Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain potkut jo 2. kerran elämässäni.
02.11.2016 |
Olen nuori ja työkokemusta on kertynyt. Aamulla pomo ilmoitti toimistolla ettei tarvi enää tulla töihin... Tällä kertaa syy oli minussa, en pärjännyt. Harmittaa kun työkavereina on minua huonompia, mutta he saavat jatkaa. Mutta tällaista se kovassa maailmassa on.
Aikaisemmin sain potkut koska mokasin työpaikalla. En pahasti enkä kenenkään taloutta kaatavasti, mutta se riitti. Silloin työnantaja oli ääliö ja toivoin potkuja, nyt en.
Itsetunto on kovilla. Miten alle 25 selviää 2 fuduista? Itkettää ja vituttaa. En kehtaa tunnustaa edes puolisolle. Valehtelen varmaan että irtisanoudun itse. En ole koskaan ollut hyvä puhumaan asioistani.
Onneksi mulla on toinen työpaikka tiedossa jo. En jää tyhjän päälle pitkäksi aikaa.
Kommentit (26)
Kyllä syy keksitään, älä ap välitä kusipäistä ja näistä jotka syyttelevät sinua.
tuurijuoppo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kanssa saanut kahdesti potkut ennen kolmekymppisiäni. Molemmissa paikoissa oli uskomaton työkulttuuri, narsistiselta vaikuttava pomo ja en niissä kummassakaan viihtynyt. Tein kuitenkin töissä parhaani, joten minulle jäi olo, etten voinut asialle mitään.
Molemmat potkut olivat myöhemmin loistojuttu, olisin muuten saattanut turvallisuudenhakuisuuttani jäädä niihin notkumaan ja menettänyt mielenterveyteni. Seuraavat työpaikat olivat loistavia.
Kukaan haastattelija ei ole kummemmin näihin työsuhteisiin puuttunut tai perännyt niiden syitä.
Itselle oli kanssa kova paikka kertoa potkuista, koska tiesin muiden ajattelen niiden olleen vain mun vika. Itse tosiaan päätin ajatella toisin.
Tsemppiä!
Usein syy on vähän molemmissa, tai näin itse miettisin. Ei niihin silti kannata jäädä jumittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt mä olen ylimielinen joka ei opi omista virheistään ja sai siksi potkut? Unohdin mikä meno täällä palstalla on. Laitan nyt tämän sivuston kiinni ja menen keskittymään omaan erinomaisuuteeni.
Ap.
Jep. Aika erinomaiselta vaikutat aloituksesi perusteella. Ehkä he siksi halusivat sut pois, koska olet liian erinomainen!!
Mieslukija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Sellaista sattuu, tsemppiä.
En tosin ymmärtänyt kun kerroit ettet pärjännyt mutta muut sinne jäävät ovat sinua "huonompia"?
Siis paikan sisällä taso vaihtelee ja olin siitä huonoimmasta päästä, mutten huonoin enkä 2. huonoin. Sanoin sen pomolle mutta hän vain ohitti asian. Koska niillä minua huonommilla on paremmat verkostot työkavereidensa kanssa. Ikävä juttu mutta niin se vain menee...
No jos ne muut oli muuten vaan mukavampia ihmisiä ja pomo näki heissä kehityskelpoisuuden, ts. eeivät väheksy omaa huonouttaan ja sano, että no mutku toi on huonompi kuin mä...
Kiva että sulla on uusi työ tiedossa. Ja että se pysyy, niin itsetutkiskelua kehiin. Jokainen mokaa joskus, mutta pointti on siinä, miten suhtautuu, oppiiko asiasta, nöyrtyykö, korjaako virheensä. Ja se ei tuolla sun asenteella onnistu.
Mulla just loppui määräaikainen työ, tuotannolliset ja taloudelliset syyt sulki meidän osaston. Olin lähiesimiesasemassa. Mulla oli yksi alainen, joka teki lähes kaiken ihan päin p*ttä, mutta joka ei oppinut millään, ja aina kaikki oli muiden vika. Annoin yhden varoituksen kun olin jokusen kerran hänen kanssaan yrittänyt rakentavasti keskustella, tuloksetta. Niin sekin oli muiden syy, kun muut puhui hänestä p*aa, kuulemma. No, jos työt olisi jatkuneet uudella sopimuksella, niin hänen työsuhdetta ei olisi jatkettu. Säästyinpä siltä meteliltä ja puolustelulta, mikä siinä olisi tullut.
Kuulostaa siltä että hän koki itsensä jotenkin kiusatuksi ja ilmapiirin huonoksi. Voisikohan siinäkin olla perää?
Totta kai hän koki niin. Mutta oli ainoa työporukasta. Muitten mielestä meillä oli ihana työ ja työporukka. Eikä tätä tyyppiä kiusattu vaan kyse oli ihan rehellisesti ammattitaidon puutteesta yhdistettyä "minä-olen-aina-oikeassa-muut-väärässä" -asenteeseen. Mutta totta kai se oli kiusaamista kun asioihin puututtiin. Muut puhui paskaa -mutta kun se "paska" oli olemassa olevia, todistettavia asioita, joissa hän toimi väärin. Mutta kun ei mennyt jakeluun.
Huh, mitä muistoja tuleekaan mieleen.
Mieslukija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kanssa saanut kahdesti potkut ennen kolmekymppisiäni. Molemmissa paikoissa oli uskomaton työkulttuuri, narsistiselta vaikuttava pomo ja en niissä kummassakaan viihtynyt. Tein kuitenkin töissä parhaani, joten minulle jäi olo, etten voinut asialle mitään.
Molemmat potkut olivat myöhemmin loistojuttu, olisin muuten saattanut turvallisuudenhakuisuuttani jäädä niihin notkumaan ja menettänyt mielenterveyteni. Seuraavat työpaikat olivat loistavia.
Kukaan haastattelija ei ole kummemmin näihin työsuhteisiin puuttunut tai perännyt niiden syitä.
Itselle oli kanssa kova paikka kertoa potkuista, koska tiesin muiden ajattelen niiden olleen vain mun vika. Itse tosiaan päätin ajatella toisin.
Tsemppiä!
Usein syy on vähän molemmissa, tai näin itse miettisin. Ei niihin silti kannata jäädä jumittamaan.
Tai sitten syy ei ole molemmissa, vaan huonossa johtamisessa. Kun näin on, niin onkin paras jatkaa otollisempiin töihin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen kanssa saanut kahdesti potkut ennen kolmekymppisiäni. Molemmissa paikoissa oli uskomaton työkulttuuri, narsistiselta vaikuttava pomo ja en niissä kummassakaan viihtynyt. Tein kuitenkin töissä parhaani, joten minulle jäi olo, etten voinut asialle mitään.
Molemmat potkut olivat myöhemmin loistojuttu, olisin muuten saattanut turvallisuudenhakuisuuttani jäädä niihin notkumaan ja menettänyt mielenterveyteni. Seuraavat työpaikat olivat loistavia.
Kukaan haastattelija ei ole kummemmin näihin työsuhteisiin puuttunut tai perännyt niiden syitä.
Itselle oli kanssa kova paikka kertoa potkuista, koska tiesin muiden ajattelen niiden olleen vain mun vika. Itse tosiaan päätin ajatella toisin.
Tsemppiä!