voiko väitöskirjan tehdä rimaa hipoen, kuhan läpi menee mentaliteetilla

Onko pakko tehdä väitöskirja?

Kaiken voi tehdä rimaa hipoen, koko elämänsä voi elää rimaa hipoen ja suurin osa niin tekeekin.

Väitöskirja ei juurikaan auta tiedemaailman ulkopuolella työllistymistä. Eli jos ei kiinnosta, niin ei yleensä kannata tehdä väikkäriä ollenkaan. Tietty jos saa apurahan jostain ja oman alan töitä ei ole, niin ehkä ne jatko-opinnot on parempi vaihtoehto kuin työttömyys?

Eikös sen jälkikäteen vasta näe, miten rimaa hipoen hyväksytään? Tämä jännityksen lisääminen elämään toimii varmaankin paremmin monografialla, koska artikkeliväikkärin osapalaset pitäisi saada ensin läpi vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Suosittelen myös tekemään väikkäriä mieluiten nukkumisen sijaan öisin, töiden ja perhe-elämän ohessa.

Vierailija kirjoitti:

onko pakko tehdä hieno

Nykyisin kannustetaan tekemään rimaa hipoen. Varsinkin biologia/ekologia on tunnettu tästä mentaliteetista. Ovat vieneet vaatimukset myös kansainväliselle tasolle, mikä Suomessa muihin oppiaineisiin verrattuna on järkyttävän heikko.

Käytännössä se kannattaa tehdä mahdollisimman pitkitetyksi, koska töitä ei enää valmistuttua saa koska vain tohtoriopiskelijoille löytyy palkkahommia.

Valmistuneiden oikeiden tutkijoiden oletetaan työllistyvän ilmeisesti sinne mystyiselle yksityiselle sektorille koska kyllähän jokainen leipomo tarvitsee oman tohtorin tekemään tutkimusta sopivista paketeista hillomunkeille.

Yksi tapa saada lisää jännitystä elämään on tosiaan edellä mainittu monografia. Yhdistettynä pitkitettyyn tekemiseen, on ihan validi vaihtoehto kirjoittaa se kokonaan uusiksi 6kk aikana jatkuvassa univajessa vastasyntynyttä hoitaessa. Sitähän siis äityslomalla kuuluu kunnon akateemisen tehdä, saada valmiiksi viimein se väitöskirja että voi ruveta kotiäidiksi huoletta. 

Mä mietin ihan samaa! Täällä tuskailen oman tekeleeni kanssa. Mun proffa korostaa aina, että väitöskirja on opinnäyte, sen ei tarvitse olla maatamullistava. Yritän pitää tämän mielessä, yritän pitää riman sopivan matalalla ja keskittymään siihen, että saan väitöskirjan hyväksytyksi tavoiteajassa. Toisaalta mietin sitä, että tulevaisuudessa kaikki kollegat muistaa musta ensimmäisenä mun paskan väikkärin joka hädin tuskin meni läpi... silloin on vaikea olla osa tiedeyhteisöä tai saada uskottavuutta muille tutkimuksille. Äh, niin vaikeaa..

"Hetken häpeä ja ikuinen kunnia."

Edes yliopistomaailmassa väikkäriä ei kannata välttämättä tehdä. Ainakin mitenkään nopealla aikataululla.

 Väikkärityöhön saa rahoitusta helpommin.

Post doc -rahoitusta taas on vaikea saada. Käytännössä usein apurahoja, joista ei kerry eläkettä.

Nurinkurinen tilanne.

Tottakai voi, mutta miksi nähdä vaivaa yhdentekevän takia? Eihän tuollainen väikkäri kiinnosta ketään eikä hyödytä tekijää millään lailla. "Rimaa hipoen" -asenne tuskin herättää luottamusta akateemista tutkimusta rahoittavissa tahoissa, joten väikkäri jää joka tapauksessa tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko pakko tehdä hieno

Nykyisin kannustetaan tekemään rimaa hipoen. Varsinkin biologia/ekologia on tunnettu tästä mentaliteetista. Ovat vieneet vaatimukset myös kansainväliselle tasolle, mikä Suomessa muihin oppiaineisiin verrattuna on järkyttävän heikko.

Oho! Kaikki tietämäni biologian/ekologian väitöskirjat ovat nippuväikkäreitä. Vaadittava artikkelimäärä on tiedekuntakohtainen. Ja biologia/ekologia on Suomessa tieteenalana kansainvälisesti yksi niitä parhaita - esim. jos eniten siteerattuja tutkijalistoja, Suomen Akatemian tieteen taso evaluaatioita jne  katselee. Mistähän päin tuo biologia järkyttävän heikolta näyttää - humanistisista aineista? Käytettyjen vuosien määrä ei korrelloi väitöskirjan tason kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko pakko tehdä hieno

Nykyisin kannustetaan tekemään rimaa hipoen. Varsinkin biologia/ekologia on tunnettu tästä mentaliteetista. Ovat vieneet vaatimukset myös kansainväliselle tasolle, mikä Suomessa muihin oppiaineisiin verrattuna on järkyttävän heikko.

Oho! Kaikki tietämäni biologian/ekologian väitöskirjat ovat nippuväikkäreitä. Vaadittava artikkelimäärä on tiedekuntakohtainen. Ja biologia/ekologia on Suomessa tieteenalana kansainvälisesti yksi niitä parhaita - esim. jos eniten siteerattuja tutkijalistoja, Suomen Akatemian tieteen taso evaluaatioita jne  katselee. Mistähän päin tuo biologia järkyttävän heikolta näyttää - humanistisista aineista? Käytettyjen vuosien määrä ei korrelloi väitöskirjan tason kanssa.

Tuota minäkin ihmettelen. Eihän niitä julkaisuja ole mitenkään helppo saada läpi edes, kun taso on kansainvälisestikin niin kova.

Vierailija kirjoitti:

Eikös sen jälkikäteen vasta näe, miten rimaa hipoen hyväksytään? Tämä jännityksen lisääminen elämään toimii varmaankin paremmin monografialla, koska artikkeliväikkärin osapalaset pitäisi saada ensin läpi vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Suosittelen myös tekemään väikkäriä mieluiten nukkumisen sijaan öisin, töiden ja perhe-elämän ohessa.

Ainakin teknillisellä puolella arvoste on "hyväksyty" tai "kiittäen hyväksytty". Jos et ole asiantuntija, niin mistään ei voi sanoa kuinka rimaa hipoen työ on hyväksytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös sen jälkikäteen vasta näe, miten rimaa hipoen hyväksytään? Tämä jännityksen lisääminen elämään toimii varmaankin paremmin monografialla, koska artikkeliväikkärin osapalaset pitäisi saada ensin läpi vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Suosittelen myös tekemään väikkäriä mieluiten nukkumisen sijaan öisin, töiden ja perhe-elämän ohessa.

Ainakin teknillisellä puolella arvoste on "hyväksyty" tai "kiittäen hyväksytty". Jos et ole asiantuntija, niin mistään ei voi sanoa kuinka rimaa hipoen työ on hyväksytty.

Samoin on meillä humanistisella. Ja hienojakin töitä menee "hyväksytty" arviolla eli ei ole niin, että hyvät on kiittäen hyväksytty  ja huonot vaan hyväksytty :)

Seiskalle: Vielä 70-luvulla gradusta sanottiin, että se on lähinnä opinnäyte, ei niinkään tiedettä. Ihmettelen, miten alas yliopissa on tultu, jos väitöskirjakaan ei enää ole oikein minkään arvoinen. Mutta kuulemma ne nykyään ovatkin vain jotain artikkelikokoelmia, eivät juurikaan todellisen tutkimuksen tulosten esittelyä.

Jos väitöskirja on sisällöltään varsin heppoinen, niin kyllä se sanotaan jo esitarkastuksen yhteydessä ja varoitetaan, että on olemassa suuri vaara sen hylkäämisestä. Approbatur-tasoisen väitöskirjan teko on mitä suurimmassa määrin paperin ja musteen pilluuta. Siitä ei tieteellinen ura urkene.

Vierailija kirjoitti:

Edes yliopistomaailmassa väikkäriä ei kannata välttämättä tehdä. Ainakin mitenkään nopealla aikataululla.

 Väikkärityöhön saa rahoitusta helpommin.

Post doc -rahoitusta taas on vaikea saada. Käytännössä usein apurahoja, joista ei kerry eläkettä.

Nurinkurinen tilanne.

Ohis: apurahoista kertyy eläke.

Vierailija kirjoitti:

Seiskalle: Vielä 70-luvulla gradusta sanottiin, että se on lähinnä opinnäyte, ei niinkään tiedettä. Ihmettelen, miten alas yliopissa on tultu, jos väitöskirjakaan ei enää ole oikein minkään arvoinen. Mutta kuulemma ne nykyään ovatkin vain jotain artikkelikokoelmia, eivät juurikaan todellisen tutkimuksen tulosten esittelyä.

Jos väitöskirja on sisällöltään varsin heppoinen, niin kyllä se sanotaan jo esitarkastuksen yhteydessä ja varoitetaan, että on olemassa suuri vaara sen hylkäämisestä. Approbatur-tasoisen väitöskirjan teko on mitä suurimmassa määrin paperin ja musteen pilluuta. Siitä ei tieteellinen ura urkene.

En siis tietenkään tarkoittanut, että väitöskirjan ei tulisi olla tiedettä, totta kai se on tiedettä! Omalla alallani (historia) on vain ollut taipumuksena tehdä ylipitkiä, liian löysästi rajattuja ja liian laajoja väitöskirjoja. Sellaisissa prosessi kestää liian pitkään eikä palvele ketään, joten tästä pyritään pois, siihen suuntaan, että väitöskirja on selkeärajainen ja maltillisen kokoinen tutkimus.

Mitä jos ap menisit ihan oikeisiin töihin? Tai opiskelisit tutkinnon alalta johon työllistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko pakko tehdä hieno

Nykyisin kannustetaan tekemään rimaa hipoen. Varsinkin biologia/ekologia on tunnettu tästä mentaliteetista. Ovat vieneet vaatimukset myös kansainväliselle tasolle, mikä Suomessa muihin oppiaineisiin verrattuna on järkyttävän heikko.

Oho! Kaikki tietämäni biologian/ekologian väitöskirjat ovat nippuväikkäreitä. Vaadittava artikkelimäärä on tiedekuntakohtainen. Ja biologia/ekologia on Suomessa tieteenalana kansainvälisesti yksi niitä parhaita - esim. jos eniten siteerattuja tutkijalistoja, Suomen Akatemian tieteen taso evaluaatioita jne  katselee. Mistähän päin tuo biologia järkyttävän heikolta näyttää - humanistisista aineista? Käytettyjen vuosien määrä ei korrelloi väitöskirjan tason kanssa.

Juuri tuo: vaadittava artikkelimäärä alhainen, samoin artikkelien tila väitöshetkellä. Muissa aineissa vaaditaan useampia julkaisuja, eikä niiden tilaksi riitä "käsikirjoitus". Totta on, että ekologia on hyvin menestynyt tieteenala Suomessa, muttei se poissulje tuota väitöskirjojen sarjatuottamista. 

Voi niin tehdä mutta miksi kukaan haluaisi tehdä niin? Jos haluat edetä akateemisella uralla (käytännössä ainoa järkevä syy tehdä väitöskirja), niin työhön kannattaa panostaa jo tuossa vaiheessa. Mutta tuo mentaliteetti ei kuulosta siltä että tieteen tekeminen kiinnostaa.

Jos sinulla on jokin tarkka paikka mielessä johon vain tohtorin papereilla jokin tietty ovi aukeaa niin sitten ehkä voi tehdä jonkin hutaisuväikkärin. Muuten en suosittele, muussa työelämässä väitöskirjasta tuskin on mainittavaa hyötyä, ja olet paljon paremmassa asemassa jos laitat väikkäriin kuluvan 4-5 vuotta oman työurasi ja osaamisesi kehittämiseen sekä kokemuksen hankkimiseen kuin jos luuhaat sen ajan yliopistolla ja lähdet vasta sitten vastavalmistuneena etsimään töitä.