Kiitos AV:n, tajusin seurustelevani jännämiehen kanssa

Enpä ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin, lähinnä ollut lievästi ahdistunut miehen jutuista ja epäillyt luottamusta. Itse kun olen vähän ujohko ja kiltti niin oli vuosia sitten helppo ihastua kiinnostavaan, itsevarmaan ja hauskaan mieheen. Vasta nyt olen havahtunut tämän persoonan varjopuoliin, en epäili hetkeäkään ettei olisi useiassa tilanteissa enemmän mielihalujensa ja tunteidensa vietävänä kuin järjen. Ja onhan tässä epäluottamusasioita ollutkin.

Mies on edelleen hauska ja mukava minulle, mutten tiedä mitä mahdollisesti puuhaa selkäni takana. Mulla on pitkään ollut tunne, etten pysty antamaan hänelle tarpeeksi parisuhteessa, että olen liian tylsä.

Suoraan sanoen pelottaa havahtua vajaa kolmekymppisenä siihen, etten ehkä haluakaan edetä tämän miehen kanssa pidemmälle, saati perustaa perhettä. Suhteessa on paljon hyvää, mutta myös sellaista mikä syö minua sisältä päin... Pitäisikö harkita eroa?