Lue keskustelun säännöt.
"En ole koskaan ollut töistä poissa lasten takia".
03.11.2016 |
Te jotka sanotte näin, miten ihmeessä teette sen? Minulla on kolme lasta, iät 6-11v. Joka talvi jokaisella on keskimäärin 2 flunssa-kuumetta, korvatulehdusta, oksennustautia, vesirokkoa tmv. Lisäksi oikeastaan viikoittain on jollakin lääkäri, neuvola, puheterapia, vasu-keskustelu, kevät- tai joulujuhla, myyjäiset....
Jos olisin töissä, olisin valtava taakka työnantajalleni eikä minusta ole reilua että muut työntekijät tuuraisivat ja paikkaisivat minua ihan loputtomiin.
Entä syysloma, joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma ja kesäloma (2,5kk vuodesta?)? Missä teidän lapset silloin on?
Eli te jotka ette koskaan ole olleet töistä poissa lasten taka, miten ihmeessä pystytte siihen? Kuka nämä kaikki menot, kuskailut, sairastelut sitten hoitaa? Ettekö itse saa niitä samoja oksennustauteja mitä lapsilla on?
Tuli tämä mieleen tuosta toisesta keskustelusta jossa mammat kilvan vakuutteli ettei lapset koskaan haittaa heidän työntekoa.
Kommentit (41)
Millä alalle te supermammat oikein olette? Itse olen lähihoitaja - mummoja on hiukan vaikea hoitaa etänä tai lähteä kesken vuoron jonnekin neuvolaan, jättää kollega yksin osastolle dementikkojen keskelle....
Lisäksi mulla ei pätkätyöläisenä tule koskaan olemaan mitään 4 viikon kesälomaa. Jokin näissä teidän kertomuksissa ei täsmää tai sitten olette jossain valtion suojatyöpaikoissa jokainen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelepa nyt ap ihan järjen kanssa. Varmaan on tosi tosi harvassa sellaiset tapaukset että kukaan vanhempi ei olisi ollut lapsen vuoksi pois töistä hetkeäkään. Älä provosoidu "mammojen" jutuista.
Olen toki ollut pois.... 1 kesken päivää sairastuminen, iltapäivällä liukuman puitteissa vasut/vartit/hammaslääkärit (siis parina iltapäivänä vuodessa), palkattomia vapaita ja lomarahojen vaihtamista vapaisiin, "8-16" -työ ei haittaa joulujuhlia yms.
Lapsi on nyt 9 ja on ollut pois koulusta sairauden vuoksi 3 päivää, tarhasta saattoi olla tuon 3 päivää per vuosi.
Lapsen isän kanssa vuorotellaan sairaspoissaoloja, lisäksi voin tehdä etänä, aamut ja illat vuorotellaan, loma-ajat limitetään ja käytetään päiväleirejä. Ja kun ne koulukaverin vanhemmat miettii ihan samaa, niin aika helposti sai 2 perheen 4 vanhemman lomat järkättäyä jotta lapsilla oli vahti koko kesäksi. Isovanhempia ei ole ollut käytössä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalle te supermammat oikein olette? Itse olen lähihoitaja - mummoja on hiukan vaikea hoitaa etänä tai lähteä kesken vuoron jonnekin neuvolaan, jättää kollega yksin osastolle dementikkojen keskelle....
Lisäksi mulla ei pätkätyöläisenä tule koskaan olemaan mitään 4 viikon kesälomaa. Jokin näissä teidän kertomuksissa ei täsmää tai sitten olette jossain valtion suojatyöpaikoissa jokainen. :(
Ap kyseli, että miten teette sen... ei sitä, että miten se ei onnistu...eli tähän ketjuun ovat vastanneet ne, joilla onnistuu.
Olen kunnan vakityössä, ollut yli 20 vuotta. Maksimilomat. Mies yrittäjä, hyvät tulot, vapaa aikataulu. Äitini jäi eläkkeelle, kun esikoisemme syntyi. Lisäksi lapsilla on kolme lapsetonta tätiä, jotka ovat lapsirakkaita kaikki. Olemme superonnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Olen toki ollut pois.... 1 kesken päivää sairastuminen, iltapäivällä liukuman puitteissa vasut/vartit/hammaslääkärit (siis parina iltapäivänä vuodessa), palkattomia vapaita ja lomarahojen vaihtamista vapaisiin, "8-16" -työ ei haittaa joulujuhlia yms.
Lapsi on nyt 9 ja on ollut pois koulusta sairauden vuoksi 3 päivää, tarhasta saattoi olla tuon 3 päivää per vuosi.
Lapsen isän kanssa vuorotellaan sairaspoissaoloja, lisäksi voin tehdä etänä, aamut ja illat vuorotellaan, loma-ajat limitetään ja käytetään päiväleirejä. Ja kun ne koulukaverin vanhemmat miettii ihan samaa, niin aika helposti sai 2 perheen 4 vanhemman lomat järkättäyä jotta lapsilla oli vahti koko kesäksi. Isovanhempia ei ole ollut käytössä lainkaan.
Ai niin, silloin kun lapsen koulu alkoi, sovin talvilomani koulun hiihtolomaviikolle tästä iäisyyteen (tai kunnes toisin haluan). Onnistuu, koska pienellä työpaikallamme on vain 1 toinen (jolla on vaimo ope ja) haluaa lomansa samalla viikolla. Jos nuo nuoremmat menee lisääntymään, niin mun lapsi on jo iso ennenkuin he tarvitsevat sen hiihtolomaviikon.
Eka-tokaluokkalaisen kanssa ehkä haastavinta, isompi pärjäilee jo päivänkin itsekseen/kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä down-tyttö 5-v. On päiväkodissa vielä 2 vuotta.
Odotan innolla oman kouluni alkua, tammikuussa alkaa. Toki jännittää se, että mites jos sairastuu tai kun on niitä palavereita, vammaisnla, tavan nla, vasu keskustelut... Fyssari, toimintaterapia ja puheterapia hoituvat lähes kokonaan päiväkodissa. Eli ei sinunkaan tarvitse siellä puten luona ravata lapsen kanssa, hän voi käydä hoitopaikassa ja voitte käyttää esim. vihkoa mihin puheterapeutti kirjoittaa mitä ovat harjoitelleet.
Lapseni on infektioherkkä, muttei sairasta sen enempää (enää) kuin muutkaan. Kahtena viimeisenä vuonna ei onneksi tarvinnut kertaakaan antibiootteja, mutta tänä vuonna ikävä kyllä joutui antamaan.. Immuunivasteen kestää parantua antibioottien aiheuttamista vaurioista sen vuoden, eli voisin kuvitella tänä talvena lapsen sairastelevan useammin :/.
Olen yh, lapsi näkee kyllä säännöllisesti isäänsä, mutten hänen hoitoapuun voi voi luottaa, muulloin kuin isäviikonloppuina. Äitini asuu meidän lähellä ja hän varmasti voi auttaa hoitamisessa silloin tällöin.
Toki koulusta voi paljon helpommin olla poissa, mutta kun valmistun ja toivonmukaan pääsen töihin, on keksittävä vielä vaan hoitoapua, sillä lapseni ei piiitkään aikaan vielä tule itsekseen pärjäämään. En silti ajatellut koko loppuiäkseni kotiin jäädä ;). Uskon, että elämä kantaa, hätä keinot keksii :).
Vaihtelevat työvuorot, arkivapaat ja mummot, jotka hoitivat kipeät lapset.
Olen usein miettinytkin, että kuinka ihmiset, joilla ei ole arkivapaita, hoitavat asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 jatkaa... Ja minulla on vuorotyö, pystyn sumplimaan neuvolat, opettajatapaamiset, puheterapiat ym. työaikojen ulkopuolelle.
No mitäs kummallista tuossa on kun äitisi ja miehesi hoitaa lapset...
Minulla joustava työaika ja etätyömahdollisuus, samoin miehelläni. Voimme siis lyhyen lapsen normiflunssan vuorotella ja järjestellä töitämme hyvin. Varsinaiseen hätään löytyy sitten upea eläkkeellä oleva anoppi, joka auttaa tiukassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinhuoltaja ja kyllä ne lapset vaan joutuvat olemaan paljon yksin. Nyt ovat vielä päiväkodissa mutta kun koulu ensi vuonna alkaa, joutuu vasta joulukuussa 7 täyttävä lapsi olemaan todennäköisesti jo heti syyslomalla yksin. Koitetaan varmaankin saada jotain kaupungin järjestämiä päiväleirejä tai muuta vastaavaa. Meillä on töissä moni muukin joka haluaa vapaaksi syys- ja hiihtoloman eli en voi luottaa siihen, että minä saisin.
Meillä myös sairastetaan paljon, nytkin ollaan koko syksy oltu enemmän ja vähemmän flunssassa. Edellisestä ei ehdi tuoipua kun jo tulee uusi. En ole kuitenkaan ollut pois töistä kuin yhden päivän kun nuorempi oli kuumeessa. Jos on vain nuhaa ja yskää, meillä mennään kouluun ja töihin.
Varmaan sama ihmistyyppi, joka esim laittaa lapsen kuumeessakin päiväkotiin suppo hanurissa ja joka suuttuu lapselle aina kun lapsi on kipeä. Lopulta lapsi ei uskalla kertoa edes sitä jos nilkka murtuu kun huutoahan siitä vain tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on joku pielessä, jos noin paljon sairastellaan. T. neljän työssäkäyvä äiti
Kyllä, kaikilla lapsilla on astma joka altistaa hengitystieinfektioille. Lomat on koulusta silti ja jos itse olisin töissä niin hehän olisi keskenään kotona :-O Jätättekö te muut siis ihan pokkana lapset esim. kesällä kotiin?
Voisiko joku ihan oikeasti vastata rehellisesti? En kysynyt syyllistääkseni teitä työssäkäyviä vaan haluaisin tietää miten ihmeessä pystytte siihen? Minä en koe pystyväni.
Ap
Siis miten me teemme mitä?
Meillä lapset ei paljoa sairastele,ei ole ollut edes korvatulehduksia. Läheskään joka talvi ei ole oltu kipeinä ja hoitajaksi on saatu joku tuttu, joka muutenkin tarvitteassa hoitaa (MLL tms.). Lapsia ei ole rokotettu rokotusohjelman mukaisesti vaan paljon väljemmällä aikataululla, 13v iässä on kaikki rokotteet saatu (paitsi HPV ja rota),joten immuunipuolustus on saanut kehittyä kaikessa rauhassa.
Pihalla pieninä olivat pääasiassa ilman hanskoja. Kuravesi ei ole terveellistä, mutta eipä tuo tapakaan (omakotitalon piha ei ole vaarallinen, ei öljyjä tms.). Talvikelit on erikseen.
Lapsilla on neuvola kerran vuodessa, lääkärissä on lapsia käytetty 15 vuoden aikana muistaakseni yhteensä 3 kertaa (paitsi neuvolassa) eikä terapiassa käy kukaan. Kesällä kouluikäiset voivat varsin hyvin olla keskenään kotona, en näe siinä mitään ongelmaa.
Näin siis ohiksena: siis oletko KOSKAAN ollut töistä pois lapsen takia? Se kun oli alunperin ketjun aihe (vanhemmat jotka eivät koskaan ole olleet töistä pois lasten takia). Kuka käytti ne neuvolat kerran vuodessa? Kuka vei lääkäriin sen kolme kertaa? Osuuko joka neuvola ja lääkäri juuri sopivasti lomapäivälle tai niin että molemmat vanhemmat eivät ole juuri työvuorossa?
Isovanhempien apu vilahtelee aika monen vastauksissa, tosi kiva meille joilla sitä ei ole laisinkaan :( Kyllä tää maailma on epäreilu paikka, siihen saako isovanhemmilta apua ei voi vaikuttaa itse ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun lapset oli pienempiä niin pidimme miehen kanssa limittäin kesälomat ja muut ajat hoiti isovanhemmat (2 viikkoa). Miehellä on 8 viikkoa lomaa vuodessa joten hän on pystynyt aina järjestämään lomansa samaan aikaan kun on syys-,joulu- ja talvilomat. Nyt kun lapset on jo isompia (7 ja 4 luokkalla) niin pärjäävät jo paremmin keskenään, joten nyt olimme esimmäistä kertaa jopa 3 viikkoa yhtä aikaa kesälomalla. Ei sillä, itse olen kyllä ollut poissa töistä jos lapset sairaana, mutta sekin vuorotellaan miehen kanssa. Se jää kotiin kummalla se on töiden puolesta helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien apu vilahtelee aika monen vastauksissa, tosi kiva meille joilla sitä ei ole laisinkaan :( Kyllä tää maailma on epäreilu paikka, siihen saako isovanhemmilta apua ei voi vaikuttaa itse ollenkaan.
Joskus korpeaa kuunnella, miten jonkun korvaamattoman työnsankarin omat vanhemmat hoitavat kaikki lapsenlapsiinsa liittyvät menot. Meillä ei ole isovanhempia apuna. Molemmilla työaika arkisin 7-15.30. Kyllä se vaan on pakko jommankumman olla töistä pois välillä lasten takia, eikä se ole mitään hemmetin lusmuamista.
Meillä miehen kanssa molemmilla joustavat työt, voi itse määrittää työaikaa mutta töitä kyllä enempi tarpeeksi ;) Tilanne on mahdollistanut etäpäivät, yleensä kyetty tekemään noin. Hankaliin aikoihin olen palkannut hoitajaa kotiin väestöliitosta, oikein mukava, aikuinen nainen joka siivoaa huushollinkin samalla. Nuo pakolliset kuviot (keskustelut jne) pystyy sovittamaan kalenteriin kun ajoissa tietää. Sairastumisille ei mitään voi niitä tulee, mutta aina on mietittynä varasuunnitelma (kumpi pystyy jäämään kotiin, jos ei kumpikaan kuka hoiamaan). Ja lapsia on vain kaksi joista toinen hyvin terve, tuo helpottaa arkea. Ja lomat hoidetaan yleensä kotona, joko itse tai lyhyitä aikoja palkatun hoitajan avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on joku pielessä, jos noin paljon sairastellaan. T. neljän työssäkäyvä äiti
Kyllä, kaikilla lapsilla on astma joka altistaa hengitystieinfektioille. Lomat on koulusta silti ja jos itse olisin töissä niin hehän olisi keskenään kotona :-O Jätättekö te muut siis ihan pokkana lapset esim. kesällä kotiin?
Voisiko joku ihan oikeasti vastata rehellisesti? En kysynyt syyllistääkseni teitä työssäkäyviä vaan haluaisin tietää miten ihmeessä pystytte siihen? Minä en koe pystyväni.
Ap
Siis miten me teemme mitä?
Meillä lapset ei paljoa sairastele,ei ole ollut edes korvatulehduksia. Läheskään joka talvi ei ole oltu kipeinä ja hoitajaksi on saatu joku tuttu, joka muutenkin tarvitteassa hoitaa (MLL tms.). Lapsia ei ole rokotettu rokotusohjelman mukaisesti vaan paljon väljemmällä aikataululla, 13v iässä on kaikki rokotteet saatu (paitsi HPV ja rota),joten immuunipuolustus on saanut kehittyä kaikessa rauhassa.
Pihalla pieninä olivat pääasiassa ilman hanskoja. Kuravesi ei ole terveellistä, mutta eipä tuo tapakaan (omakotitalon piha ei ole vaarallinen, ei öljyjä tms.). Talvikelit on erikseen.
Lapsilla on neuvola kerran vuodessa, lääkärissä on lapsia käytetty 15 vuoden aikana muistaakseni yhteensä 3 kertaa (paitsi neuvolassa) eikä terapiassa käy kukaan. Kesällä kouluikäiset voivat varsin hyvin olla keskenään kotona, en näe siinä mitään ongelmaa.
Näin siis ohiksena: siis oletko KOSKAAN ollut töistä pois lapsen takia? Se kun oli alunperin ketjun aihe (vanhemmat jotka eivät koskaan ole olleet töistä pois lasten takia). Kuka käytti ne neuvolat kerran vuodessa? Kuka vei lääkäriin sen kolme kertaa? Osuuko joka neuvola ja lääkäri juuri sopivasti lomapäivälle tai niin että molemmat vanhemmat eivät ole juuri työvuorossa?
Neuvolat, hammaslääkärit ja koululääkärit ja vasut on sovittu klo 8, jolloin voin hoitaa ne liukumien puitteissa tai tiukan paikan tullen lounastaukoa vähän venyttäen (olen töissä kodin / koulun lähellä). Harvat lääkärikerrat (edellisestä varmaan ainakin viisi vuotta) ovat hoituneet yksityisellä, jotka ainakin täällä Espoossa palvelevat hyvin myös iltaisin, työajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä down-tyttö 5-v. On päiväkodissa vielä 2 vuotta.
Odotan innolla oman kouluni alkua, tammikuussa alkaa. Toki jännittää se, että mites jos sairastuu tai kun on niitä palavereita, vammaisnla, tavan nla, vasu keskustelut... Fyssari, toimintaterapia ja puheterapia hoituvat lähes kokonaan päiväkodissa. Eli ei sinunkaan tarvitse siellä puten luona ravata lapsen kanssa, hän voi käydä hoitopaikassa ja voitte käyttää esim. vihkoa mihin puheterapeutti kirjoittaa mitä ovat harjoitelleet. .
Ohiksena, että kyllä "puten luona tarvitsee ravata" hyvinkin monissa tapauksissa. Vastaanotolla tapahtuva puheterapia on yleistä, koska puheterapeuteilla etenkin kunnallisella puolella perusterveydenhuollossa on hyvin vähän mahdollisuuksia kulkea pitkin pitäjää vastaanottoa pitämässä. Lapsesihan saa puheterapiansa Kelan vaativan kuntoutuksen kautta, eikä silloinkaan kaikki saa koti-, päiväkoti- jne. käyntejä. Ja kyllähän sinäkin aika paljon joudut kotiharjoituksia tekemään lapsen kanssa, että lapsesi saa maksimaalisen hyödyn.
Itse olen ollut töissä kohta vuoden ja aloitin kun lapsi 1,5v. Olen ollut 4 työpäivää poissa lapsen sairauden takia. Mielestäni siinä on tarpeeksi. Emme ole kovin sairaita, hyvä vastustuskyky. Katsotaan sitten myöhemmin noi lomat kun lapsi kasvaa. Kesällä lapsi oli 2,5kk kotona kun pidimme kesälomat lomittain miehen kanssa.
Siis miten me teemme mitä?
Meillä lapset ei paljoa sairastele,ei ole ollut edes korvatulehduksia. Läheskään joka talvi ei ole oltu kipeinä ja hoitajaksi on saatu joku tuttu, joka muutenkin tarvitteassa hoitaa (MLL tms.). Lapsia ei ole rokotettu rokotusohjelman mukaisesti vaan paljon väljemmällä aikataululla, 13v iässä on kaikki rokotteet saatu (paitsi HPV ja rota),joten immuunipuolustus on saanut kehittyä kaikessa rauhassa.
Pihalla pieninä olivat pääasiassa ilman hanskoja. Kuravesi ei ole terveellistä, mutta eipä tuo tapakaan (omakotitalon piha ei ole vaarallinen, ei öljyjä tms.). Talvikelit on erikseen.
Lapsilla on neuvola kerran vuodessa, lääkärissä on lapsia käytetty 15 vuoden aikana muistaakseni yhteensä 3 kertaa (paitsi neuvolassa) eikä terapiassa käy kukaan. Kesällä kouluikäiset voivat varsin hyvin olla keskenään kotona, en näe siinä mitään ongelmaa.