Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäisessä pitkässä avioliitossa pysynyt nainen on naisten keskuudessa aina se "ylempiarvoisin"
04.11.2016 |
Naisten keskuudessa avioliitossa ja vielä pitkässä, siinä kaksvitosena aloitetussa avioliitossa parin lapsen kanssa elävä nainen on aina ylempiarvoinen. Nainen on onnistunut saamaan ja pitämään miehen.
Sarjaeroileva ja yhdenillansuhteita harrastava yh-äiti ja lapset eri miesten kanssa on alhaisinta kastia.
Mihin sinä kuulut vai oletko epäonnistunut miehen pitämisessä ja hävettää kertoa?
Kommentit (92)
Yhdessä ollaan oltu 22 vuotta ja yhteinen lapsikin on, vaan ei olla naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se ylempiarvoinen. Tasan kaksvitosena naimisiin, ja nyt liittoa takana 14 vuotta. Ja ollaan vielä onnellisiakin. Onneksi olen osannut elää oikein.
Elätkö mielummin oikein vai onnellisesti?
Oikein ja onnellisesti, ajattelepa se on joillekin ihan mahdollista. Mutta happamia...
Kyllähän sen monesti huomaa muiden asenteista. Silti pidän itseäni voittajana enkä luuserina, koska tajusin lähteä henkisen väkivallan alta ja olen yksin saanut rakennettua itselleni saman elintason kuin perheillä ja elän mukavaa ja tasapainoista elämää.
Hahhaa, omaankin tuttavapiiriin kuuluu niin peruskoulupohjalta parikymppisenä lähimmän bensalenkkarin kanssa muksut pyöräyttäneitä kuin korkeasti koulutettuja, kovapalkkaista arvostettua asiantuntijatyötä tekeviä ja arvaa kummat katsoo kumpia ylöspäin :D Lapset ja naimisiin kerkii päälle kolmekymppisenäkin mut kaupungin vuokra-asunnosta vaippakasasta ei niin vaan ponnistetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Häh? 😃Joo olen mennyt naimisiin 25-vuotiaana ja on kaksi lasta aviomiehen kanssa, emme ole eronneet ja olen tuplamaisteri. Onneksi tapanani ei ole arvottaa ihmisiä.
Mitä merkitystä on jollain maisterinpapereilla? Naisen taso naisten kesken määräytyy sen mukaan että pystynyt saamaan ja pitämään hyvän miehen ja tekemään ne pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 15v kun alettiin seurustelemaan,naimisissa oltu 17,kihloissa 24v,en koe yhtään alempiarvoiseksi itseäni verratuna uusioperheisiinkään tai yh-perheisiin.toki olen kiitollinen onnellisestä liitosta elämänkumppanini kanssa
Vierailija kirjoitti:
Hahhaa, omaankin tuttavapiiriin kuuluu niin peruskoulupohjalta parikymppisenä lähimmän bensalenkkarin kanssa muksut pyöräyttäneitä kuin korkeasti koulutettuja, kovapalkkaista arvostettua asiantuntijatyötä tekeviä ja arvaa kummat katsoo kumpia ylöspäin :D Lapset ja naimisiin kerkii päälle kolmekymppisenäkin mut kaupungin vuokra-asunnosta vaippakasasta ei niin vaan ponnistetakaan.
Kumpaan kastiin kuuluu 25-vuotiaana esikoisen saanut, omistusasunnossa asuva ja amk-koulutettu? Vaihtoehdothan oli siis akateeminen mummoäiti tai sossun rahoilla elävä teiniäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin luokkaan tippuu 34-vuotias nainen joka ei ole ikinä seurustellut eikä aiokaan? Neitsyys meni vasta 21-vuotiaana ja olen maannut tasan kolme kertaa, se kolmen eri miehen kanssa. Totesin että ei ole minun juttuni. En ole lesbo, ehkä aseksuaali.
Pitää paikkansa ikäluokassa 60-90-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan tippuu 34-vuotias nainen joka ei ole ikinä seurustellut eikä aiokaan? Neitsyys meni vasta 21-vuotiaana ja olen maannut tasan kolme kertaa, se kolmen eri miehen kanssa. Totesin että ei ole minun juttuni. En ole lesbo, ehkä aseksuaali.
Ei paha tilanne vielä. Nyt vain etsit miehen. Luulen että ollut vain vääriä miehiä ei ole kemiat toimineet.
Ei paljoa kiinnosta muiden mielipiteet. Erittäin mielelläni olisin jatkanut elämänmittaista avioliittoa. Niin, olihan avioliitto mieheni elämän mittainen, mitä nyt otti ja kuoli 34-vuotiaana 15 yhteisen vuoden jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten huomaat vastauksista niin vain ne muijat kun ovat vielä naimisissa, pitävät itseään ylempiarvoisena. Minä olen ollut kumpaakin eli naimisissa ja eronnut yh. Sama ihminen silti kuin sinkkunakin ennen miehiin sekaantumista. Ei miehen kanssa naimisissa olo tee kenestäkään parempaa vaan kokemukseni mukaa miehet huonontavat kaiken.
Jes! Olen ylempiarvoinen. Vaivalloisen laskututoimituksen jälkeen päädyin siihen, että olen ollut saman miehen kanssa naimisissa kohta 27 vuotta. Avioliitto on eka. Kaksi lasta, koira, auto, omakotitalo, lapsenlapsi. Ystäväni sen sijaan ovat minua alempiarvoisia. KAIKKI ovat eronneet vähintään kerran, joku jopa kolmesti!! Voitteko kuvitella! Tällä hetkellä kukaan ei ole sinkkuna. Lapset jo aikuisia, joten yh-status ei muutenkaan pätisi.
En tosin ole koskaan tajunnut tätä ylempi-alempiarvoisuusjuttua, ennen kuin nyt tämän avauksen myötä. Mutta on siinä joku totuuden siemen. Nimittäin ystäväni itse kokevat aina välillä epäonnistuneensa elämässä erojen vuoksi, mitä en itse ymmärrä ollenkaan. Siis ajatusta siitä, että ero olisi epäonnistuminen. Ehkä sitä kokemusta ei voi ymmärtää, jos ei ole eronnut.
Olen tehnyt huiman sosiaalisen nousun. Äitini oli yh, olen avioton lapsi, eikä äiti mennyt koskaan naimisiin vaan asuimme aina kaksin. Nyt hän on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten huomaat vastauksista niin vain ne muijat kun ovat vielä naimisissa, pitävät itseään ylempiarvoisena. Minä olen ollut kumpaakin eli naimisissa ja eronnut yh. Sama ihminen silti kuin sinkkunakin ennen miehiin sekaantumista. Ei miehen kanssa naimisissa olo tee kenestäkään parempaa vaan kokemukseni mukaa miehet huonontavat kaiken.
Herrantähden, nämä vastauksethan ovat ironiaa. Ei kukaan oikeasti ajattele olevansa ylempiarvoinen.
En tiedä. Ikää 25, ei lapsia vielä vuosiin ja parisuhdettakin takana vasta 4 vuotta, eikä ole mikään kiire naimisiin.
Voi luoja, mitä sontaa luinkaan! Jos ap on olevinaan hauska, niin ei oikein onnistunut.
Joskus 70-luvulla äitini varsinkin arvosteli naisia, jotka jostain syystä olivat eronneet. En tiedä, mitä hän itsestään luuli, mutta itse toivoin vanhempien eroavan. Vanhempien välillä oli pelkkää kylmyyttä ja riitaa, mistään onnellisesta avioliitosta ei heillä ole koskaan ollut kyse.
Minä menin naimisiin kakskutosena, ja naimisissa oloa tulee ensi keväänä täyteen hopeahääpäivän arvoisesti. Lapsia ei ole, koska en niitä halunnut ja mieheni mielestä se oli hyvä idea. Ystävistäni lähes kaikki ovat eronneet, ja kolme heistä on pysynyt ex-miestensä kanssa todella hyvissä väleissä, yksi jopa lomailee yhdessä ex-miehensä kanssa. Kertaakaan mielessäni ei ole käynyt, että olisin jotenkin heitä "ylempiarvoisempi", tosin olen mielissäni ja ylpeä siitä, että osasin aikoinaan valita itselleni niin hyvin sopivan miehen.
Provo tai ei, mutta surullista kyllä aina kun naisen arvo pyritään määrittelemään vain suhteessa mieheen, vaikka sitten "vitsillä".
Vierailija kirjoitti:
Kuten huomaat vastauksista niin vain ne muijat kun ovat vielä naimisissa, pitävät itseään ylempiarvoisena. Minä olen ollut kumpaakin eli naimisissa ja eronnut yh. Sama ihminen silti kuin sinkkunakin ennen miehiin sekaantumista. Ei miehen kanssa naimisissa olo tee kenestäkään parempaa vaan kokemukseni mukaa miehet huonontavat kaiken.
Sä et tajunnut tämän jutun pointtia.
Elätkö mielummin oikein vai onnellisesti?