Pelkään ihmisiä, mikä avuksi?

Yksinäisyys on voimavarani ja erakkous totaalisesti minun juttuni. Oma rauha ja vapaus. Ihanaa. Omaan kauniiseen kerrostaloasuntooni erakoitunut. Televisio, kirjat, lehdet, tietokone, kännykkä, cd-soitin, radio, elokuvat, hierontanojatuoli jonka saa makuuasentoon, säädettävä sänky, sauna, poreamme, kaikki kauniit ja ihanat tavarat ympärillä, kuntoilulaitteet ja pehmolelut. Nämä ovat ystäviäni. Kuitenkin ulkoilen ja matkustelen välillä. Mutta ystävyys- tai ihmissuhteita en kaipaa. En vain osaa olla ihmisten kanssa. Olen itseni paras ystävä. Laitan ruokaa, siivoan, tilaan verkkokaupoista kaikkea kivaa, nukun, syön, lepäilen, rentoudun. Käyn kyllä töissä, mutta vapaa-ajat vietän itseni kanssa. Tämä on luxusta.

On ihan tervettä suojella itseään, sillä ihmiset eivät ole täydellisiä. Ei kannata uskoa pelkkää hyvää toisista, koska oman kokemukseni mukaan pettyy aina. Jos ja kun päästää jonkun lähelleen, pitää olla itsekin vähän rujon ruma ja olla valmis pitämään puoliaan, kun toinen heittäytyy liian itsekkääksi. Kannattaa tunnustella, miltä joku ihminen tuntuu ja mitä epämukavuutta on valmis sietämään toisen hyvien puolien takia. Paljon on myös pois omista käsistä. Jotkut lähtee, toiset jää ja joidenkin ei haluaisi jäävän.

Terapiasta voi olla hyötyä, jos kokee suurta tarvetta tulla nähdyksi ja kuulluksi ja löytää terapeutin, joka ei tuomitse. Vastaavan kokemuksen voi toki saada muuallakin kuin terapiassa, esim. ruohonjuuritason keskustelupalveluissa (mm. kriisipuhelin, Hyvän mielen talo, vertaistuki).

Tuollaista tuli mieleen, saa lisäillä jos on tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tervettä suojella itseään, sillä ihmiset eivät ole täydellisiä. Ei kannata uskoa pelkkää hyvää toisista, koska oman kokemukseni mukaan pettyy aina. Jos ja kun päästää jonkun lähelleen, pitää olla itsekin vähän rujon ruma ja olla valmis pitämään puoliaan, kun toinen heittäytyy liian itsekkääksi. Kannattaa tunnustella, miltä joku ihminen tuntuu ja mitä epämukavuutta on valmis sietämään toisen hyvien puolien takia. Paljon on myös pois omista käsistä. Jotkut lähtee, toiset jää ja joidenkin ei haluaisi jäävän.

Terapiasta voi olla hyötyä, jos kokee suurta tarvetta tulla nähdyksi ja kuulluksi ja löytää terapeutin, joka ei tuomitse. Vastaavan kokemuksen voi toki saada muuallakin kuin terapiassa, esim. ruohonjuuritason keskustelupalveluissa (mm. kriisipuhelin, Hyvän mielen talo, vertaistuki).

Tuollaista tuli mieleen, saa lisäillä jos on tarvetta.

Tärkeä huomio. Kaikki terapeutit eivät osaa kuunnella eivätkä kohdata asiakasta. Aika monella vaikuttaa olevan alitajuisesti se oletus, että asiakas on rikkinäinen ja eksynyt, ja tarvitsee jonkun osaavamman kertomaan, miten kuuluu elää. Tällöin terapia menee helposti ylhäältä päin neuvomiseksi ja terapeutti voi myös alkaa projisoida käsityksiään asiakkaaseen, jolloin asiakas ei tietenkään pääse paranemisprosessissaan eteenpäin. Toisaalta ne hyvät terapeutit ovat todella hyviä ja tunnistavat myös oman osaamisensa rajat. Henkilökemiollakin on keskeinen rooli terapian onnistumisen kannalta. On käsittääkseni tutkittukin, että terapeutin käyttämää suuntausta tärkeämpi tekijä on asiakkaan ja terapeutin samalla aaltopituudella oleminen. Hyvin toteutettu ja onnistunut terapia voi auttaa ihmispelon ja -inhon lievenemisessä kovastikin.

Kyllä asiat on niin että Miehen Munat määrää millainen mies on. Itselläni on pienet Munat ja kaikki pilkkaavat mua, naiset kohtelee minua kuin olisin kasa paskaa. Esimerkiksi minun siskoni mies jolla on hirmu Isot Munat, naiset palvovat maata hänen allaan, vaikka hän hakkaa vaimonsa ja lapsiaan, juo viinaa, vetää huumeita. Naiset huokaa, miten komea mies! Naiset katsovat vain millaiset Munat miehelle on, sanokoon kuka tahansa mitä mutta asiat ovat niin 

Olet itse joutunut juoruilun kohteeksi: se ei kerro sinusta mitään olennaista. Se kertoo siitä, että toisella eli juorukellolla on jotain käsittelemätöntä sisällään.

Lyhyesti: pahantahtoinen juoruilu kertoo harvoin juorun kohteesta useammin juoruilijasta.

Taustalla voi olla useita inhimillisiä puutteita tai kipukohtia, esimerkiksi:

Heikko itsetunto: Toisten alas vetäminen tuo hetkellisesti paremman olon itsestä.

Tarve vallalle tai kontrollille: Juoruamalla voi vaikuttaa siihen, miten muut nähdään tai kohdellaan.

Kateus tai katkeruus: Kun ei siedä toisen menestystä, on helpompi mustamaalata.

Empatian puute: Ei pysähdytä miettimään, miltä juoru kohteesta tuntuu.

Turvattomuus ja pelko ulkopuolelle jäämisestä: Juoruaminen voi olla keino hakea hyväksyntää ryhmässä.

Opittu toimintamalli: Joissain perheissä tai yhteisöissä juoruilu on normaalia, eikä sen haitallisuutta tiedosteta.

Tunteiden käsittelyn vaikeus: Omia pettymyksiä, vihaa tai häpeää puretaan epäsuorasti muiden kautta.

Jouduin töissä uuteen työryhmään, josta en tunne ketään. Ensireaktio yltiöpositiivisiin sähköpostiviesteihin on, että ne vittuilee. Mitähän tämä kertoo minusta.

Pitää vaan luottaa ihmisiin. Mutta olla myös viisas ketä päästää lähelle. Jos huomaan uuden tuttavuuden esimerkiksi arvostelevan muita tai jjoruilevan jotain negatiivista muista, niin pidän etäiset välit.