Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PMS tuhoaa parisuhteen
02.11.2016 |
On ihan uskomatonta, miten paljon PMS vaikuttaa elämääni. Olen aina ennen kuukautisia vähintään muutaman päivän niin pahantuulinen, ettei sitä voi käsittää. Mieli on mustaakin mustempi, väsyttää, kaikki ärsyttää, vihaan työpaikkaani, ja miestä kohtaan en koe varsinaisesti rakkautta noina hetkinä. Kaikki mitä hän tekee on jollain lailla väärin, ja minä suutun, murjotan ja pahoitan hänen mielensä. En voisi vähempää välittää, vaikka ero tulisi sillä sekunnilla.
Normaalisti en ole ollenkaan tuollainen. Olen mielestäni rauhallinen, empaattinen ja rakastava kumppani. Mutta kerran kuukaudessa tulevat nuo huonot päivät.
En käytä hormonaalista ehkäisyä, joten siitäkään ei selitystä löydy. Kroppani ilmeisesti vaan toimii näin, ja pää menee PMS:n johdosta aivan sekaisin. Olen kuin eri ihminen silloin.
Olen pitkään ajatellut, että en ansaitse kumppania tämän takia. Mieskään ei arvattavasti erityisesti nauti noista hetkistä, vaikka vakuuttaakin tietävänsä mistä on kyse, ja ymmärtävänsä.
Toisaalta tuntuu kamalalta ajatella, että en ansaitsisi parisuhdetta PMS-oireiden takia. Mutta eivät ne ole mikään tekosyy kohdella toista huonosti ja vihata koko maailmaa. En vain voi tahdonvoimalla asiaan juuri vaikuttaa.
Mahtaisiko tällaiseen olla mitään apukeinoa?
Kommentit (14)
Älä turhaan kärsi tai anna muitten kärsiä. On siihen apukeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luepa tämä!
Tosta nyt ei ole mitään apua :D:D
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan kärsi tai anna muitten kärsiä. On siihen apukeino.
No mikä?
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apteekista b6 ja magnesiumia, jota syödään viikkoa ennen. Aivojen välittäjäaineissa tapahtuu muutoksia, joka vaikuttaa oireisiin. Minulla helpottaa vitamiineilla ja on aivan samat tuntemukset kuin sinulla. Minusta tulee tunnekylmä hirviö. Turha väittää kenenkään että hormonien vaihtelut ei vaikuttaisi ihmisen mieleen. Minusta tulee ihan eri persoona.
Googlaa pms hoito.
Vierailija kirjoitti:
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Miten tuttua tuo kuvailemasi! Älytön tila kerta kaikkiaan. Minä saatan sen pari päivää olla kuin myrkyn niellyt, ja sitten viimeisenä iltana yleensä parahdan holtittomaan itkuun, ja sitten se onkin siinä. Kunnes taas ensi kuussa uudestaan.
Vaikka reaktioni PMS:n aikana ovat kammottavan ylimitoitetut, ovat pahan mielen syyt silti oikeasti olemassa. Jos töissä on kiirettä, miehen kanssa jotain kinoja, oma ulkonäkö ei miellytä tai mitä vaan, niin PMS:n aikana ne tunteet todella nousevat pintaan. Toki saatan flipata ihan turhistakin asioista (tyyliin miehen likainen sukka pyykkikorin ulkopuolella lattialla), mutta ne huonon mielen pohjimmaiset syyt ovat kuitenkin todellisia. Kukaan meistä ei varmastikaan elele tätä elämää ilman mitään murheita. Oikeastaan voi olla ihan hyväkin, että kerran kuussa tulee itkettyä kaikki se paha olo pois - se yletön kiukuttelu sitä ennen saisi vain loppua!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Miksi et halua hoitaa ongelmaa pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Miksi et halua hoitaa ongelmaa pois?
Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Miksi et halua hoitaa ongelmaa pois?
Koska en koe sitä ongelmaksi. Eikä miehenikään. Se on olemassa oleva asia. Ei sen enempää. En koe, että kaikki mielipahaa aiheuttavat asiat pitäisi eliminoida tai suru ja murhe lakaista pois tai turruttaa. Tuo on hormonaalinen flippaus, jonka kehoni tekee joka kuukausi. Tiedän sen, en kärsi siitä, se on lähes huvittavaa. Teen kuolemaa pari päivää, mutta ei minulla kipuja ole. Mieheni ymmärtää tilanteen, joten ongelma ei ole ongelma. Se on asioiden tila. Ei sen enempää.
t. pimeyden prinsessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus auttaa pms oireisiin mutta niistä hormoneista sekoaa sitten ihan erilailla ja jotkut pahastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos PMS on kerran kuukaudessa muutaman päivän kestävä kauhu, jonka tiedät tulevan on se melko helposti kommunkoitavissa ja ennakoitavissa. Itselläni melko sama tilanne. Meillä siitä väännetään vitsiä. Olen oikeasti aivan kamala. Elämäni muuttuu mustaksi aukoksi, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää ja mikäli joku väittää toisin, ärsyynnyn. Ärsyynnyn kyllä ihan joko tapauksessa. että ei sillä. Meillä ison eron hommaan tai olemiseen on tehnyt PMS:n tunnistaminen ja tunnustaminen. Se, että sanon, että olo on paska, teen taas kuolemaa, niikuin joka kuukausi, ei ole sun vika, mutta mee pois. Mieheni tietää tämän antaa tilaa noiden parin päivän ajan. Usein myös sanoo, että jos tarttet jotain, niin sano. Olo on kuin pimeyden prinsessalla. Saan siis luvan kanssa mököttää ja olla ihan mörkö. Mies tuo suklaata ja jättää minut rauhaan. Tämä toimii meillä. Ja se että PMSsälle voi nauraa sekä sen aikana että sen jälkeen ja ennen sitä. Se on niin älyttömän naurettava tila. Se että muuttuu täysin joksikin muuksi, itkee hervottomasti, suuttuu, pärskii täydellisessä toivottomuudessa - onhan se hiukan koomistakin. Usein myös itken ja nauran samaan aikaan. Ne on hormoonit jotka sen tekee. En minä.
Miksi et halua hoitaa ongelmaa pois?
Koska en koe sitä ongelmaksi. Eikä miehenikään. Se on olemassa oleva asia. Ei sen enempää. En koe, että kaikki mielipahaa aiheuttavat asiat pitäisi eliminoida tai suru ja murhe lakaista pois tai turruttaa. Tuo on hormonaalinen flippaus, jonka kehoni tekee joka kuukausi. Tiedän sen, en kärsi siitä, se on lähes huvittavaa. Teen kuolemaa pari päivää, mutta ei minulla kipuja ole. Mieheni ymmärtää tilanteen, joten ongelma ei ole ongelma. Se on asioiden tila. Ei sen enempää.
t. pimeyden prinsessa
Ei tietenkään kaikkia mielipahaa aiheuttavia asioita pidä poistaa. Ne kyllä kuuluu ihan mielen asioihin.
Pms-oireet ovat kuitenkin hormonaalisia, siinä on psykologia kaukana.
Alue: Aihe vapaa
Luepa tämä!
http://kutri.net/naiseus/paljastavapms/