Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?

Pystyttekö vuokraamaan osan asunnostanne vaikka jollekin opiskelijalle? Tai myymään osan tontista? Tai vuokraamaan jollekin varastotilaa? Maksaako se pappa "vuokraa"? Pystyisittekö myymään irtaimistoa? Entäs pystyttekö vähentämään kulutusta? Paikkailette vaatteet ettekä osta uusia, ette ostele valmisruokia ja välipaloja, liikutte julkisilla enemmän tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin. 

Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!

Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?

En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?

Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.

En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?

Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.

Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.

Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.

Hyvää syksyä!

Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.

Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?

Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?

Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?

Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin. 

Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.

20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään. 

Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa. 

Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.

Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.

Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?

Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.

Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.

En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.

Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä? 

Voi hyvä ihminen, olen tehnyt töitä 15-v saakka ja ihan mitä tahansa. Sitä ennenkin jo tienasin omaa rahaa hoitamalla sukulaisten ja naapurien lapsia. Sittemmin tein siivoustöitä, jaoin mainoksia, olin kaupan kassalla, olin grillillä. Otin opintolainaa, että sain maksettua ajokortin. Sinä tässä olet pullamössöä, kun et keski-ikään mennessä ole saanut asioitasi kuntoon. Miksi et viitsi edes opiskella, vaikka teet vain keikkahommia?

Nih! Mikko ainakin tarttee kissavahtia.

xxxx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on vähän toissijainen asia, mutta kirjoitanpa silti: 

Voisitte ehkä jättää taloon myös piiloon muiston itsestänne samaan tapaan kuin rakentajat tekivät ennen vanhaan...

sehän muotia nykyään;  paskaa, kosteutta ja hometta piiloon kaakelin ja maalin alle seuraaville asujille

Miksi ihmeessä noin pitäisi tehdä? Ihan älytön idea. Noinko sinä elät ja kohtelet muita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myykää irtainta, että saatte laskut maksettua. Telkkarit, tietsikat, pleikkarit. Montako autoa teillä on? Jos on kaksi, myykää toinen pois. Viekää tavaroita kirpparille.

Toinen auto on myyty jo ajat sitten, siitä saatiin 600 e, eli meillä ei mitään loistopirssejä ole ;). Tämä toinen tarvitaan ehdottomasti, yrityksenkin takia ja tämä on parempikuntoinen ja syö vähemmän. Telkkaria ei ole, vain vaarilla on omansa. Pleikkaria ei ole, tietsikat on pakko olla yrityksen takia. Lukiolaisella on pakko olla läppärinsä, tekevät sillä paljon koulutöitä ja sitä tarvii sitten kirjoituksissakin käsittääkseni. Kaikki nuorimman lapsen vaatteet, kengät ja lelut on viety kirpparille, kahdelta vanhemmalta ei jää mitään, ovat niin vaatimattomia, että riittää kun on 2 farkut ja 2 hupparia kouluun, 1 takki / vuodenaika jne. Ja loppuun kuluttavat. Ylimääräistä myytävää ei oikein ole, kaikki on käyttötavaraa ja jo käytössä kulunutta, esim. sohvalla on ikää 15 v ja päällinen on jo käsinojista rispaantunut. Appiukko antoi minulle äitinsä maitokannun, itkun kanssa myin senkin ja sain sillä ruokarahat perheelle. No, onneksi oli kannu.

Voi ei. Ensimmäisen kerran koko av-historian aikana minun tekisi mieli avustaa rahallisesti. Säälittää ja harmittaa teidän tilanne.

Puhukaa appiukon kanssa. Luulen, että helpottaa teidänkin taakkaa kun asia on enemmän selvä. Sitten teette yhdessä ratkaisuja. Eihän sitä rahaa voi tyhjästä taikoa, jos sitä ei vain ole. Ellei apella satu olemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).

Joo olen. Muuta kysyttävää?

Mikäs oli Ap:n koulutus? 

En syytä elämää, vaan pullamössökermaperseitä jotka itkevät kun joutuvat alkaa elämään kuten muutkin.

Elämään kuten muutkin? Ei kuule suurin osa suomalaisista elä kuten sinä, ruikuttaen surkeaa kohtaloaan, johon ihan itse on enimmäkseen syyllinen. Kerro nyt jo mikä sua on estänyt menestymästä yhtään missään tai edes yrittämästä. Onneksi kaikki ei ole kaltaisiasi kermaperseruikuttajia, joille kaikki pitäisi ilmaiseksi kantaa nassun eteen. Ootat varmaan siellä vuokrakämpäsässäsi, että joku tulee ja pelastaa sut kurjalta elämältäsi ja tarjoaa isopalkkaista työtä. Äh, ei työtä, vaan voitat sittenkin lotossa. No, varmaan löytäisit valittamista sittenkin. Kaikki on sulle niin ilkeitä, vaikka itse olet kiltti ja kaltoinkohdeltu. Nyyh.

Ap se taisi tämän ketjun aloittaa ja ruikuttaa. En minä :)

Onko ap tehnyt töitä? Kouluttautunut? Minä olen. En ole odottanut laakereillani että joku tulee ja pelastaa, ap:n avaama ketju on otsikolla" Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmöisestä voi selvitä?" Miten joku voi päästää taloutensa tuollaiseen kuntoon, ihminen jolla on lapsia? Kyllä ne lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat tärkeämpiä kuin se talo. En ymmärrä en, miten joku, kuten ap, voi laittaa materian lastensa hyvinvoinnin edelle? Huom. tämä ap, on feikki tai ei, itkee sitä ettei ole rahaa ostaa ruokaa, ja siltikään ei ole valmis luopumaan talostaan tai menemään töihin.

Kyllä toi kermaperseilyä on lamasuomessa valittaa kun "talo menee alta". Haloo, sitä voi edelleen mennä töihin ja muuttaa vuokralle!

Vaikka feikki taidat olla sinäkin,ap itsekö siellä? Ketjujen nosteluun on monia keinoja ;) 

Ei kukaan voi olla noin pihalla jos oikeasti on perheellinen ihminen että antaa tilanteen mennä noin pahaksi, jättää laskut maksamatta jne. Ai niin, se hän on suomalainen tapa "yrittää":)

Hyi olet myrkkyä. Sielusi on musta ja paha.

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä, ettei mitkään neuvot kelpaa.....

No kelpaahan, nurisija. Ap minusta ottaa fiksusti vastaan ilkeätkin kommentit.

Ja minä en ole ap.

En jaksanut lukea ketjua mutta sanon vaan: nyt reippaasti sossun luukulle eikä mitään häpeää tarvitse tuntea! Te olette varmaankin jo maksaneet veroja yllinkyllin ja samoin teidän vanhempanne.

Sossuluukut on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole ikinä maksaneet senttiäkään tai tehneet mitään tämän maan hyväksi, eivätkä heidän vanhempansa. Muualta tulleita jotka röyhkeästi vaativat elinikäisen elatuksen antamatta mitään vastineeksi. Sosiaaliturva kuuluu vaikeuksiin joutuneille suomalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo sukulaisten kesäpaikka-ajatus. Siis kyllähän te edelleen asuisitte omassa talossanne apen kuoltuakin, onko talossa ylipäätään tilaa muille perheille tulla kesää viettämään teidän luoksenne? Vai meinasivatko oikeasti, että lähdette talosta menemään ja talo on talvet tyhjillään?

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat itselleen kaikkea kivaa, mutta eivät halua itse nähdä sen eteen mitään vaivaa tai rahallista korvausta. Näitä tyyppejä voi löytyä ihan lähisuvustakin. Puhutte nyt suoraan ja vakavasti asiasta ja jos eivät älyä tulla hätiin ja välit menevät, niin ette te ikäviä ihmisiä elämäänne kaipaa. Vaikka kuinka olisivat sisaruksia.

Hän tarkoitti, että sukulaiset toivoivat yhteistä kesänviettopaikkaa, mutta ap:n perhe osti.

Nuo suvun yhteiset kesänviettopaikat ovat kyllä niin kuolleena syntynyt idea, ikuinen kiistakapula - kuka on milloinkin, mitä tehdään (remontit jne) ja kuka mitäkin maksaa. 

Nyt tilanne on mikä on ja ap:n perhe on tehnyt parhaansa. Ostakoon se, joka kykenee. Sukulaisille voi tosiaan sanoa, että kaikin mokomin voivat ostaa talon vaikka sitten yhteisesti, mutta ap:n perhe ei tarvitse nyt yhtään enempää alaspainamista (ymmärrän, että varsinkin miehellä on nyt kovaa). Mies ei kuitenkaan ole huono, hänhän on tehnyt parhaansa kaikessa mielessä.

Arvokkainta on nyt kuitenkin se, että kukaan ei ole kuollut eikä saa tämän takia kuollakaan. Pitäkää  yhtä - ja huolta toisistanne ja siitä, että kaiken jälkeen perhe jää. Teillä on nyt raskasta ja täytyy tehdä päätöksiä. Tilanne ei silti ole tällainen ikuisesti, te voitte selvitä, mutta teidän täytyy ryhtyä toimeen. Ja hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette oikeassa niin monessa asiassa, ja tätä ongelmavyyhteä on vaikea lähteä setvimään. Talo siis ostettiin ihan käypäseen hintaan, mutta otettiin huomioon, että appi saa tässä asua loppuelämänsä ja että me hoidamme hänet niin pitkälle kuin mahdollista. Eli ellei nyt ihan täysin vuodepotilas ole loppuaikoina. Ei siis pilkkahinnalla, mutta edullisemmin kuin olisi vieraalle myyty ja kauppakirjaan liitettiin ehto, että hoidamme vaarin. Appi maksaa oman osuuden sähkölaskusta, ruokansa ja henkilökohtaiset kulunsa, eli ei elä meidän kustannuksellamme. Apella oli velkaa kun ostimme häneltä talon, joten ei siitä kovin paljon hänelle jäänyt. Lisäksi on antanut rahojaan muille sisaruksille, mutta ihan tarkasti emme hänen raha-asioitaan tiedä, kun on ne tähän asti itse hoitanut.

Miehen sisaruksista kukaan ei halua ostaa taloa, heidän toiveensa oli, että aikanaan talo jää perikunnan omistukseen, yhteiseksi kesänviettopaikaksi. Välit menivät tuolloin aika viileiksi.

Kun on luvattu ns. syytinki apelle, niin ei voi vaatia vuokraa. En tiedä miten appi suhtautuisi, jos pyytäisimme häneltä rahaa. Hänellä on pieni eläke ja paljon lääkkeitä, en tiedä onko hänellä edes mitään mitä lainata, sen verran hän on sanonut, että on hänellä pankissa arkkurahat. Apesta ei ole ainakaan vielä saanut omaishoidon tukea, koska ei ole ollut niin ison hoidon tarpeessa, ensin pitää käyttää esim. kotihoidon palvelut tappiinsa ja sehän on epävarmaa saako tukea vaikka se myönnettäisiinkin. Jos kunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei vaan makseta, näin olen kuullut, mutta pitää nyt ottaa siitäkin lisää selvää, kunhan apen tilanne selviää.

Itselläni on ainoastaan yksi lähisukulainen, jolla on jonkin verran omaisuutta ja hän on sanonut, että hän ei lainaa koskaan kenellekään, kun on kerran joutunut toisen lainan maksamaan,, eikä myöskään takaa kenenkään lainoja. Ymmärrän ihan hyvin. ap

Ilmoitat nyt sisaruksille, että pistätte talon myyntiin, siitä voivat ostaa keskenään kesänviettopaikan. Apelle saot, miten asia on, eli että rahaa ei ole ja joudutte talon myymään. Hän voi sitten lähteä teidän kanssanne muualle asumaan tai mennä yksin palvelutaloon.

Näin tässä on varmasti kohta tehtävä. Siis ei sisaruksilla ole mitään osaa tähän taloon, meidän tämä on, ei sisarukset ole esteenä myynnille. Se oli aikanaan kaupan ehtona, että jos ostamme talon, on tässä apelle koti ja hoito loppuiäksi. Se tyynnytti silloin miehen sisaruksia. Nyt siis pettäisimme lupauksemme, mutta en minä siinä niitä sisaruksia ajattele, vaan nimenomaan vaaria itseään. Kun meidän lapset oli pieniä koululaisia, he saivat tulla kotiin vaarin luokse koulusta. Vaari paistoi lettuja, teki lämppäreitä, teetätti läksyt, vei lapsia pyöräilemään, retkelle, uimaan...se oli sellainen yya-sopimus. Vaari auttaa meitä ja me sitten häntä kun sen aika on. Kauheaa pettää lupaus..jää kuin velka maksamatta.

Voi, ymmärrän niin ap tämän mitä sanot. Mutta te olette tehneet kaikkenne pitääksenne nuo lupauksenne. Kaikesta päätellen olette tosiaan tehneet parhaanne, aina ei vain pysty vaikka kuinka yrittää. Sen sijaan ne sisarukset saavat edelleen talon, jos tahtovat - ja vaari taas, hän on myös saanut nuo hetket lasten kanssa ja varmasti monta onnellista vuotta teidän kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myykää irtainta, että saatte laskut maksettua. Telkkarit, tietsikat, pleikkarit. Montako autoa teillä on? Jos on kaksi, myykää toinen pois. Viekää tavaroita kirpparille.

Toinen auto on myyty jo ajat sitten, siitä saatiin 600 e, eli meillä ei mitään loistopirssejä ole ;). Tämä toinen tarvitaan ehdottomasti, yrityksenkin takia ja tämä on parempikuntoinen ja syö vähemmän. Telkkaria ei ole, vain vaarilla on omansa. Pleikkaria ei ole, tietsikat on pakko olla yrityksen takia. Lukiolaisella on pakko olla läppärinsä, tekevät sillä paljon koulutöitä ja sitä tarvii sitten kirjoituksissakin käsittääkseni. Kaikki nuorimman lapsen vaatteet, kengät ja lelut on viety kirpparille, kahdelta vanhemmalta ei jää mitään, ovat niin vaatimattomia, että riittää kun on 2 farkut ja 2 hupparia kouluun, 1 takki / vuodenaika jne. Ja loppuun kuluttavat. Ylimääräistä myytävää ei oikein ole, kaikki on käyttötavaraa ja jo käytössä kulunutta, esim. sohvalla on ikää 15 v ja päällinen on jo käsinojista rispaantunut. Appiukko antoi minulle äitinsä maitokannun, itkun kanssa myin senkin ja sain sillä ruokarahat perheelle. No, onneksi oli kannu.

Tämä oli kyllä aika vakuuttava kuvaus perheen tilanteesta. Todellakin näinkin tiukialla budjetilla voi elää - ja eletäänkin monessa perheessä. Nuorten elämä ei ole joka perheessä merkkivaatteilla ja uusilla puhelimilla kikkailua, jos rahaa kerran ei ole. Tietty on niitäkin nuoria, jotka eivät edes välitä tuollaisesta, omanikin suostuu käyttämään suunnilleen kahta puseroa eikä halua muuta, joten se ei ole edes ongelma.

Säästää ap:n perhe ainakin osaa, sen nyt tässä halusin lähinnä sanoa. Olisi tietysi mukava, jos vyötä voisi joskus löysätäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette oikeassa niin monessa asiassa, ja tätä ongelmavyyhteä on vaikea lähteä setvimään. Talo siis ostettiin ihan käypäseen hintaan, mutta otettiin huomioon, että appi saa tässä asua loppuelämänsä ja että me hoidamme hänet niin pitkälle kuin mahdollista. Eli ellei nyt ihan täysin vuodepotilas ole loppuaikoina. Ei siis pilkkahinnalla, mutta edullisemmin kuin olisi vieraalle myyty ja kauppakirjaan liitettiin ehto, että hoidamme vaarin. Appi maksaa oman osuuden sähkölaskusta, ruokansa ja henkilökohtaiset kulunsa, eli ei elä meidän kustannuksellamme. Apella oli velkaa kun ostimme häneltä talon, joten ei siitä kovin paljon hänelle jäänyt. Lisäksi on antanut rahojaan muille sisaruksille, mutta ihan tarkasti emme hänen raha-asioitaan tiedä, kun on ne tähän asti itse hoitanut.

Miehen sisaruksista kukaan ei halua ostaa taloa, heidän toiveensa oli, että aikanaan talo jää perikunnan omistukseen, yhteiseksi kesänviettopaikaksi. Välit menivät tuolloin aika viileiksi.

Kun on luvattu ns. syytinki apelle, niin ei voi vaatia vuokraa. En tiedä miten appi suhtautuisi, jos pyytäisimme häneltä rahaa. Hänellä on pieni eläke ja paljon lääkkeitä, en tiedä onko hänellä edes mitään mitä lainata, sen verran hän on sanonut, että on hänellä pankissa arkkurahat. Apesta ei ole ainakaan vielä saanut omaishoidon tukea, koska ei ole ollut niin ison hoidon tarpeessa, ensin pitää käyttää esim. kotihoidon palvelut tappiinsa ja sehän on epävarmaa saako tukea vaikka se myönnettäisiinkin. Jos kunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei vaan makseta, näin olen kuullut, mutta pitää nyt ottaa siitäkin lisää selvää, kunhan apen tilanne selviää.

Itselläni on ainoastaan yksi lähisukulainen, jolla on jonkin verran omaisuutta ja hän on sanonut, että hän ei lainaa koskaan kenellekään, kun on kerran joutunut toisen lainan maksamaan,, eikä myöskään takaa kenenkään lainoja. Ymmärrän ihan hyvin. ap

Ilmoitat nyt sisaruksille, että pistätte talon myyntiin, siitä voivat ostaa keskenään kesänviettopaikan. Apelle saot, miten asia on, eli että rahaa ei ole ja joudutte talon myymään. Hän voi sitten lähteä teidän kanssanne muualle asumaan tai mennä yksin palvelutaloon.

Näin tässä on varmasti kohta tehtävä. Siis ei sisaruksilla ole mitään osaa tähän taloon, meidän tämä on, ei sisarukset ole esteenä myynnille. Se oli aikanaan kaupan ehtona, että jos ostamme talon, on tässä apelle koti ja hoito loppuiäksi. Se tyynnytti silloin miehen sisaruksia. Nyt siis pettäisimme lupauksemme, mutta en minä siinä niitä sisaruksia ajattele, vaan nimenomaan vaaria itseään. Kun meidän lapset oli pieniä koululaisia, he saivat tulla kotiin vaarin luokse koulusta. Vaari paistoi lettuja, teki lämppäreitä, teetätti läksyt, vei lapsia pyöräilemään, retkelle, uimaan...se oli sellainen yya-sopimus. Vaari auttaa meitä ja me sitten häntä kun sen aika on. Kauheaa pettää lupaus..jää kuin velka maksamatta.

Voi, ymmärrän niin ap tämän mitä sanot. Mutta te olette tehneet kaikkenne pitääksenne nuo lupauksenne. Kaikesta päätellen olette tosiaan tehneet parhaanne, aina ei vain pysty vaikka kuinka yrittää. Sen sijaan ne sisarukset saavat edelleen talon, jos tahtovat - ja vaari taas, hän on myös saanut nuo hetket lasten kanssa ja varmasti monta onnellista vuotta teidän kanssanne.

Eikö tuossa ole vielä se mahdollisuus, että sisarukset ostaisivat talon keskenään. Alun perinhän he eivät halunneet sitä edes myydä eli sitten palattaisiin lähtötilanteeseen, jos halua riittää. Jos kaikki todella paljon haluaisivat, että vaari saa asua talossa loppuun asti, niin eikö voisi vaatia, että muutkin tällaisessa tilanteessa osallistuivat asian ratkaisuun. Jos eivät halua osallistua, niin voivat sitten myös katsoa osaltaan peiliin, jos loppuratkaisua ei tyydytä. Ei elämänkulusta ja töiden jatkumiseta voi tehdä kenenkään kanssa mitään sopimuksia, olosuhteet vaihtelevat ja sen mukaan on elettävä. "Niin mutta kun sovitt...". Jep, sovittiin sillä ehdolla että yritys kukoistaa ja rahaa riittää. Yhtä hyvin olisitte voineet olla palkollisia ja saada potkut töistä eikä uutta työtä olisi lähimainkaan. Ei sekään olisi ap:n perheen vika.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi selvitä, kun on ihan umpikujassa..5-henkinen perhe, ei rahaa ja ruoka alkaa käydä vähiin, kasa maksamattomia laskuja. Pari vuotta pinnistelty ja uskottu parempaan, sitä valoa ei vaan ala näkyä tunnelin päässä ja nyt tuntuu, että kaikki romahtaa..menee koti ja kaikki. Tilanne on niin vaikea senkin takia, että asumme miehen kotitalossa, jonka siis olemme ostaneet ja samalla luvanneet pitää appiukosta huolen loppuelämänsä ja hän siis asuu tässä meidän kanssa. Nyt menee häneltäkin koti. Voi ei, miten tämmösen voi kestää...joo ette voi auttaa, mutta kun pakko jonnekin purkautua. Ja joo varmasti omaakin syytä on, tiedetään, ei olis pitänyt hankkia kolmea lasta, ei ottaa isoa asuntolainaa, ei rempata taloa, ei ryhtyä yrittäjäksi, ei sitä eikä tätä. Kaikki on kuitenkin tehty ja siitä nyt sitten kärsitään. Mitenkähän tässä voi selvitä, että saa edes ruokaa?

myymään  beffaa ja bildeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette oikeassa niin monessa asiassa, ja tätä ongelmavyyhteä on vaikea lähteä setvimään. Talo siis ostettiin ihan käypäseen hintaan, mutta otettiin huomioon, että appi saa tässä asua loppuelämänsä ja että me hoidamme hänet niin pitkälle kuin mahdollista. Eli ellei nyt ihan täysin vuodepotilas ole loppuaikoina. Ei siis pilkkahinnalla, mutta edullisemmin kuin olisi vieraalle myyty ja kauppakirjaan liitettiin ehto, että hoidamme vaarin. Appi maksaa oman osuuden sähkölaskusta, ruokansa ja henkilökohtaiset kulunsa, eli ei elä meidän kustannuksellamme. Apella oli velkaa kun ostimme häneltä talon, joten ei siitä kovin paljon hänelle jäänyt. Lisäksi on antanut rahojaan muille sisaruksille, mutta ihan tarkasti emme hänen raha-asioitaan tiedä, kun on ne tähän asti itse hoitanut.

Miehen sisaruksista kukaan ei halua ostaa taloa, heidän toiveensa oli, että aikanaan talo jää perikunnan omistukseen, yhteiseksi kesänviettopaikaksi. Välit menivät tuolloin aika viileiksi.

Kun on luvattu ns. syytinki apelle, niin ei voi vaatia vuokraa. En tiedä miten appi suhtautuisi, jos pyytäisimme häneltä rahaa. Hänellä on pieni eläke ja paljon lääkkeitä, en tiedä onko hänellä edes mitään mitä lainata, sen verran hän on sanonut, että on hänellä pankissa arkkurahat. Apesta ei ole ainakaan vielä saanut omaishoidon tukea, koska ei ole ollut niin ison hoidon tarpeessa, ensin pitää käyttää esim. kotihoidon palvelut tappiinsa ja sehän on epävarmaa saako tukea vaikka se myönnettäisiinkin. Jos kunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei vaan makseta, näin olen kuullut, mutta pitää nyt ottaa siitäkin lisää selvää, kunhan apen tilanne selviää.

Itselläni on ainoastaan yksi lähisukulainen, jolla on jonkin verran omaisuutta ja hän on sanonut, että hän ei lainaa koskaan kenellekään, kun on kerran joutunut toisen lainan maksamaan,, eikä myöskään takaa kenenkään lainoja. Ymmärrän ihan hyvin. ap

Ilmoitat nyt sisaruksille, että pistätte talon myyntiin, siitä voivat ostaa keskenään kesänviettopaikan. Apelle saot, miten asia on, eli että rahaa ei ole ja joudutte talon myymään. Hän voi sitten lähteä teidän kanssanne muualle asumaan tai mennä yksin palvelutaloon.

Näin tässä on varmasti kohta tehtävä. Siis ei sisaruksilla ole mitään osaa tähän taloon, meidän tämä on, ei sisarukset ole esteenä myynnille. Se oli aikanaan kaupan ehtona, että jos ostamme talon, on tässä apelle koti ja hoito loppuiäksi. Se tyynnytti silloin miehen sisaruksia. Nyt siis pettäisimme lupauksemme, mutta en minä siinä niitä sisaruksia ajattele, vaan nimenomaan vaaria itseään. Kun meidän lapset oli pieniä koululaisia, he saivat tulla kotiin vaarin luokse koulusta. Vaari paistoi lettuja, teki lämppäreitä, teetätti läksyt, vei lapsia pyöräilemään, retkelle, uimaan...se oli sellainen yya-sopimus. Vaari auttaa meitä ja me sitten häntä kun sen aika on. Kauheaa pettää lupaus..jää kuin velka maksamatta.

Voi, ymmärrän niin ap tämän mitä sanot. Mutta te olette tehneet kaikkenne pitääksenne nuo lupauksenne. Kaikesta päätellen olette tosiaan tehneet parhaanne, aina ei vain pysty vaikka kuinka yrittää. Sen sijaan ne sisarukset saavat edelleen talon, jos tahtovat - ja vaari taas, hän on myös saanut nuo hetket lasten kanssa ja varmasti monta onnellista vuotta teidän kanssanne.

Eikö tuossa ole vielä se mahdollisuus, että sisarukset ostaisivat talon keskenään. Alun perinhän he eivät halunneet sitä edes myydä eli sitten palattaisiin lähtötilanteeseen, jos halua riittää. Jos kaikki todella paljon haluaisivat, että vaari saa asua talossa loppuun asti, niin eikö voisi vaatia, että muutkin tällaisessa tilanteessa osallistuivat asian ratkaisuun. Jos eivät halua osallistua, niin voivat sitten myös katsoa osaltaan peiliin, jos loppuratkaisua ei tyydytä. Ei elämänkulusta ja töiden jatkumiseta voi tehdä kenenkään kanssa mitään sopimuksia, olosuhteet vaihtelevat ja sen mukaan on elettävä. "Niin mutta kun sovitt...". Jep, sovittiin sillä ehdolla että yritys kukoistaa ja rahaa riittää. Yhtä hyvin olisitte voineet olla palkollisia ja saada potkut töistä eikä uutta työtä olisi lähimainkaan. Ei sekään olisi ap:n perheen vika.

Juuri tuota tarkoitin, olen siis tuo jolle vastasit. Sisarukset voisivat ostaa talon, vaari ja vaikka ap:n perhekin jäädä siihen asumaan ja maksaa sitten vaikka vuokraa näille sisaruksille. Tämä siis, jos talo halutaan suvussa säilyttää eikä näistä sisaruksista sinne kukaan muu tahdo muuttaa.

Hae hoitotuki ukista.Lääkäriltä c-lausunto.Jos on noin huono niin hänestä saatava korkein tuki

Ruoka-apua srk:n ruokajaosta.Seurakuntien sivuilla jakopäivät

Ylimäärästä roipetta myyntiin: tori,huutonet tai kirppis.Jotkut arabian kannut monta sataa.

Hopeaa ostavat mielellään,romuna tai muuten

ap, minkä ikäisiä sun teinit on? joa yli 16-v., pistä hakemaan osa-aikaisuuksia

Liity alkuperäinen facebookin Apua vähävaraisille ryhmään ja kirjoita tämä tarina. Varmasti saat apua. Avun tarvitsija voi olla mistä päin Suomea hyvänsä.

En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, onko tätä jo mainittu. Mutta pankkiin yhteys nyt ensimmäisenä. Asuntolainan uudelleen järjestely ja mahdollinen maksuvapaa. Sen jälkeen yhteys niihin kaikkiin muihin sukulaisiin, joiden vuoksi tuo liian kallis asuntolaina on otettu ja tilanteen selvitys. Mahdollisuus asumistukeen Kelan osalta kannattaa myös selvittää (asuntolainaa sillä ei voi maksaa, mutta muita asumiskuluja kyllä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossun luukulle!

Kävin jo, heti ei herunut yhtään mitään, pitää toimittaa hirveä määrä lippuja ja lappuja, ennenkuin voivat edes alkaa tutkimaan, voitaisiinko saada toimeentulotukea. Sitten EHKÄ voidaan saada lyhytaikaista tt-tukea. Oli niin kova paikka mennä keski-ikäisen aina omillaan toimeen tulleen ihmisen sossun luukulle, että voitteko kuvitella? Aivan järkyttävän nöyryyttävää, miten te pystytte siihen? Tää on niin kamalaa.

Jjja paljastui provoksi. 

Onhan sillä apella varmaan sitä rahaa jäljellä millä ostitte sen kotitalon, miehen sisaruksien kans sovitte että lainaatte siitä summasta. Ennakkoperintönä. Itse en kestäisi katsoa jos veljeni kärsisi.

Ei toimeentulotuen hakemisessa ole mitään hävettävää, se järjestelmä on luotu tilapäiseksi hätäavuksi taloudelliseen puaan joutuneella. Käsite "sossun luukku" joutaisi jo puhekielessäkin heittää romukoppaan, elämmehän nykyaikaa. Tottakai siellä kysytään tulot ja menot ja sen perusteella lasketaan tuen suuruus, joka myönnetään aina kuukaudeksi. Ensimmäisen kerran jälkeen hakeminen on helpompaa, kun ei tarvitse toimittaa enää kaikkia tositteita hakemuksen mukaan. Kuten täällä on mainittukin, seurakunnat antavat myös tilapäistä ruoka-apua yleensä maksuosoituksen muodossa ruokakauppaan. Ei kun diakonissan puheille! Ja onhan ruoka-jonotkin vielä joka kaupungissa. Nyt häpeäntunteet huitsin nevadaan ja ryhdistäydy hakemaan apua pää pystyssä! On kysymys lastesi ja koko perheesi (appiukko mukaanlukien) ruuasta ja elämäntilanteesta, johon olette tilapäisesti joutuneet. Elämä on annettu meille elettäväksi, ei väistettäväksi.