Onko riittävä syy erota, jos parisuhteesta toinen kokee, että parisuhdetta ei enää ole?

Onko tilanne ollut koko ajan sama? Jos on, ei se muutu. Eli jos tämä ei riitä sinulle, lähde, elämä on melko pitkä kuitenkin olla tuollaisessa suhteessa.

Jos taas tilanne on muuttunut, lähtisin ensin pariterapiaan. Tilannetta voisi yrittää muuttaa.

Onko asiasta puhuttu yhdessä ja kunnolla? Onko toiselle annettu mahdollisuutta muuttaa tilannetta? Jos mikään ei auta ja kumpikaan ei periaatteessa ole onnellinen, niin miksi pitäisi jäädä? Jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen tekee valintansa itse.

Jos nainen ja mies odottavat eri asioita, ei se aina ole huonon suhteen merkki. Suurin osa miehistä taitaa olla aika vaatimattomia toiveiltaan suhdetta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ollut koko ajan sama? Jos on, ei se muutu. Eli jos tämä ei riitä sinulle, lähde, elämä on melko pitkä kuitenkin olla tuollaisessa suhteessa.

Jos taas tilanne on muuttunut, lähtisin ensin pariterapiaan. Tilannetta voisi yrittää muuttaa.

Aika harvoin tilanteet pysyvät samoina pitkässä suhteessa. Ensimmäiset vuodet menee symbioottisessa suhteessa. Sitten seuraa itsenäistymisen jakso, yhdessä yksilöinä. Ja myöhemmin palataan taas tiiviimpään yhteiseloon.

Aika helposti nykyään ihmiset pitävät tuota eroa ratkaisuna pariuhteen ongelmiin. Erohan ei ole oikeastaan edes ratkaisu vaan mahdollinen lopputulos. Onko noista näkemyseroista keskusteltu ja kerrottu toiselle että mitä itse kaipaisi parisuhteelta?

Sille toiselle ne yhteiset unelmat voivat olla juuri niitä ulkomaanmatkoja ja saman katon alla asumista. Ehkä et vain ole oivaltanut sitä. Puoliso on ehkä juuri näistä asioista unelmoinut ja on nyt onnellinen parisuhteestaan. Lisäksi hän voi osoittaa sinulle monin eri tavoin kumppanuutta, mutta et vain ymmärrä. Hän vie pyytämättä roskiksen, vaihtaa renkaat autoon, tekee lempiruokaa jne. Hänelle se saataa olla kumppanuutta.

Kaikki ihmiset eivät vain ole luonteeltaan kyljessä kiehnääjiä, vaikka olisivat rakastuneitakin.

Vierailija kirjoitti:

Sille toiselle ne yhteiset unelmat voivat olla juuri niitä ulkomaanmatkoja ja saman katon alla asumista. Ehkä et vain ole oivaltanut sitä. Puoliso on ehkä juuri näistä asioista unelmoinut ja on nyt onnellinen parisuhteestaan. Lisäksi hän voi osoittaa sinulle monin eri tavoin kumppanuutta, mutta et vain ymmärrä. Hän vie pyytämättä roskiksen, vaihtaa renkaat autoon, tekee lempiruokaa jne. Hänelle se saataa olla kumppanuutta.

Kaikki ihmiset eivät vain ole luonteeltaan kyljessä kiehnääjiä, vaikka olisivat rakastuneitakin.

No joo, jos joku mies vie pyytämättä roskikset ulos tai tekee lempiruokaa. Elän kolmannessa pitkässä suhteessa, eikä ole vieläkään löytynyt miestä, joka tekisi ruokaa. Ensimmäinen avopuoliso sentään siivosi. Itse asiassa tiskivuorot ja siivousvuorot oli jaettu tasan. Ruokaa hän ei osannut laittaa, eikä halunnut edes opetella. Joskus työnsi ranskikset uuniin ja käristä nakkeja pannulla. Toinen mies oli äitinsä piloille passaama, ja muutti suoraan exän helmoista minun kanssani yhteen. Hän oli toivoton huithapeli rahan ja kodin suhteen. Kolmas mies on ihan hyvä isä, mutta kotitöitä hän ei koe omaksi alueekseen. Ihmettelen, mistä niitä kokkimiehiä löytää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille toiselle ne yhteiset unelmat voivat olla juuri niitä ulkomaanmatkoja ja saman katon alla asumista. Ehkä et vain ole oivaltanut sitä. Puoliso on ehkä juuri näistä asioista unelmoinut ja on nyt onnellinen parisuhteestaan. Lisäksi hän voi osoittaa sinulle monin eri tavoin kumppanuutta, mutta et vain ymmärrä. Hän vie pyytämättä roskiksen, vaihtaa renkaat autoon, tekee lempiruokaa jne. Hänelle se saataa olla kumppanuutta.

Kaikki ihmiset eivät vain ole luonteeltaan kyljessä kiehnääjiä, vaikka olisivat rakastuneitakin.

No joo, jos joku mies vie pyytämättä roskikset ulos tai tekee lempiruokaa. Elän kolmannessa pitkässä suhteessa, eikä ole vieläkään löytynyt miestä, joka tekisi ruokaa. Ensimmäinen avopuoliso sentään siivosi. Itse asiassa tiskivuorot ja siivousvuorot oli jaettu tasan. Ruokaa hän ei osannut laittaa, eikä halunnut edes opetella. Joskus työnsi ranskikset uuniin ja käristä nakkeja pannulla. Toinen mies oli äitinsä piloille passaama, ja muutti suoraan exän helmoista minun kanssani yhteen. Hän oli toivoton huithapeli rahan ja kodin suhteen. Kolmas mies on ihan hyvä isä, mutta kotitöitä hän ei koe omaksi alueekseen. Ihmettelen, mistä niitä kokkimiehiä löytää!

Meillä mies alkoi tehdä ruokaa, kun otimme käytännön, että kummallakin on omat ruuat. Wc paperit ja saippuat ostetaan vuoronperään. Toimii yllättävän hyvin.

En myöskään pese hänen pyykkejään vaan vain omani ja hän saa pestä itse mieleisillään pesuohjelmilla. Tähän päädyttiin, kun mä pesen 60 asteessa ja hän 30ssä.

Vielä hän ei kuitenkaan siivoa.

Hei ap ja muut.

Saitkin jo monta vastausta.

Ajattelen, että parisuhde edellyttää kummankin sitoutumista vapaaehtoisesti suhteeseen. Yksin ei voi parisuhdetta muodostaa.

Jos odotukset ja tarpeet kumppania kohtaan ovat ratkaisevan erilaisia, suhteesta muodostuu jatkuva pettymysten ja turhautumisen ajojahti. 

Jos kysymyksesi koskee itseäsi, voit halutessasi lähteä hakemaan tukea myös pariterapiasta tai ihan vaikka yksiksesikin. Kannustan pohtimaan asiaa mahdollisimman suoraan ja avoimesti. Joskus ihminen helpommin jämähtää tuttuun vanhaan, kuin ottaa vastuuta muutoksesta, jota oikeasti tarvitsisi.

Jos kysymyksesi koskee jotakuta läheistäsi, suosittelen pitäytymään  erossaheidän suhteensa määrittelystä. Kukaan ei voi tietää ulkopuolelta, mitä elementtejä missäkin parisuhteessa on, näyttääpä se ulospäin miltä tahansa, ja toisekseen jokainen on joka tapauksessa itse vastuussa parisuhteensa tilasta ja sen hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika helposti nykyään ihmiset pitävät tuota eroa ratkaisuna pariuhteen ongelmiin. Erohan ei ole oikeastaan edes ratkaisu vaan mahdollinen lopputulos. Onko noista näkemyseroista keskusteltu ja kerrottu toiselle että mitä itse kaipaisi parisuhteelta?

Miten voi kertoa toiselle, että kaipaisi enemmän huomiota, hellyyttä ja kumppanuutta? Ei noita voi kukaan toiselle pyynnöstä antaa. Joko tuntee hellyyttä sitä kumppania kohtaan ja kumppani tuntee sen tai teeskentelee ne hellyydenosoitukset. Tietysti osalle ihmisistä kelpaa ihan hyvin se teeskentelykin.

Mielestäni mikä vain syy on "riittävä" eroon jos suhde ei tunnu hyvältä. Olen aiemmin yrittänyt kaikkeni suhteitteni eteen, mutta samalla olen oppinut että tietyt asiat eivät vain tule onnistumaan. Jos haluatte ihan eri asioita suhteeltanne, juurin esim. että toinen kaipaa läheisyyttä ja toinen ei, ei siinä paljon mitään mahda. 

Vierailija kirjoitti:

Aika helposti nykyään ihmiset pitävät tuota eroa ratkaisuna pariuhteen ongelmiin. Erohan ei ole oikeastaan edes ratkaisu vaan mahdollinen lopputulos. Onko noista näkemyseroista keskusteltu ja kerrottu toiselle että mitä itse kaipaisi parisuhteelta?

Tässä on omakohtainen tilanne, mutta en halua tarkemmin kertoa, kumpi osapuolista olen. Tunnistamisen estämiseksi en kerro myöskään, kauanko olemme olleet yhdessä js onko lapsia taloudessa. Yhteinen taival on kuitenkin yli 10 mutta alle 20 vuotta, tämän verran voin paljastaa. Monet ystävistäni tietävät, että olen pohtinut jo aiemmin, kannattaako jatkaa yhdessä vai tuleeko erottua liian helposti. En haluaisi erota, katua ja palata yhteen, mutta en tiedä, onko hyvä jatkaakaan parisuhdetta. En siis kevyesti olekaan eroamassa, vaan olen pohtinut asiaa jo kauemmin.

-ap

Olihan se entisaikaan yksinkertaista, kun ihmiset oli toisistaan riippuvaisia (taloudellisestikin). Vanhempi sukupolvi ei eronnut, jos toiveet ei satu kohtaamaan. Muistelen omaakin vaariani, joka ei puhunut kotioloissa mitään eikä osallistunut oikein mihinkään kotona. Kalasti ja metsästi, sienesti ja marjasti. Vielä seitsenkymppisenä keräsi 60 litraa puolukkaa yhtenä syksynä. Mummo piti sitten huolen taloudesta ja kasvattamisesta ja puhumisesta. Ero olis ollu suuri häpeä.