Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Antaisitko anteeksi tällaisen tokaisun:
01.11.2016 |
Kun mies kertoi äidilleen, siis minun anopille, lapsemme (hoidettavissa olevasta mutta) mahdollisesti vakavasta sairaudesta, anoppi sanoi eka kommenttinaan, että oli kuullut sisaruksista jotka molemmat kuolivat tähän sairauteen. Mitään rohkaisua ei tullut. (Tämä oli miehen eka puhelinsoitto kenellekään juuri kun oli saatu diagnoosi.) Minun on kamalan vaikea antaa tuo kommentti anteeksi ja unohtaa se. Miten itse reagoisitte tuollaiseen tokaisuun? Ja mikä ihme saa jonkun sanomaan noin tuossa tilanteessa?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sanoi sen pojalleen, ei miniälleen. Ja poika meni kertomaan asian vaimolleen aivan kuin lisätäkseen tämän tuskaa. Minusta aika outoa. Olisihan se mies voinut olla hiljaa siitä, miksi piti olla ilkeä vaimolle.
Minusta on kummallista, että miniä ei voi antaa anopille anteeksi sitä, että mies sanoi vaimolleen noin.
Kyllä sen alunperin sanoi anoppi. Anoppi on idiootti. Varmaan sellainen, että kaiken pitää olla täydellistä.
Mies vain toisti äitinsä tyhmät sanat. Voi olla, että on äitinsä tossun alla ja luulee, että äiti viisas vaikka on täystollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on samaan tautiin kuollut, kamalaa tietysti, mutta faktat ei ole tunneasioita. Tunnekuohut tai loukkaantumiset ei ole aikuisen käytöstä jos puhutaan faktoista.
Joskus sata vuotta sitten kuollut. Nyt hoidettavissa.
Anopit tietää kaiken. Toivottavasti en itse muutu hirviöanopiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hullut akat taas vauhdissa loukkaantumassa ihan oudoista asioista. Miten tollasesta voi loukkaantua? Anoppihan vaan sanoi asian mikä tuli mieleen ja liittyi asiaan.
Kaikkea "mitä tulee mieleen" ei pidä sanoa ääneen. Mölyt voi pitää mahassa.
Kuuluu käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on samaan tautiin kuollut, kamalaa tietysti, mutta faktat ei ole tunneasioita. Tunnekuohut tai loukkaantumiset ei ole aikuisen käytöstä jos puhutaan faktoista.
Eikä ole aikuisen käytöstä puhua kuolemasta. Sanotko jollekin jolla syöpä, että siihen voi kuolla? Tai, että joku on kuollut syöpään.
Kyllä ensin pitää osoittaa empatiaa, mutta tämä ap:n hirviöanoppi ei siihen kykene.
Olimme appelassa viikonloppua viettämässä, kun illalla tuli viesti, että isäni oli kuollut leikkauskomplikaatioihin. Siinä meni sitten koko yö itkiessä. Aamulla kun näin appiukon, hänen ensimmäinen repliikkinsä oli: "Se oli varmaan hoitovirhe". Voihan sitä noinkin osaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävästi sanottu :(
Minunkin mummo kuullessan toisen mummoni saaneen syöpädiagnoosin totesi vain 'joo minun velikinhän sairastu syöpään ja kuoli muutaman viikon päästä'. Ei pahoitteluja tai mitään. Sen jälkeen vaan kysy päivittäin et joko se kuoli ja kenelle menee perintö..
Alue: Aihe vapaa
Jos joku on samaan tautiin kuollut, kamalaa tietysti, mutta faktat ei ole tunneasioita. Tunnekuohut tai loukkaantumiset ei ole aikuisen käytöstä jos puhutaan faktoista.