Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tulen pahalle päälle, kun en saa herkkuja?
31.10.2016 |
Aivan sama mitä olen syönyt, jatkuvasti tekee mieli nimenomaan juustonaksuja, sipsiä ja dippiä ja jätskiä. Voisin elää niillä.
Olen kokeillut päästä niistä eroon ties millä. Karppaamalla, syömällä riittävästi kotiruokaa, salaattia/vihanneksia ja lihaa/kalaa, ollut syömättä sokeria ja jauhoja. Jne.
Mikään ei auta. Jos pystyn olemaan syömättä herkkuja, niin takaraivossa odotan koko ajan sitä päivää milloin saan taas niitä. Sitten kun en pysty olemaan syömättä, syön niitä monta kertaa viikossa.
Tämä on siis vuosien ongelma. Harrastan liikuntaa, mutta sekään ei hillitse syömistä. Mulla on myös kotona kuntoiluvehkeitä ja herkkuhimon iskiessä voin mennä treenaamaan, mutta se himo ei katoa. Mikään tekeminen ei auta. Voin mennä vaikka klo. 23.55 huoltoasemalle ostamaan jotain, jos kotona ei ole sillä hetkellä mitään. Mä voin herätä aamulla klo. 6 mättämään sipsiä.
Mä voin erittäin huonosti kehossani ja silti saan hervottomia mökötys- ja kiukkukohtauksia, jos en saa mässättyä. Ja saan niitä ihan yksinkin eli kiukuttelen itselleni. IHAN NAURETTAVAA!!!
Kommentit (2)
Aivan samat tunteet! Tuntuu etten kykene normaaliin elämään ilman herkkuja. Mulla nuo määrät ovat karanneet käsistä ihan täysin ja olisin onnellinen, jos saisin herkut rajattua herkkupäivään!
Aloin miettimään, että ehkä mun pitää myös hyväksyä se, että rakastan herkkuja, sallia se ja olla tuntematta huonoa omaatuntoa!
Tunnen itseni vain tosi tolloksi, kun ei kukaan muu käyttäydy näin! Siis mun tuntemista ihmisistä. Aikuisen ihmisen pitäisi osata hillitä himonsa, etenkin kun se mättäminen vaikuttaa ihan kaikkeen.
Nyt yritän kuitenkin vakuuttaa itseni, että voin himoita herkkuja viikot ja lauantaina pääsen niihin käsiksi. Ajan kanssa yritän saada pidempiä aikavälejä. 😊
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Samaistun suhun täysin. Itsellä on kyseessä irtokarkit, sipsit ja dippi. Olen saanut tätä joten kuten hallintaan ja vähennettyä enkä syö yhtä suuria määriä yhtä usein kun ennen, mutta herkut ja niiden ajattelu silti hallitsee vapaa-aikaani. Vaikka pääsisin tavoitteeseen eli pitäisin tiukasti kiinni herkkupäivästä, odottaisin sitä koko viikon ja olo tuntuu tyhjältä kun se herkkuhetki on ohi. Olen kokeillut kaikkea mutta mikää ei auta, joten olen alkanut hyväksymään että ehkä en koskaan pääse herkuista kokonaan eroon. Pääasia olisi että saisin painon silti pidettyä kurissa enkä lipsuisi määrittämän rajani yli.