Jouduitteko vai pääsittekö naimisiin?

What. Mä menin naimisiin. Yhteisestä päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

What. Mä menin naimisiin. Yhteisestä päätöksestä.[/quo

Siis pääsit?

Joitakin ihmisiä kun kuuntelee, niin voisi uskoa, että minä (nainen) pääsin naimisiin ja puolisoni (mies) joutui naimisiin. Ehkä sit niin.

Mä pääsen naimisiin ensi keväänä.

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Ihan yhteisesti valittiin avoliitto... tai siis kumpikaan ei halunnut päästä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Ole onnellinen jos niin on. Minä olen toista kertaa naimisissa ja tähän avioliittoon pääsin. Ensimmäinen liitto oli uskonnollisen yhdyskunnan sisällä josta nyt olen eronnut, ja silloin meidät sukujen ja koko uskontokunnan taholta painostettiin väkisin naimisiin.

Pääsin naimisiin kun itse kosin karkausvuonna.

En

Meidänkin elämää tässä kun katsoo, tulee helposti mieleen että mies joutui ja minä pääsin. Mutta mies oli kuitenkin se joka avioliiton halusi kun itsellä meni useampi vuosi sitä sulatellessa. Eli miehen olisi ainakin pitänyt tietää mihin itsensä sitoi. 

Vastaus: Pääsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

No ei kukaan pääsisi naimisiin, jos ei kukaan huolisi. Siksi se on naimisiin pääsemistä, jos on joku, joka huolii sinut. Et sä voi kenenkään kanssa sopia meneväsi naimisiin, jos se toinen ei huoli sua. Sä voit sopia meneväsi bussilla Lappeenrantaan, koska sinne kulkee busseja, mutta missään ei ole miehiä tai naisia lupautuneina menemään kanssasi naimisiin. Pääset naimisiin, koska joku on päättänyt valita rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Vähemmästä syystä taas ei kannata naimisiin mennäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Ole onnellinen jos niin on. Minä olen toista kertaa naimisissa ja tähän avioliittoon pääsin. Ensimmäinen liitto oli uskonnollisen yhdyskunnan sisällä josta nyt olen eronnut, ja silloin meidät sukujen ja koko uskontokunnan taholta painostettiin väkisin naimisiin.

Niin no toi on tosi hurjaa, millaiset vanhemmat IKINÄ painostaa lastaan valitsemaan vanhemman pään mukaan tuollaisen asian, huhhuh. Itsekin aivopestyt, lie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

No ei kukaan pääsisi naimisiin, jos ei kukaan huolisi. Siksi se on naimisiin pääsemistä, jos on joku, joka huolii sinut. Et sä voi kenenkään kanssa sopia meneväsi naimisiin, jos se toinen ei huoli sua. Sä voit sopia meneväsi bussilla Lappeenrantaan, koska sinne kulkee busseja, mutta missään ei ole miehiä tai naisia lupautuneina menemään kanssasi naimisiin. Pääset naimisiin, koska joku on päättänyt valita rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Vähemmästä syystä taas ei kannata naimisiin mennäkään.

Pääseminen kuulostaa minusta siltä, että se naimisiin meno on se itse tarkoitus ja sivuseikka on se, että kenen kanssa. Kuten itsekin sanoit, että "jos on joku joka huolii sinut". Näin ei toivottavasti kovin monen kohdalla ole enää nykypäivänä, että yheiselo olisi sitä että joku on nyt huolinut sinut. Monet parithan elävät avoliitossakin vaikka ovat päättäneet olla yhdessä loppuun asti. Tässä tilanteessa se naimisiin meneminen on minusta vähän kuin tuo valinta matkustaa bussilla Lappeenrantaan: joko mennään tai ei mennä, mutta päätös on täysin oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

No ei kukaan pääsisi naimisiin, jos ei kukaan huolisi. Siksi se on naimisiin pääsemistä, jos on joku, joka huolii sinut. Et sä voi kenenkään kanssa sopia meneväsi naimisiin, jos se toinen ei huoli sua. Sä voit sopia meneväsi bussilla Lappeenrantaan, koska sinne kulkee busseja, mutta missään ei ole miehiä tai naisia lupautuneina menemään kanssasi naimisiin. Pääset naimisiin, koska joku on päättänyt valita rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Vähemmästä syystä taas ei kannata naimisiin mennäkään.

Pääseminen kuulostaa minusta siltä, että se naimisiin meno on se itse tarkoitus ja sivuseikka on se, että kenen kanssa. Kuten itsekin sanoit, että "jos on joku joka huolii sinut". Näin ei toivottavasti kovin monen kohdalla ole enää nykypäivänä, että yheiselo olisi sitä että joku on nyt huolinut sinut. Monet parithan elävät avoliitossakin vaikka ovat päättäneet olla yhdessä loppuun asti. Tässä tilanteessa se naimisiin meneminen on minusta vähän kuin tuo valinta matkustaa bussilla Lappeenrantaan: joko mennään tai ei mennä, mutta päätös on täysin oma.

Kyllä se aina on niin, että jonkun on huolittava, eli jollekin on kelvattava, tänäkin päivänä. Ei sitä muuten pääse naimisiin. Lappeenrantaan voi mennä bussilla 100% omalla päätöksellä koska bussifirmojen palvelu, mutta naimisiin menossa on vaan pakko kuulla, mitä toisellakin on asiaan sanottavaa. Jos toinenkin haluaa, niin kyllä mä ainakin kokisin päässeeni silloin naimisiin. Menemisessä tulisi sellainen tunne, että mahtoiko se toinen varmasti haluta mennä naimisiin mun kanssa, kun mä tässä vaan menin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

No ei kukaan pääsisi naimisiin, jos ei kukaan huolisi. Siksi se on naimisiin pääsemistä, jos on joku, joka huolii sinut. Et sä voi kenenkään kanssa sopia meneväsi naimisiin, jos se toinen ei huoli sua. Sä voit sopia meneväsi bussilla Lappeenrantaan, koska sinne kulkee busseja, mutta missään ei ole miehiä tai naisia lupautuneina menemään kanssasi naimisiin. Pääset naimisiin, koska joku on päättänyt valita rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Vähemmästä syystä taas ei kannata naimisiin mennäkään.

Pääseminen kuulostaa minusta siltä, että se naimisiin meno on se itse tarkoitus ja sivuseikka on se, että kenen kanssa. Kuten itsekin sanoit, että "jos on joku joka huolii sinut". Näin ei toivottavasti kovin monen kohdalla ole enää nykypäivänä, että yheiselo olisi sitä että joku on nyt huolinut sinut. Monet parithan elävät avoliitossakin vaikka ovat päättäneet olla yhdessä loppuun asti. Tässä tilanteessa se naimisiin meneminen on minusta vähän kuin tuo valinta matkustaa bussilla Lappeenrantaan: joko mennään tai ei mennä, mutta päätös on täysin oma.

Kyllä se aina on niin, että jonkun on huolittava, eli jollekin on kelvattava, tänäkin päivänä. Ei sitä muuten pääse naimisiin. Lappeenrantaan voi mennä bussilla 100% omalla päätöksellä koska bussifirmojen palvelu, mutta naimisiin menossa on vaan pakko kuulla, mitä toisellakin on asiaan sanottavaa. Jos toinenkin haluaa, niin kyllä mä ainakin kokisin päässeeni silloin naimisiin. Menemisessä tulisi sellainen tunne, että mahtoiko se toinen varmasti haluta mennä naimisiin mun kanssa, kun mä tässä vaan menin?

No eihän sinne Lappeenrantaakaan pääsisi bussilla jos ei olisi noita bussifirmoja. Eli jonkun edellytyksenhän siinäkin on ensin toteuduttava. Ajattelet vissiin sinkun kannalta tuota naimisiinmeno asetelmaa sinkun kannalta. Itse ajattelin pariskuntien kannalta (joilla se kysymys avioliitosta on vähän validimpi), jolloin se on pariskunnan oma päätös että menevätkö vai eivätkö mene naimisiin. Tuo loppukommenttisi: eihän sitä naimisiin yksin mennä vaan jonkun kanssa, joten totta kai siihen on molemmilla ollut sanansa sanottavana.

Joutuminen on negatiivista eli pakko.

Pääseminen on myös negatiivinen eli armosta joku huoli ja suostui jopa alttarille asti.

Me menimme naimisiin rakkaudesta ja yhteisellä päätöksellä...ei jouduttu eikä päästy naimisiin.

En kumpaakaan. Pikemminkin sain mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naimisiin meneminen on aina pääsemistä. Turha luulla, että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin, samoin joutuminen on aivan yhtä tyhmä sana siinä yhteydessä. Toinen päättää omasta puolestaan, siksi sinä pääset (ja sama hänellä sinuun päin) ja koska jokainen päättää itse meneekö naimisiin kukaan ei joudu menemään naimisiin.

Kuinka niin turha luulla että kenenkään kanssa vain mennään naimisiin? Nykyään monet pariskunnat tekevät tuon päätöksen yhdessä että haluavatko he naimisiin. Monet elävät myös avoliitossa ihan onnellisesti. Naimisiin pääseminen kuulostaa mun mielestä siltä, että se avioliitto on se pääasia ja aviopuoliso sivuseikka, että kunhan nyt joku on. Ennen vanhaan tyttäret piti saada naitettua jonnekin toisen elätettäväksi niin silloin puhuttiin naimisiin pääsemisestä. Mun mielestä nykyään nimenomaan mennään naimisiin, koska se ei ole mikään pakko enää ja täysin oma päätös.

No ei kukaan pääsisi naimisiin, jos ei kukaan huolisi. Siksi se on naimisiin pääsemistä, jos on joku, joka huolii sinut. Et sä voi kenenkään kanssa sopia meneväsi naimisiin, jos se toinen ei huoli sua. Sä voit sopia meneväsi bussilla Lappeenrantaan, koska sinne kulkee busseja, mutta missään ei ole miehiä tai naisia lupautuneina menemään kanssasi naimisiin. Pääset naimisiin, koska joku on päättänyt valita rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Vähemmästä syystä taas ei kannata naimisiin mennäkään.

Ei kai parisuhteessa mistään huolimisesta ole kyse vaan haluamisesta? Ennen se parisuhde ja avioliitto oli sukupuoliroolien takia vähän pakko, joten voitiin puhua tuollaisesta pääsemisestä ja huolimisesta. Mutta nykään avioliitto ei ole mikään edellytys toimeentulolle, äänestämiselle, omistamiselle, lasten saannille jne. joten ei kenenkään tarvitse huolia ketään tai alistua siihen että joku huolii sinut.