Lue keskustelun säännöt.
Lapsenteko mietityttää
02.11.2016 |
Täältä varmaan löytyy neljätoista miljoonaa vastaavaa keskustelua, mutta teen kuitenkin nyt oman. Olen 31-vuotias ja lapsenteko alkaa olemaan jo "nyt tai ei koskaan" -tasolla. Eli kohta en enää voi vitkuttaa päätöstäni, vaan minun on tehtävä päätös teenkö lapsia vai en.
Olen naimisissa ja kaikki muut puitteet on kunnossa, työt ja asunnot. Asioita jotka minua mietityttää;
Synnytys pelottaa minua ihan mielettömästi. Olen ns. tiukka alapäästäni ja pelkään tuhottomasti sitä, että paikkani repeävät. Pelkään kivun lisäksi sitä, että esimerkiksi seksielämä muuttuu. Olen oppinut nauttimaan kehostani ja tuntemaan sen nykyisen mieheni kanssa. Olen kuullut sellaisista repeämistä, jotka vaikuttavat seksielämään ihan pelkästään tunnon häviämisenä.
En pelkää raskausarpia tai kehon muutoksia, pelkään synnytyksessä tapahtuvia komplikaatioita. Kertokaa omia kokemuksianne ja mietteitänne!
Oma aika ja vapaus, tämä klassinen juttu. Ymmärrän lapsettomanakin kuinka paljon oma arki ja elämä muuttuu. Olen elänyt niin huoletonta elämää niin kauan, että pelkään kulttuurishokkia kun en voikaan lähteä ystävän luo viinilasilliselle noin vain klo 22 arki-iltana.
En tiedä voinko luopua kaikesta tästä lapsen takia, oliko teillä tällaisia mietteitä ja miten käytännössä tapahtui?
Osaanko? Tätä mietin. En ole ikinä hoitanut pieniä vauvoja, jos ei lasketa jotain vaipanvaihtoapuja. Kaikki ovat vähintään teini-iässä olleet lapsenlikkoina, mutta minä en. Mies onneksi työnsä puolesta osaa pestä vauvoja ja vaihtaa vaippoja ja tietää käytännön asiat. Mutta osaanko imettää, syöttää, juottaa, huolehtia vauvan tarpeista? Tiedän, että neuvolasta ja muualta saa apua, mutta pelkään ikään kuin tupsahtavani keskelle tuntematonta. Olo on kuin 90-vuotiaalle annettaisiin älypuhelin ja sanotaan pärjäile.
Tämä on ehkä huolenaiheistani pienin ja typerin, sisimmissäni tiedän pärjääväni.
Muut lapset ja perheet, koulut.
Tämä aihe mietityttää siksi, että meno on muuttunut omasta lapsuudestani niin radikaalisti. Onko järkeä tehdä lapsia maailmaan, jossa arvot ovat niin kaukana omista? Haluanko lapseni kouluun, jossa huudellaan ime munaa mummo, kiusataan netissä, touhutaan kaikkea sellaista mitä meidän lapsuudessa ei ollut mahdollisuutta tehdä. Miten kasvatan lapseni ns. kuplassa, poissa siitä mitä ulkona on.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Parempi ettet mieti.
:D samaa sanoi ainoa lapsellinen tuttavani. "Et ole ikinä valmis". Hän oli tehnyt päätöksen ettei lue mitään esimerkiksi synnytyksistä, vaan luottaa siihen ettei ole sen sairaalan ensimmäinen synnyttäjä.
Itse olen vain niin loppuunkaluaja, etten tahtoisi suin päin rynnätä loppuelämäni päätökseen. Siksi toivoisin vähän ajatuksia ja mielipiteitä miten teillä meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi ettet mieti.
:D samaa sanoi ainoa lapsellinen tuttavani. "Et ole ikinä valmis". Hän oli tehnyt päätöksen ettei lue mitään esimerkiksi synnytyksistä, vaan luottaa siihen ettei ole sen sairaalan ensimmäinen synnyttäjä.
Itse olen vain niin loppuunkaluaja, etten tahtoisi suin päin rynnätä loppuelämäni päätökseen. Siksi toivoisin vähän ajatuksia ja mielipiteitä miten teillä meni.
Yritän uudestaan. Parempi ettet tee. Menikö perille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi ettet mieti.
:D samaa sanoi ainoa lapsellinen tuttavani. "Et ole ikinä valmis". Hän oli tehnyt päätöksen ettei lue mitään esimerkiksi synnytyksistä, vaan luottaa siihen ettei ole sen sairaalan ensimmäinen synnyttäjä.
Itse olen vain niin loppuunkaluaja, etten tahtoisi suin päin rynnätä loppuelämäni päätökseen. Siksi toivoisin vähän ajatuksia ja mielipiteitä miten teillä meni.
Yritän uudestaan. Parempi ettet tee. Menikö perille?
Harmi, että sinä olet jo ilmeisesti tehnyt. Noin nerokkaat geenit olisi saanut jäädä lisääntymättä.
Jos saisin nyt uudestaan päättää jäisin lapsettomaksi.
Raskaudet hirveitä, viimeinen synnytys pilasi seksielämän. Viimeksi olemme harrastaneet seksiä yli vuosi sitten. Alapää ruhjottu, ruma ja löysä eikä edes toimi kuten pitäisi eli virtsankarkailua ja vaikeuksia ulostaa. Minäkin olin ennen tiukka. Nyt siis emme enää harrasta seksiä ollenkaan alapääni takia.
Oman ajan puuttuminen rasittaa. Meillä erityislapsia joten he vievät huomattavasti enemmän energiaa kuin ns. Normaalit lapset. Päiväni täyttyvät lasten kuskaamisista eri terapioihin. Yöllä yksi lapsista valvottaa, joten silloinkaan ei saa levätä kunnolla vaan pitää olla valmiudessa. Kehitysvammainen kyseessä, ei siis mitään normaaleita pikku itkuja joita lähes jokainen lapsi joskus harrastaa.
Kampaajalla olen käynyt yli vuosi sitten. Haluaisin niin kovasti sinne, mutta miten? Rahat ja aika kiinni lapsissa.
Yhteistä aikaa miehen kanssa aina järjestettävä erikseen jos mielii läheisyyttä ja toisen läsnäoloa.
Rahat menee suurimmilta osin lapsiin. Haluaisin uuden talvitakin, mutta lapset tarvitsevat uudet talvivaatteet joten äiti vetää sen saman ikivanhan takin niskaan ja lapsille uutta.
Ennen lapsia kävimme usein ulkona syömässä, kylpylöissä, harrastamassa vaikka mitä, heräsimme viikonloppuisin myöhään ja söimme maittavan aamupalan pitkän kaavan mukaan. Mitään näitä ei voi toteuttaa vielä vuosiin.
Eniten harmittaa oma aika ja sen puute sekä tuhoutunut alapää ja seksielämä. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta voi herranen aika jos olisin tiennyt mitä kaikkea vanhemmuus tuo tullessaan niin olisin jättänyt nämä puuhat toisille äideille. Kolme erityislasta, löytyy vaikeaa kehitysvammaa ja lievempää neurologista diagnoosia.
Tämä rehellinen vastaus minulta.
Miksi tekisit lapsia, "koska pitää"? Nauti elämästäsi ja sen rikkaudesta sekä aviorakkaudesta. Lapset tutkitusti vähentävät avioliiton onnellisuutta.
"If it ain't broken, don't fix it"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsi, jos haluat lapsen. Jos et ole varma haluatko, älä tee. Asiat sujuvat kyllä kun lapsi on haluttu ja toivottu, eikä elämä tunnu liian raskaalta. Tai ainakin sitä raskasta elämää jaksaa paremmin kun lapsi on ollut haluttu. Mikään ei suju enää, ja katkeroidut, jos teet lapsen ilman todellista halua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tekisit lapsia, "koska pitää"? Nauti elämästäsi ja sen rikkaudesta sekä aviorakkaudesta. Lapset tutkitusti vähentävät avioliiton onnellisuutta.
"If it ain't broken, don't fix it"
_______
Tee lapsi, jos haluat lapsen. Jos et ole varma haluatko, älä tee. Asiat sujuvat kyllä kun lapsi on haluttu ja toivottu, eikä elämä tunnu liian raskaalta. Tai ainakin sitä raskasta elämää jaksaa paremmin kun lapsi on ollut haluttu. Mikään ei suju enää, ja katkeroidut, jos teet lapsen ilman todellista halua.
En koe miettiväni lapsentekoa koska lapsia "pitäisi" tehdä. Ajattelen ihan itseni vuoksi tätä. Haluan lapsen, mutta kaikki sen ympärillä oleva mietityttää liikaa ja silloin lauseeseen "haluan lapsen" tulee "ehkä".
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäisyn poisjättö on varsinainen matkalippu tuntemattomaan. Jokaisen lapsen kohdalla. Varsinkin meille, elämäämme kontrollomaan tottuneille tämä homma on outoa. Kun äkkiä ei itse määrääkään täysin elämäänsä ja yhtäältä haluaisikin tehdä samoja juttuja kuin ennen ja toisaalta ei voi, eikä sitten ehkä niin paljon haluakaan kuin ennen.
Mulla on kaksi tervettä tenavaa ja selvisin synnytyksistä hyvin. Toisinkin olisi voinut käydä. Lapset ovat rakkaita ja tykkään olla heidän kanssaan ja samalla iloitsen, että he kasvavat ja pääsen sitten taas myöhemmin enemmän toteuttamaan itseäni. Tällaisia ajatuksia nopsaan vauvan viereltä 😊
Jatkan vielä: Lapsenhoito on helppo oppia ja taidot kasvaa (väistämättä ja vähintään kantapään kautta 😊)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös nykyään saa sektion halutessaan?
Itse näen asian niin, että jos puitteet ovat kunnossa; vakaa parisuhde, tulotaso riittävä yms., pitää lopettaa järjellä ajattelu tässä asiassa. Jos haluat lapsen ja pystyt lapselle turvaamaan hyvän elämän, anna mennä. Jos asiaa ajattelee liikaa järjen kanssa, ei oikeaa aikaa ole koskaan. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia kannata tehdä, mikäli ei koe suurta halua tulla vanhemmaksi. Lapset eivät ole mikään pakko. Ja synnytys todella on aivan hirveä kokemus ja vapautta todellakin menetät ja paljon lapsen myötä. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä.
Ihan normaaleja asioita mietit. Synnytyksen suhteen kukaan ei voi luvata, etteikö komplikaatioita voi tulla. Ja toisaalta; suurinosa synnytyksistä sujuu hyvin ja normaalisti, ilman komplikaatioita. Kehon palautuminen toki on yksilöllistä ja vie aikansa. Normaalit muutokset kehossa on vain syytä hyväksyä osaksi elämää (niitä tulee jokatapauksessa ikääntyessä).
Ei lapsen tulessa tarvitse "luopua kaikesta". Jostain toki joutuu luopumaan ja aika moni vanhempi tekee sen mielellään, saahan siihen tilalle jotain uutta ja ainutlaatuista. Onhan siinä toinen vanhempi jakamassa arkea, ja parhaimmassa tapauksessa ympäriltä löytyy tukiverkostoa. Oma aika on lopulta pitkälti järjesteltävissä oleva asia, jos/kun vanhempia on kaksi. Jotkut huomaa, ettei sitä omaa aikaa edes niin kaipaa, kun vauva-arki imaisee mukanaan...
Osaatko hoitaa vauvaa? Ihan varmasti osaat. Ei se ole rakettitiedettä. Normaalillla järjellä pärjää pitkälle, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa vauvaa.
Viimeinen pohtimasi kohta on varmasti jokaisen isommankin lapsen vanhemman ajatuksissa. Miten suojaan lastani kiusaamiselta ja maailman kovuudelta. Lasta ei voi kasvattaa kuplassa, mutta häntä voi ohjata kasvamaan omaksi itsekseen, joka oppii päjräämään ja kestämään ympäristön paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin nyt uudestaan päättää jäisin lapsettomaksi.
Raskaudet hirveitä, viimeinen synnytys pilasi seksielämän. Viimeksi olemme harrastaneet seksiä yli vuosi sitten. Alapää ruhjottu, ruma ja löysä eikä edes toimi kuten pitäisi eli virtsankarkailua ja vaikeuksia ulostaa. Minäkin olin ennen tiukka. Nyt siis emme enää harrasta seksiä ollenkaan alapääni takia.
Oman ajan puuttuminen rasittaa. Meillä erityislapsia joten he vievät huomattavasti enemmän energiaa kuin ns. Normaalit lapset. Päiväni täyttyvät lasten kuskaamisista eri terapioihin. Yöllä yksi lapsista valvottaa, joten silloinkaan ei saa levätä kunnolla vaan pitää olla valmiudessa. Kehitysvammainen kyseessä, ei siis mitään normaaleita pikku itkuja joita lähes jokainen lapsi joskus harrastaa.
Kampaajalla olen käynyt yli vuosi sitten. Haluaisin niin kovasti sinne, mutta miten? Rahat ja aika kiinni lapsissa.
Yhteistä aikaa miehen kanssa aina järjestettävä erikseen jos mielii läheisyyttä ja toisen läsnäoloa.Rahat menee suurimmilta osin lapsiin. Haluaisin uuden talvitakin, mutta lapset tarvitsevat uudet talvivaatteet joten äiti vetää sen saman ikivanhan takin niskaan ja lapsille uutta.
Ennen lapsia kävimme usein ulkona syömässä, kylpylöissä, harrastamassa vaikka mitä, heräsimme viikonloppuisin myöhään ja söimme maittavan aamupalan pitkän kaavan mukaan. Mitään näitä ei voi toteuttaa vielä vuosiin.
Eniten harmittaa oma aika ja sen puute sekä tuhoutunut alapää ja seksielämä. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta voi herranen aika jos olisin tiennyt mitä kaikkea vanhemmuus tuo tullessaan niin olisin jättänyt nämä puuhat toisille äideille. Kolme erityislasta, löytyy vaikeaa kehitysvammaa ja lievempää neurologista diagnoosia.
Tämä rehellinen vastaus minulta.
Anteeksi, mutta kolme erityislasta?! Siis ensimmäisen erityislapsen jälkeen päätitte hankkia uuden lapsen, eikö edes kahden erityislapsen jälkeen alkanut jo hälytyskellot soida? Meinaatteko hankkia vielä neljännenkin?
Mulla oli ihan hirveä synnytys, kaikki meni pieleen eikä kätilöt kuunnelleet yhtään mun toiveita. Kätilöistä tein valituksen ja toista lasta en ikimaailmassa hanki! Yhteen jää lapsiluku!
Keskustelin juuri samasta aiheesta ystäväni kanssa. Itselläni on yksi melko nuorena saatu lapsi. Enempää en koskaan edes halunnut, mutta tähän yhteen oli silloin aikanaan ihan todella palava tarve. Minulla kävi tuuri ja sain terveen, fiksun ja ilmeisesti aika lahjakkaankin lapsen. Koen, että olisin menettänyt todella paljon, jos en olisi saanut tätä mahtavaa huumorintajuista persoonaa osaksi elämääni. Minä olen nauttinut äitiydestä, vaikka se on rajoittanut vanhankaltaista elämää. Hormonit pitivät aluksi huolen, etten edes halunnut lähteä extempore viinilasilliselle keskellä viikkoa. Sittemmin vapaus on palautunut hyviin uomiin tukiverkoston ja ihanan miehen ansioista. Toisaalta varmasti menetän myös paljon, sillä en voi esim. käyttää kaikkea rahaa itseeni. Eskarissa olevan lapsen musiikkokoulu maksaa 800€/vuodessa ja liikuntaharrastus varusteineen lähes saman verran. En raaski käyttää rahojani niin usein kaveriporukan yhteisreissuun, sillä haluan säästää lapsen toivomaan Disney Worldin matkaan. Muitakin esimerkkejä olisi... lapsen myötä elämä ja tärkeysjärjestys muuttuu. Niin hyvässä kuin pahassa. Mutta sanoisin, että älä tee lasta, jollet ihan tosissaan ja todella paljon halua.
Raskausaika on p*rseestä, kokoajan pitää olla näyttelemässä haaraväliä millon kellekin lekurille. Sitten pusketaan 3-4 kiloa alapäästä. En suosittele.
Lapset on ihania mutta turha näistä on mitään tabuja tehdä! Raskaus ja synnytys nyt vaan on peestä piste!
Ite meinaan tulevaisuudessa yhden (1) lapsen hankkia jos siis vaan lapsia saan, mutta sektion aion aivan ehdottomasti vaatimalla vaatia. Olen valmis ottamaan sektion riskit.
Älä tee lasta jos et ole itse siihen valmis, vaikka mies painostaisi.
Kuitenkin jos itsestäsi tuntuu että myöhemmin olisi parempi niin mene jonnekin lapsettomuusklinikalle ja kerätytä munasolujasi talteen pakkaseen jos kuitenkin joskus myöhemmin haluat sen lapsen tai voi niitä lahjoittaa muille jos ei itse halua niitä käyttää.
Helppoa , halpaa ja toimii pienenä vakuutuksena ja hätävarana.
Parempi ettet mieti.