Onko lasten nimissä aina "pakko" olla nimiä suvusta?

No ei tietenkään tarvi.

Ei ole pakko olla perintönimiä. Mitään muuta rajoitusta ei ole kuin että maistraatti väännöksennen hyväksyy.

Täh? Ei tietenkään, tuleehan sille joka tapauksessa yksi sukunimi.

Tunnen muutaman ihmisen, jolla on vain yksi etunimi ja se ei ole suvusta.

Minulla on kaksi, mutta kumpikaan ei ole suvusta.

Meillä annettiin esikoiselle nimi, joka minun mielestäni oli kaunis ja sointuva. Ei tutkittu, mitä nimiä suvusta löytyy.

Ristiäisissä sekä appiukko että äitini loistivat tyytyväisinä: tyttö sai nimen, joka oli appiukon isoäidin toinen nimi ja äitini isotädin lempinimi.

Ei otettu suvusta nimeä, suku kyllä löysi sen nimen ihan itse!

Ja tytön toisesta nimestä anoppi totesi, että sama nimi kuin hänen kummitädillään (joka tosin ei ole sukua).

Ei tarvitse. Jollei itsestä tunnu siltä, niin ei todellakaan ole pakko antaa edesmenneen Aune-mummon toista nimeä lapselle. 

No ei minun tai siskonikaan nimi tule millään tavalla suvusta, paitsi tietysti sukunimi. 

Meillä on poikia ja olisin halunnut antaa heille nimiä isänsä suvusta. Isä itse ei halunnut, joten nyt eivät sitten ole... 

Se sukunimi kyllä riittää, eli ei tarvitse. Me päätimme ettei anneta mitään suvun nimiä.. olis muuten alkanut sukulaiset miettimään ''miksi ton puolelta annetaan nimi ja meidän puolelta ei!!'' jos ymmärrätte...

Täh?? :D Ei ole koskaan käynyt mielessäkään että pitäisi...

Ei tietenkään ole pakko olla muita suvusta tulevia nimiä kuin sukunimi. Ja itse asiassa senkin voi vaihtaa halutessaan.

Vihaan sukuani, joten lapseni nimet ei todellakaan tule muistuttamaan kenestäkään sukulaisestani.

Minulla itselläni on tällainen nimi 3. nimenä ja päätin jo nuorena että jos saan tytön niin en jatka perinnettä.

Tyttö tuli ja meni tietysti syntymään tuon 3. nimeni nimipäivänä. Joten se oli merkki ;) ja nyt tytöllä on tuo nimi myös 3. nimenä ja hyvä nimi on.

Yleensä ns. paremmissa piireissä nimet on perintöä, etunimistä ainakin yksi suvusta.

Lapseni nimi on vaikka Anna Liisa Vilhelmiina. Nimenannon jälkeen kuului ihmeellistä kyselyä, että mitäs nämä ensimmäinen ja viimeinen nimi ovat olevinaan, kun vain Liisa on suvusta. Joo, ihan sama miten tekee niin aina tekee jonkun mielestä väärin.

Mä haluaisin tulevaisuudessa antaa lapselleni nimen niin että ensimmäinen etunimi itse keksitty, toinen nimi tulee miehen mummulta, kolmas nimi oman äitini 2.nimi. Tuo olisi hyvin kaunis kokonaisuus, en nyt halua sitä tähän kirjoittaa. Tässäkin periaatteessa ei nyt sitten tule mitään oman isäni puolelta, tai mieheni äidin puolelta. Pistää mietityttämään että pitäiskö sitä sitten kuitenkin keksiä nimet vaan omasta päästään ettei kellekään tule paha mieli :D

"..... Pistää mietityttämään että pitäiskö sitä sitten kuitenkin keksiä nimet vaan omasta päästään ettei kellekään tule paha mieli :D"

Niin, no. - Joku kyllä saattaa kummeksua ja pitää pahana juurikin sitä, että nimi on aivan erityisesti keksitty ja ikäänkuin alleviivaa, että tässä ollaan nyt ni-in hirmuisen erinomaisia ja viisaita  ja vaivaa nähty, että onnistuttiin keksimään nimi, jota ei taatusti ole kellään, ainakaan kummankaan  lapsen suvussa, eikä varmasti monella lapsen kavereistakaan saati myöhemmin tarha ryhmässä tai koulu luokalla. - Olen varmaan vähän konservatiivi, mutta olen toisinaan yllättynyt kun olen lukenut näitä "mikä lapselle nimeksi" -siitä, kuinka moni ns. tavallinen ja tavanomainen nimi, siis sellainen joiden kantajia on keskuudessamme useita kymmeniä aiheuttaa joillekin niin paljon negatiivisa tuntemuksia; aivan nimi olisi sitä parempi, mitä erikosempi ja kenties vielä vaikeampi kirjoittaa se olisi. - Puhumattakaan nimen ääntämisestä. Minun pieneen mieleeni ei mahdu ajatus siitä, että huono englanti olisi Suomessa sellainen yleiskieli, että jos lapsella on erikoisempi / -vieraperäsiemmämmältä vaikuttava nim, niin se täytyisi automaattisesti osata lausua "englatilaisittain" , eikä esimerkiksi suomalaisttain -ettei vain pienen lapsen mieli järkkyisi. Tokihan näin saataan myöhemmin osata tehdä jos ja kun on ensimmäisen kerran kuullut kuinka ao. lapsi -tai hänen vanhempansa- kertoo, nimensä eli mahdollisesti oikaisee mina, mutta jos ja kun luen lapsen nimen papaerista koskaan lasta aiemmin tapaamatta , niin jos molemmat vanhemmat on "kaksi tavallista Virtasta" niin en todella osaa välttämättä lukea nimea heidän mielestä oikein kutsuessani lasta. Ja tämä tietysti on osoitus siitä, että olen ammattitaidoton ja todennäköisesti muutenkin erinomaisen pätemätön työhöni.      

Sitä nimeä voi myös tuunata. Meillä ei rimmannut mummo-vainaan nimi sellaisenaan, mutta muokattiin hieman pitempään muotoon ja hyvä tuli.

Ei tietenkään ole pakko! Itse emme halunnut lapsilleni mitään sukurasitetta nimistä. Miehen sisko taas halusi pesueelleen sukuperinteen mukaiset nimet. 

Minä halusin lapsilleni harkitusti ja tarkoituksella nimet, joita ei ole kummankaan suvussa.  Halusin heille uniikit nimet sillä tapaa.