Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäisessä pitkässä avioliitossa pysynyt nainen on naisten keskuudessa aina se "ylempiarvoisin"
04.11.2016 |
Naisten keskuudessa avioliitossa ja vielä pitkässä, siinä kaksvitosena aloitetussa avioliitossa parin lapsen kanssa elävä nainen on aina ylempiarvoinen. Nainen on onnistunut saamaan ja pitämään miehen.
Sarjaeroileva ja yhdenillansuhteita harrastava yh-äiti ja lapset eri miesten kanssa on alhaisinta kastia.
Mihin sinä kuulut vai oletko epäonnistunut miehen pitämisessä ja hävettää kertoa?
Kommentit (92)
ylempiarvoinen minäkin, ikää 31v, 10 vuotta aviossa ja tottakai kaksi lasta. kaverit ovat vasta aloittaneet naimisiin menon ja perheiden perustamisen. meillä lapset jo koulussa. ja vapaa-aikaa riittää kun ruuhkaisimmat vuodet ovat jo ohi, thank god. olis aika jäätävää nyt alkaa odottaa esikoista, sitten olla kotona vauvan kanssa ja elää sitä helvetin mamma-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on ollut isän kanssa naimisissa 41 vuotta vaikka hän on "vasta" 58-vuotias. Ei saa kunnioitusta kyllä mun puolelta yhtään, erota niitten olis pitäny ainaki 30 vuotta sitten mutta ei koska se omaisuus.. Siinähän oli jo pikkupentuna kiva katsella kun vanhemmat otti kunnolla matsia varsinkin kaljapäissään. Todella ylempiarvoista touhua.
Kyllä on onni irtautua suhde-elämästä ja perhe-elämästä kun nekin vain arvottavat naista. Miehet pettävät kuitenkin joten mitäs siinä yksin rehkimään. Miehillähän ei tunnetusti ole mitään vastuuta, siksi elän Mielummin yksin.
Hassua miten te naiset ette vaadi miehiltä mitään ja vain nokitte toisianne. Naisen elämä vaikuttaa hirveältä perheessä. Kateeksi ei käy.
Käytännön elämässä ylempiarvoisuus ei näy kovin paljoa. Ehkä juhlissa päästetään ensin hakemaan kakku tms mutta muuten olen ihan samanlainen kun monta kertaa eronneet yh-äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko muita ylempiarvoisia??
En usko että on lisää. Siinä oli kaikki ylempiarvoiset.
Niin tuossahan nuo tuli, siis Suomen osalta. Ei ole muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on, koska vähemmän sitoutuneet ovat uhka naisen omalle suhteelle. Taitaa ukkoa vähän panettaa ja ukon panetus luonnollisesti on naapurin teinin, ystävättären ja pornotähden vika. Miehen kivekset ja hormonit ovat toisen naisen vika.
Huvittaa katsoa naisia jotka sitoutuvat mieheen ja vaativat uskollisuutta muilta naisilta, ei siltä omalta mieheltä.
Nainen, sinä olet oman tuhon siemenesi alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun näitä lukee huomaan, että taisin menna aika nuorena naimisiin: 22- vuotiaana ja edelleen olemme ( onnellisesti) naimisissa 42 vuoden jälkeen. Molemmilla akateeminen tutkinto opiskeltu naimisissa ollessamme, pitkä työura ja kolme lasta olemme kasvattaneet (veronmaksajiksi). Kyllä mielestäni jotain on tehty oikein, vaikka kaikki elämässä ei itsestä riipukaan.
42 vuotta sitten ei avoliitto tainnut olla kovinkaan suositeltu vaihtoehto?
Avoliitto oli melko vakio meitä n. 5-10 vuotta vanhempien juttu; meidän ikäpolvi meni naimisiin. Kun avoliitto ei ollut enää mikään uutuus ei ollut tarvetta brassailla sillä. Jotain etujakin oli naimisiinmenosta, mm. kotipaikka siirtyi opiskelukaupunkiin, joten sai ostaa bussiin kuukausilipun ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Sama mies ollut kakskakkosesta, mutta olen uraorientoitunut vela.
Entä jos joku julistaa päinvastoin. Kumpi on oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylempiarvoinen olen. Naimisiin 22v, ja edelleen naimisissa saman miehen kanssa 25v myöhemmin.
Ei! Naimisiin piti mennä 25-v!
Sinä olit liian nuori
Ja minä taas liian vanha, kun pääsin naimisiin vasta 30v. Olen kyllä miehen onnistunut pitämään 18 vuotta. Ja kaksi lastakin on. Sekä tiilitalo
Hihi, ois mahtavaa olla tuollaisessa hierarkisessa kanalaumakaveripiirissä vähän aikaa tarkkailemassa. Näin ne arvot ja mielipiteet eroaa; mun silmissä nämä pitkissä avioliitoissa elämänsä eläneet ovat niin erilaisia etten osaa heidän elämäänsä kadehtia - eivät ole päässeet kokeilemaan elämää yksin, seikkailemaan maailmalla, kokeilemaan rakastajia ja sitten jättämään heidät tai kokemaan syvää sydänsurua jonkun menetettyään. Olisin itse loputtoman onneton, jos vielä olisin sen ihmisen kanssa statuksen ja muiden miellyttämisen halusta, jonka kanssa nuorena heilastelin (vaikka mukava mies olikin). Eipä silti, jollekin tuo sopii, moni haluaa turvallisen järkähtämättömän kotikolon 80 vuodeksi, eikä mitään sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempiarvoinen olen. Naimisiin 22v, ja edelleen naimisissa saman miehen kanssa 25v myöhemmin.
Ei! Naimisiin piti mennä 25-v!
Sinä olit liian nuori
Ja minä taas liian vanha, kun pääsin naimisiin vasta 30v. Olen kyllä miehen onnistunut pitämään 18 vuotta. Ja kaksi lastakin on. Sekä tiilitalo
Onnittelut miehen pitämisestä ja oikeasta lapsiluvusta!!
Vierailija kirjoitti:
ylempiarvoinen minäkin, ikää 31v, 10 vuotta aviossa ja tottakai kaksi lasta. kaverit ovat vasta aloittaneet naimisiin menon ja perheiden perustamisen. meillä lapset jo koulussa. ja vapaa-aikaa riittää kun ruuhkaisimmat vuodet ovat jo ohi, thank god. olis aika jäätävää nyt alkaa odottaa esikoista, sitten olla kotona vauvan kanssa ja elää sitä helvetin mamma-aikaa.
Teinimorsiamet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä vaan, ylempiarvoinen olen, yhdessä miehen kanssa 28 v, josta aviossa 22. Lapsia kyllä 3, että lähteekö siitä vähän miinusta? Paras ystäväni on kyllä ehdottomasti alempiarvoinen, vaikka olikin aviossa lähes 30 v, sitten ryökäle heitti miehensä pellolle, kun mies petti kolmannen kerran. Eikä ollut edes mitään yhden illan pettämisiä, vaan oikeita pitkiä suhteita. Miten mä enää voin edes olla ystävä tuollaisen huonon naisen kanssa..
Mieti tarkkaan! Kyllä se seura heijastuu suhunkin
Lapsia pitää olla kaksi! Entä menitkö oikeassa iässä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempiarvoinen olen. Naimisiin 22v, ja edelleen naimisissa saman miehen kanssa 25v myöhemmin.
Ei! Naimisiin piti mennä 25-v!
Sinä olit liian nuori
Ja minä taas liian vanha, kun pääsin naimisiin vasta 30v. Olen kyllä miehen onnistunut pitämään 18 vuotta. Ja kaksi lastakin on. Sekä tiilitaloOnnittelut miehen pitämisestä ja oikeasta lapsiluvusta!!
Kiitos! En ole päässyt oikein nauttimaan tästä ylempiarvoisuudestani. Mutta se varmaan johtuu siitä, että olin niin vanha, kun onnistuin saamaan mieheni.
Ehdin valitetattavasti viettämään nuoruutta.
Hah hah. Olipa aloitus. Harva tietää olenko joskus eronnut, eikä sitä tule kaikille kerrottua, miksi pitäisikään. Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa 15 ja 16 vuotta. Lapsia on molemmista.
Mun arvoa ei naisena ja ihmisenä määritä parisuhteiden määrä. Ja jos joku noin ajattelee, niin se ei sitten ole mun kaveri.
Kyllä ihmisen arvo tulee siitä, miten hän kohtelee toisia. Kun kohtelee toisia hyvin on ystäviä. Kun teet työsi hyvin sua arvostetaan siitä. Kun kasvatat lapsiasi saat arvostusta siitäkin.
Mitenkäs jos ei ole naimisissa, mutta muuten on pitkä suhde takana? Ollaanko silloin wannabe-yläluokkaisia keskivertoa parempia ihmisiä? :-D
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs jos ei ole naimisissa, mutta muuten on pitkä suhde takana? Ollaanko silloin wannabe-yläluokkaisia keskivertoa parempia ihmisiä? :-D
Mites lasten määrä?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs jos ei ole naimisissa, mutta muuten on pitkä suhde takana? Ollaanko silloin wannabe-yläluokkaisia keskivertoa parempia ihmisiä? :-D
No ei olla vaan susipari ;)
Juu kyllä vaan, ylempiarvoinen olen, yhdessä miehen kanssa 28 v, josta aviossa 22. Lapsia kyllä 3, että lähteekö siitä vähän miinusta? Paras ystäväni on kyllä ehdottomasti alempiarvoinen, vaikka olikin aviossa lähes 30 v, sitten ryökäle heitti miehensä pellolle, kun mies petti kolmannen kerran. Eikä ollut edes mitään yhden illan pettämisiä, vaan oikeita pitkiä suhteita. Miten mä enää voin edes olla ystävä tuollaisen huonon naisen kanssa..