuule vanhempanakin aika avuton olo siinä vaiheessa kun koko tilanteen karmeus selviää. 

Eli mitä tästä opit, älä aina syytä oppilasta ja hänen perhettään.

Mikset sinä auttanut lastasi kun selvisi että hän ei ole oppinut mitään kutosella? Mielestäni on ihan törkeää vanhemmat kohauttaa hartioita ja todeta että lapsi on ihan pihalla mutta minkäs sille voi! Olet kyllä huono vanhempi! Minä olisin ainakin auttanut lastani pärjäämään yläkoulussa! 

Eikös se ole jopa laissa, että kotiläksyt ovat vanhempien vastuulla? Varsinkin alakoulun puolella vanhempien pitää tarkistaa läksyt ja korjauttaa ne lapsella, jos läksyissä virheitä.

Meidän piti kuitata lapsen läksyt, josta ope tietysti näki, kuka vanhemmista hoiti velvollisuutensa.

Tokikaan kaikki vanhemmat eivät sitä tehneet, eikä heitä saisi mikään maaimassa sitä tekemään. Maailmassa on liikaa tekosyitä, mutta lapsia jaksetaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se ole jopa laissa, että kotiläksyt ovat vanhempien vastuulla? Varsinkin alakoulun puolella vanhempien pitää tarkistaa läksyt ja korjauttaa ne lapsella, jos läksyissä virheitä.

Meidän piti kuitata lapsen läksyt, josta ope tietysti näki, kuka vanhemmista hoiti velvollisuutensa.

Tokikaan kaikki vanhemmat eivät sitä tehneet, eikä heitä saisi mikään maaimassa sitä tekemään. Maailmassa on liikaa tekosyitä, mutta lapsia jaksetaan tehdä.

Sama meillä. Luulen kyllä, ettei monikaan tiitsö uskalla tuohon ryhtyä. Saattaa mammat ja papat tulla karmit kaulassa tapaamaan opea..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.

Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.

Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.

Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!

Onko mieleesi koskaan juolahtanut että nämä seiskaluokkalaiset tulevat useasta eri koulusta, usean eri opettajan huomasta. Kaikki opettajat eivät hoida työtään hyvin. Pahin oli ehkä se alakoulun ope joka istui itse luokkaan tuomassaan keinutuolissa ja hoki sieltä lapsille että opiskelkaa itse. Toki kertomatta miten itseopiskelu tapahtuu. Voit kuvitella kuinka kuutamolla lapsi oli tuon vuoden jälkeen. Seiskaluokka meni täysin kerratessa asioita joita ei oltu kutosella opetettu. On kuule vanhempanakin aika avuton olo siinä vaiheessa kun koko tilanteen karmeus selviää. 

Eli mitä tästä opit, älä aina syytä oppilasta ja hänen perhettään.

Mikset sinä auttanut lastasi kun selvisi että hän ei ole oppinut mitään kutosella? Mielestäni on ihan törkeää vanhemmat kohauttaa hartioita ja todeta että lapsi on ihan pihalla mutta minkäs sille voi! Olet kyllä huono vanhempi! Minä olisin ainakin auttanut lastani pärjäämään yläkoulussa! 

Tilanne selvisi seiskalla kun seiskan opettajat kertoivat että lapsille ei ole opetettu edes perusasioita. Mistä minä olisin voinut kutosella tietää mitä lapsille kuuluu kutosella opettaa? Seiskalla kun tilanne selvisi lapset saivat tukiopetusta ja kotona teimme oman osamme. Mistä päättelit että katsoimme asiaa tumput suorina? Lapseni pärjäsi yläkoulussa kiitos oikein hyvin vaikka seiska menikin huonon opettajan jälkien korjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoerot oppilaiden kesken on hurjat jo seiskaluokkalaisten välillä. Toiset kirjoittavat esseevastauksia kuin yo-kokelaat. Toiset eivät osaa laittaa pisteitä paikoilleen ja tekstin sisältö on ihan jotain muuta kuin otsikko edellyttäisi.

Useimpia lapsia pitää todellakin opastaa myös kotona, jos toivotaan koulumenestystä.

Näin aineenopena tunnen tilanteen edessä voimattomuutta. Minun pitäisi opettaa oppiaineitani, eikä oikeinkirjoitusta tai luetun ymmärtämistä.

Alakoulussa opitaan (jos opitaan) ne perustaidot, joita jatkossa tarvitaan. Kenelläkään yläkoulussa ei ole aikaa alkaa paikkailemaan pahoja tieto/taitoaukkoja. Tukiopetusta annetaan, mitä pystytään. Koetetaan auttaa oppilaita saamaan edes ne vitoset /kutosen todistukseen. Surkeaa seurata näitä pudokkaita!

Onko mieleesi koskaan juolahtanut että nämä seiskaluokkalaiset tulevat useasta eri koulusta, usean eri opettajan huomasta. Kaikki opettajat eivät hoida työtään hyvin. Pahin oli ehkä se alakoulun ope joka istui itse luokkaan tuomassaan keinutuolissa ja hoki sieltä lapsille että opiskelkaa itse. Toki kertomatta miten itseopiskelu tapahtuu. Voit kuvitella kuinka kuutamolla lapsi oli tuon vuoden jälkeen. Seiskaluokka meni täysin kerratessa asioita joita ei oltu kutosella opetettu. On kuule vanhempanakin aika avuton olo siinä vaiheessa kun koko tilanteen karmeus selviää. 

Eli mitä tästä opit, älä aina syytä oppilasta ja hänen perhettään.

Mikset sinä auttanut lastasi kun selvisi että hän ei ole oppinut mitään kutosella? Mielestäni on ihan törkeää vanhemmat kohauttaa hartioita ja todeta että lapsi on ihan pihalla mutta minkäs sille voi! Olet kyllä huono vanhempi! Minä olisin ainakin auttanut lastani pärjäämään yläkoulussa! 

Tilanne selvisi seiskalla kun seiskan opettajat kertoivat että lapsille ei ole opetettu edes perusasioita. Mistä minä olisin voinut kutosella tietää mitä lapsille kuuluu kutosella opettaa? Seiskalla kun tilanne selvisi lapset saivat tukiopetusta ja kotona teimme oman osamme. Mistä päättelit että katsoimme asiaa tumput suorina? Lapseni pärjäsi yläkoulussa kiitos oikein hyvin vaikka seiska menikin huonon opettajan jälkien korjaamiseen.

Meillä oli ihan sama homma. Yllätyksenä tuli seiskalla viestiä, että lapseni ohella koko luokalla oli suuria vaikeuksia. Siis juuri näillä kutosilla jotka tuli samasta koulusta. Itse vanhempana luottanut, että koulussa saavat opetusta. Lapsi itse hoitanut aina läksynsä tunnollisesti. Onko tämäkin vanhempien syy?

Huomaa että koulut ovat eriarvoistumassa opetuksen laadun suhteen. Meidänkin ala-asteella puolet luokasta hys hys.

En vain jaksa ymmärtää tätä ajatusmaailmaa, jossa lapset ovat yhteiskunnan vastuulla ja vanhemmat senkun pukkaavat lisää jälkikasvua muiden hoidettavaksi ja opetettavaksi. Hyvinvointivaltio on laiskistuttanut ihmisiä ja nyt oletetaan, että voi itse vanhempana olla syrjässä ja vain katsella, kun päiväkoti opettaa kuivaksi, koulu käytöstavat ja poliisi rajat.

Mitä jos ihan itse miettisi siinä lastentekovaiheessa, onko resursseja kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoista vai tekeekö mieli sysätä se lapsi kokonaan muiden vaivoiksi? Oppiminen on etuoikeus. Vanhemman tehtävä on valvoa, että lapsi saa perheen edun mukaisen pääoman aikuisuutta varten. Peruskoulun idea on tarjota kaikille mahdollisuus koulutukseen mutta edelleen on vanhemman tehtävä vahtia, että oma lapsi saa tasolleen sopivaa opetusta. Lapsen opintoja voi tukea harrastuksilla tai esimeriksi palaveeraamalla opettajien ja koulun  muun henkilökunnan kanssa. Erityisesti yläkoulussa opettaja näkee yhtä oppilasta ehkä kaksi tuntia viikossa. Ei siinä saada ikinä koko kuvaa siitä, miten lapsi oppii parhaiten ja mitkä resurssit hänellä on käytössään juuri tässä oppiainessa. Tottakai opettajat ammattitaitoisina huomaavat ne itsestäänselvät tapaukset (erittäin lahjakkaat ja erittäin heikot) mutta ne välissä olevat voivat alisuoriutua koko peruskoulun, kun opettajat luulevat, ettei ole rahkeita parempaan eikä kotona auteta eikä vaadita eikä kannusteta.

Oppiminen ei ole vain tiedon kasaamista oppilaan päähän vaan prosessi, johon vaikuttaa todella monet asiat. Lapsen paras asiantntija on ilman muuta se vanhempi ja luulisi myös olevan vanhemmalle tärkeää, että lapsi saa parhaan mahdollisen opetuksen, tuen ja avun elämälleen.

On tosiaan vanhemman laiskuutta, jos lapsi rämpii alakoulun läpi oppimatta mitään. Tässä vaiheessa pitää osata vaatia apua ja tukea. Ei se lapsi osaa sitä itse vaatia ja opettajia on monenlaisia. Joskus olosuhteetkin ovat niin haastavat (esim. vuosittain vaihtuvat alakoulun opettajat), että oppiminen sujuu heikosti ilman että siihen kiinnitetään huomiota.

Hyvinvointivaltion tehtävä on tuottaa mahdollisimman yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, ei vahtia, että Milla ja Reino saavat tasolleen sopivaa opetusta. Todennäköisesti Millan luokassa on niitä huippuosaajia ja päteviä oppilaita niin paljon, ettei Millan lievää lukivaikeutta havaita vaan ajatellaan vain, että hän on tyhmä. Ja Reinon luokalla taas on iso lauma heikkoja, jotka tankkaavat vielä lukemisen perusteita yläkoulun historian tunnilla eikä näin opettajalta riitä rahkeita tarjota Reinolle haastavampaa materiaalia. Kaipa se vanhempi voisi vähän silmäillä, että lapsi ei turhaudu koulussa ja että opetus sujuu lapsen tasolla ja jos ei, niin pyytää koululta tukitoimia ja toimenpiteitä. Vai eikö vanhemmuus enää olekaan lapsen asiantuntevuutta vaan vain jotain biologisesti tapahtuvaa ilman mitään vastuuta omasta valinnasta?

Vierailija kirjoitti:

Sehän on jo itse asiassa vanhempien velvollisuuksiin kuuluva asia, mutta joillekin vanhemmille täysin yhdentekevä.

Koulussa huomaa lapsista, keiden vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulumenestyksestä ja tulevaisuudesta.

Toisten kotona ei edes kysytä, onko läksyt tehty, mikä nyt olisi jo ihan minimi vanhemmalta.

Vanhemmuus on vastuuta ja siihen kuuluu tiettyjä asioita. Kiire ei riitä selitykseksi.

Sääliksi käy lapset, jotka kaipaisivat kotoa tukea, mutta sitä ei irtoa kaikelta muulta.

Miettikää, vielä on mahdollista muuttua.

Terv. ope

Ei ole kiinnostanut koulunkäynti, peruskoulu on varsinainen tasapäistämislaitos ja on sitä edelleen, jossa ei erityislahjakkaita lapsia huomioida mitenkään, ei ymmärretä että on olemassa monenlaista lahjakkuutta, ei vaan sitä matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta eikä loogista päättelykykyä eikä sosiaalista lahjakkuutta, jää vielä monta muuta asiaa huomiotta.  Sitten pitää päntätä vuositolkulla mielettömät määrät jotain tietoa, mitä et koskaan tarvii ja kuluttaa aikansa hukkaan.  Kaikista tärkein olisi opettaa, että mistä voit jotain tietoa hakea, jos sitä tarviit. 

Joo, en pahemmin ole jaksanut olla kiinnostunut lasteni koulunkäynneistä, varsinkaan, jos ei mun opetustavat mene läpi tai kiinnosta, koska minähän en ole mikään ammattikoulutuksen saanut opettaja. Olen taitavasti sysännyt vastuun puolisolleni, joka on nöyrempi näiden "lainalaisuuksien" kanssa.  Yritän pitää suuni kiinni siitä, miten inhoan tätä yhteiskunnan pakkosysteemiä koulutuksineen, koska en halua tästäkään aiheesta antaa lapsilleni mitään valmista muottia tai ainutta tapaa ajatella asioista.  Päätelkööt itse. Ja niille, jotka olettavat, että lapset menestyvät koulussa ja opiskeluissaan huonosti, väärin, väärin...menestyvät varsin hyvin, jotkut jopa erinomaisesti.

En haluaisi jankuttaa "luokkaeroista", mutta minkäs teet jos vanhemmat eivät itsekään osaa englantia tai perus plus/miinus/kerto/jakolaskuja kummempaa matematiikkaa. Siinä piti sitten pärjätä omin eväin.