Olen itkenyt koko aamun pahaa oloani

Onko kukaan käynyt keskustelemassa tällaisesta aiheesta ammattiauttajan kanssa?

Nosto.

Omakohtaisesti voin sanoa, että jättäisin miehen tuossa tilanteessa. Minun lapseni ovat jo teini-iässä ja avioliittokin hajonnut. Jos minulla ei olisi noita poikia olisi elämäni ihan tarkoituksetonta ja surullista. 

Tämä siis mun omasta elämästä, joku muu voi olla onnellinen ilman lapsia ja ymmärrän sen.

Kun ei niin ei. kamala tilanne. Miehen lapset ovat kuulema tehty, minun ei. Hänen mielestä minun pitäisi olla hiljaa ja jatkaa elämäämme asiasta puhumatta. Varasin perheneuvonta ajan ensi ti, taidan mennä sinne yksin, ei tässä ole muuta vaihtoehtoa. Ahdistaa  ja pitää jotain yrittää. Ap

Sulla on hankala tilanne, AP. Sulla pn jo yksi lapsi, joten sun pitää nyt miettiä haluatko jatkaa nykyisen miehen kanssa jos teillä muuten menee hyvin vai otatko riskin ja eroat. Tietty takuita ei ole, että löydät uuden miehen tai tulet enää raskaaksi, jolloin ehkä hajotti jo olemassaolevan lapsen perheen "turhaan". Itse yrittäisin tuossa tilanteessa sopeutua tilanteeseen. Ehkä on tosiaan hyvä käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa.

Viisas mies!

Mulla on se olo, että pakko puhua jollekin. Mulla ei ole ketään jolle voisin tätä puhua, kaikki ystävät asuvat muualla, ja asuinpaikkakunnallani ei ole ketään parempaa ystävää. En edes halua tätä monellekaan kertoa, niin henkilökohtaista. Meidän piti mennä yhdessä sinne perheneuvontaan, mutta mies ei ole kovin halukas. Hänen mielestään asia on selvä, ja ei enää jaksa kuunnella minua. Ja tätä huonoa oloani. Ap

Tästä oli taas eilen puhetta, ja mies haluaisi aiheen kokonaan pois elämästämme. Totesin, etten tiedä voinko enää jatkaa liittoamme. Hänen mielestä voimme, ei hän kuuntele lainkaan tuota ajatustani erosta. Hänen mielestään oloni menee ohi ja tämä on vain jotain minun kiukuttelua. Mitätöi koko asian ja tilanteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

No totta kai saat surra, mutta sitten jos jatkat vielä elämää luopuneena isosta haaveesta miehen vuoksi, niin katkerana on turha itkeä. Se on ollut sinun oma valinta.

Mutta miksi ette ole suhteen alussa puhuneet selväksi miten ison perheen kummatkin haluavat?

Ja sekö on sitten kiveen hakattu, kun suhteen alkumetreillä puhutaan montako lasta halutaan? Mä sanoin haluavani 5 lasta, ennenkuin odotin edes esikoistani. Järkyttävän synnytyksen jälkeen sanoin, että tää riitti mulle kiitos. Mutta sitten 4 vuoden päästä olinkin valmis hankkimaan vielä toisen lapsen. Ja lapsiluku jäi kahteen, siihen on mieskin tyytyväinen.

Naurattaa aina nuo ettekö puhuneet ajoissa -kommentit. Ihmiset muuttuu. Ei kai kukaan kuvittele, ettei toisen mieli voi ikinä muuttua?

Jotenkin se tuntuu kauhean loukkaavalta kun oma puoliso ei vain halua lasta. Ja jopa ehdottaa sterilisaatiota. Onkohan tätä suhdetta mahdollista jatkaa? Huomaan, että menneen vuoden aikana olen alkanut kokea vastenmielisyyttä miestä kohtaan, en jaksa haaveilla yhteisistä asioista. Tuskin enää ehtisin lasta kenenkään muunkaan kanssa saamaan, eli se ei olisi eron motiivi, mutta rakkaus voi loppua kun on liian ahtaalla henkisesti. Ja ero voi tulla sillö tavoin kyseeseen. Ap

Onko miehelläkin siis vain yksi lapsi? Ei lapsia aiemmista suhteista? Minkä ikäinen lapsenne on? Minusta kurjaa tuossa on se, että hän odotutti sinua vuoden turhaan. Olisi sitten heti sanonut, ettei halua enempää lapsia. Sinulla ei oikein ole vaihtoehtoja. Et ehdi enää etsiä uutta kumppania. Ja olisi kyllä väärin sitä jo olemassa olevaa lasta kohtaan rikkoa perhe vain siksi, että haluaa toisen lapsen. Oletko varma, että mikään muu ei saisi sinua onnelliseksi kuin toinen lapsi? Sinulla on kuitenkin jo perhe. Oletko oikeasti onneton siksi, ettei mies halua toista lasta vai jostain muusta syystä, mitä et vain itse hahmota?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on niin iso asia, että ehkä olisi paikallaan miettiä ihan tosissaan miesvalintaa? Oletko valmis uhraamaan noin ison osan elämästäsi miehen vuoksi?

Jos kyseessä olisi koira tai omakotitalo, niin voisi helposti sanoa, että aika auttaa ja yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen, mutta oma jälkeläinen on aivan eri asia.

Miettisin kaksi kertaa jatkaisinko enää suhdetta.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Puolisosi on sanonut mielipiteen lapsiasiasta ja nyt pallo on sinulla. Lapsen hankkiminen on erittäin iso päätös, kuuluu suorastaan elämän tärkeimpiin. Ihan todella validi syy tarvittaessa vaikka erota ja vaihtaa puolisoa, mielestäni.

T. Mies, 32v.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehelläkin siis vain yksi lapsi? Ei lapsia aiemmista suhteista? Minkä ikäinen lapsenne on? Minusta kurjaa tuossa on se, että hän odotutti sinua vuoden turhaan. Olisi sitten heti sanonut, ettei halua enempää lapsia. Sinulla ei oikein ole vaihtoehtoja. Et ehdi enää etsiä uutta kumppania. Ja olisi kyllä väärin sitä jo olemassa olevaa lasta kohtaan rikkoa perhe vain siksi, että haluaa toisen lapsen. Oletko varma, että mikään muu ei saisi sinua onnelliseksi kuin toinen lapsi? Sinulla on kuitenkin jo perhe. Oletko oikeasti onneton siksi, ettei mies halua toista lasta vai jostain muusta syystä, mitä et vain itse hahmota?

Joo, tämä yhteinen lapsi meillä on. Poika on 6v. On vain sellainen lopullinen olo juuri siksi kun mies ei halua ja uutta suhdettakaan ei ehdi luoda. Jos voisi ottaa sen ajatuksen, että katsotaan vielä, niin ehkä asia helpottaisi. Mutta nyt on paniikkia itsellä ja se tekee tilanteesta sietämättömän. Ap

Meillä on nyt joka päivä riitaa tästä asiasta. Minä en kestä kun mies ei ole tietävinään asiasta ja mitätöi koko jutun. Puhuu muuta ja keksii meille tekemistä vapaa-ajallamme. Jos otan aiheen esille tulee heti huono ilmapiiri. Ite en vain kykene olla puhumatta tästä. Ja tilanne menee kinaamiseksi,  ja lopulta puhumattomuudeksi. Eli hyvin tulehtunut tilanne on. Eron esille ottaminen ei johda myöskään mihinkään. Mies ei kuuntele. Ja tuntuu hankalalta siitä yksin puhua kun mies ei ota muuta kantaa kuin, että ei me lähdetä eroamaan. Oma ongelmani siis ja en tiedä miten toimisin. Ap

Sun kannattaisi miettiä sellaista vaihtoehtoa, ettet määrittelisi itseäsi vain äitinä ja hankkisit muuta sisältöä elämääsi kun lapsen. Et säsä voi elää elämääsi lasten kautta kuitenkaan, pakko olla muukin merkitys elämässä. Kamala taakka kantaa jos on ainoa merkityksellinen asia vanhemmalleen.

Miksi sitten harrastaa seksiä tuommoisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se tuntuu kauhean loukkaavalta kun oma puoliso ei vain halua lasta. Ja jopa ehdottaa sterilisaatiota. Onkohan tätä suhdetta mahdollista jatkaa? Huomaan, että menneen vuoden aikana olen alkanut kokea vastenmielisyyttä miestä kohtaan, en jaksa haaveilla yhteisistä asioista. Tuskin enää ehtisin lasta kenenkään muunkaan kanssa saamaan, eli se ei olisi eron motiivi, mutta rakkaus voi loppua kun on liian ahtaalla henkisesti. Ja ero voi tulla sillö tavoin kyseeseen. Ap

No jos ikää rupeaa olemaan 41-vuotta ja miehellä varmaan enemmänkin niin minusta täysin pätevä syy olla haluamatta pientä vauvaa taloon. Lapsi sinulla on jo, toisen vääntämiseen tuolla iällä en edes lähtisi kannustamaan.  Jos nykyisen kumppanisi jätät, et kerkeä uutta puolisoa enää löytämään ja jos kerkeät niin kyseessä on kyllä melkoinen herätevauva..ethän kerkeä edes isäehdokkaaseen oikeasti tutustumaan. 

Ja jos koet miestäsi kohtaan vastenmielisyyttä, sitä ei kyllä mikään vauva korjaa! Sama juttu, jos koet elämäsi jotenkin "tyhjäksi". Mene käymään siellä perheterapiassa, anna ja ota itsellesi aikaa ja yritä korjata suhteesi mieheen. Parisuhde tarvitsee hoivaa myös vuosien jälkeen..

Kyllä se siitä, tsemppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se tuntuu kauhean loukkaavalta kun oma puoliso ei vain halua lasta. Ja jopa ehdottaa sterilisaatiota. Onkohan tätä suhdetta mahdollista jatkaa? Huomaan, että menneen vuoden aikana olen alkanut kokea vastenmielisyyttä miestä kohtaan, en jaksa haaveilla yhteisistä asioista. Tuskin enää ehtisin lasta kenenkään muunkaan kanssa saamaan, eli se ei olisi eron motiivi, mutta rakkaus voi loppua kun on liian ahtaalla henkisesti. Ja ero voi tulla sillö tavoin kyseeseen. Ap

No jos ikää rupeaa olemaan 41-vuotta ja miehellä varmaan enemmänkin niin minusta täysin pätevä syy olla haluamatta pientä vauvaa taloon. Lapsi sinulla on jo, toisen vääntämiseen tuolla iällä en edes lähtisi kannustamaan.  Jos nykyisen kumppanisi jätät, et kerkeä uutta puolisoa enää löytämään ja jos kerkeät niin kyseessä on kyllä melkoinen herätevauva..ethän kerkeä edes isäehdokkaaseen oikeasti tutustumaan. 

Ja jos koet miestäsi kohtaan vastenmielisyyttä, sitä ei kyllä mikään vauva korjaa! Sama juttu, jos koet elämäsi jotenkin "tyhjäksi". Mene käymään siellä perheterapiassa, anna ja ota itsellesi aikaa ja yritä korjata suhteesi mieheen. Parisuhde tarvitsee hoivaa myös vuosien jälkeen..

Kyllä se siitä, tsemppiä. 

Mies on kuusi vuotta nuorempi. On se ahdistavaa kun on jo liian vanha kaikkeen. Ap

Musta kannattaisi keskittyä siihen yhteen lapseen. Ja jatkaa miehen kanssa jos muuten menee hyvin. Oletko edes varma että raskautuisit enää jos oot jo 41? Tai miksi edes haluaisit tehdä lapsen miehen kanssa vaikka suostuisikin mutta vasten omaa tahtoaan? Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia joita vanhemmat eivät ole oikeasti halunneet.

Itse jäin lapsettomaksi 32-vuotiaana kun poistettiin kohtu, sitä ennen yritettiin lasta monta vuotta. No mies on edelleen rinnallani vaikka en lasta voi hänelle antaa.

Tuntuu vain, että sellainen pikkuinen täyttäsi sylin ihanasti. Minulla on vauvakuume.  Lapemme on jo iso ja nyt olisi ollut niin hyvä hetki saada vauva. Siinä se oloni näin lyhyesti kertoen nyt. Ap