Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään oikeasti että joku päivä vielä menetän malttini niin että lyön esikoistani
31.10.2016 |
Mä en jumalauta jaksa sen käytöstä.
Haistattelee ja lyö ja ärsyttää.
Hyvinä hetkinä on aivan loistava skidi, mutta sit taas kun koitan saada aamupalaa pöytään lapsille niin pikkusisko jo taas itkee kun isoveli on lyönyt.
Rajoja ja rakkautta on jo kokeiltu jo vaikka mitä että lyöminen loppuisi, mutta ei mikään tehoa.
Perheneuvolassa kerran käyty juttelemassa jo mieheni kanssa, ensi kuussa perhetapaaminen, sitten joulukuussa taas minä ja mieheni menemme sinne.
Mä en tiedä mikä hirviö tänne muutti n. puoli vuotta sitten joka vain nauraa kun toinen itkee.
Saatana.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Tähän mennessä vaatimus, että äidin pitää hillitä itsensä lapsen seurassa on saanut KAHDEKSAN alapeukkua. Kehotus opettaa sisko lyömään veljeään on saanut vain KAKSI.
Onko pienten lasten äitien maailma todellakin paikka, missä kaikki ongelmat ratkotaan fyysisellä väkivallalla?
Onko maailmasta tullut paikka missä asiat ratkotaan teinien kanssa anonyymisti peukuilla? Ap, anna olla jo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väiti kirjoitti:
Onko silloin puolivuotta sitten tapahtunut jotain, muutakin kuin että koulu alkoi.. Onko siellä kaikki hyvin?
Koulu ei ole alkanut. Hän on vasta 5v.
On aina ollut haastava, mutta nyt mennyt ihan mahdottomaksi ja pikkusisko sitten matkii käytöstä.
Päiväkodissa on kaikki hyvin, sielläkin kyllä uhmaa ja kiukkuaa esim. vaatteista kun pitäisi pukea, mutta olivat ihan hämmästyneitä kun kerroin millaista on kotona.
Teen vuorotyötä, joten lapset ovat arkivapaillani kotona kanssani. En tiedä pitäisikö muuttaa hoitoaikaa että olisivat sittenkin joka päivä siellä koska tällä hetkell ei ole mikään nautinto olla kotona lasten kanssa...
Täälläkin ketjussa tämä ISOLLA kirjoittava jankkaaja..
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas niin tyypillistä AV-paskaa nämä vastaukset täällä... Hei te täydelliset ihmiset, tiedoksi teille: Ellei satu olemaan valaistunut, JOKAIKISELLÄ ihmisellä palaa joskus pinna myös niihin omiin lapsiin. Se, että Ap on hakenut apua ja avautuu myös täällä, on merkki siitä, että hän kykenee käsittelemään vihaansa rakentavasti. Hän EI kiellä ärsytystään eikä esitä lempeää, mistä seurauksena voisi olla passiivis-aggressiivinen käytös ja ikuiset traumat lapsille. Niin, luitte ihan oikein: Tunteiden tukahduttaminen antaa surkean mallin lapsille. Tietenkään vihan valtaan ei saa antautua vaan se pitää kanavoida järkevästi, juuri kuten Ap on tehnytkin. Voisitte opetella sitä itsekin, niin ei tarvitsisi purkaa tukahdutettuja tunteitanne Ap:hen, joka on täällä pyytämässä APUA.
Ja avuksi sitten mitä ilmeisimmin ei sinun mielestäsi kelpaa se, että kehotetaan itsehillintään. Sitähän ei lapselle tietenkään tarvitse esimerkin kautta opettaa, vai mitä? Turpaan vain jokaista vastaantulijaa, ettei muututa passiivis-aggressiivisiksi hirviöiksi.
Väiti kirjoitti:
Täälläkin ketjussa tämä ISOLLA kirjoittava jankkaaja..
Eli sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2995 kirjoitti:
Puhu tuosta pelostadi ettet toteuta,5v on ihan lapsi ja kyllä sen kanssa täytyy pärjätä nytten ja myös murrosiässä!tsemppiä teille
Ei aloittaja sitä pelkää, näkeehän sen tekstistä. Otsikossa on uhkaus ja aloituksessa on selitys, miksi se olisi oikeutettua. Ei tekstissä näy missään että ajatus lyömisestä olisi aloittajalle vähääkään vastenmielinen.
Ja sun tekstistä näkyt halu ymmärtää väärin jotta saat oikeutetusti loukata muita.
Opetatko lapsillesikin saman?
Olen tosiaan hakenut apua että saadaan ammattilaisten neuvoja, sehän on vain osoitus siitä ettö mielelläni mätkisin lapsiani mennen tullen kun mulla menee hermot.Tiedätkös, yleensä kun ihminen sanoo "Minä lyön, jos..." tämä käsitetään uhkaukseksi. Mitä se onkin. Sinä väännät lyömisellä uhkailun osoitukseksi siitä että uhkailija onkin loistava, ellei peräti maailman paras, äiti. Ja nyt odotat saavasi täältä kehuja. Oudoksi on maailma mennyt.
Missä olen sanonut että minä lyön jos.... ?
Oudoksi on maailma mennyt tosiaan kun laitetaan sanoja toisen suuhun ja tehdään johtopäätöksiä toisista keksityillä merkityksillä.Ärsyynnyt ihan hirveästi kaikista kommenteista, jotka eivät kehu sinua. Jos oikeasti pelkäisit lyöväsi, myöntelisit niitäkin kommentteja missä sinun käsketään hillitä itsesi. Jos olisit samaa mieltä. Sen sijaan käyt kommentoijan kimppuun. Näyttää pahasti siltä, että puhut käytöksesi korjaamisesta pelkästään suojautuaksesi kaikelta kritiikiltä.
Kun minua tulkitaan täysin väärin, kommentoin sitä korjatakseni väärinkäsitystä.
Onpa outoa ja ennenkuulumatonta.
Vierailija kirjoitti:
Väiti kirjoitti:
Onko silloin puolivuotta sitten tapahtunut jotain, muutakin kuin että koulu alkoi.. Onko siellä kaikki hyvin?
Koulu ei ole alkanut. Hän on vasta 5v.
On aina ollut haastava, mutta nyt mennyt ihan mahdottomaksi ja pikkusisko sitten matkii käytöstä.
Päiväkodissa on kaikki hyvin, sielläkin kyllä uhmaa ja kiukkuaa esim. vaatteista kun pitäisi pukea, mutta olivat ihan hämmästyneitä kun kerroin millaista on kotona.
Teen vuorotyötä, joten lapset ovat arkivapaillani kotona kanssani. En tiedä pitäisikö muuttaa hoitoaikaa että olisivat sittenkin joka päivä siellä koska tällä hetkell ei ole mikään nautinto olla kotona lasten kanssa...
Joo, kyllä tuo kuulostaa joltain ikäkaudelta. Lapset minusta reagoi niin kovin helposti pieniinkin muutoksiin ja vanhempien stressiin.
Koittakaa itse ottaa rauhassa, älkää jättäkö kähisemään kahdestaan vaan joku leikki käyntiin tai mukaan tekemään sitä aamupalaa.. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty ja puhun ja ratkon tässä samalla asiaa itsellenikin. Kai nuo tarvitsisivat aikaa ja huomiota enemmän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole edes noin hirveää ja olen siltikin ihan loppu tuon 5 vuotiaan uhmailijan kanssa.
Vinkkejä ei ole antaa, mutta koita jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2995 kirjoitti:
Puhu tuosta pelostadi ettet toteuta,5v on ihan lapsi ja kyllä sen kanssa täytyy pärjätä nytten ja myös murrosiässä!tsemppiä teille
Ei aloittaja sitä pelkää, näkeehän sen tekstistä. Otsikossa on uhkaus ja aloituksessa on selitys, miksi se olisi oikeutettua. Ei tekstissä näy missään että ajatus lyömisestä olisi aloittajalle vähääkään vastenmielinen.
Ja sun tekstistä näkyt halu ymmärtää väärin jotta saat oikeutetusti loukata muita.
Opetatko lapsillesikin saman?
Olen tosiaan hakenut apua että saadaan ammattilaisten neuvoja, sehän on vain osoitus siitä ettö mielelläni mätkisin lapsiani mennen tullen kun mulla menee hermot.Tiedätkös, yleensä kun ihminen sanoo "Minä lyön, jos..." tämä käsitetään uhkaukseksi. Mitä se onkin. Sinä väännät lyömisellä uhkailun osoitukseksi siitä että uhkailija onkin loistava, ellei peräti maailman paras, äiti. Ja nyt odotat saavasi täältä kehuja. Oudoksi on maailma mennyt.
Mutta eihän kukaan ole missään sanonut "Minä lyön, jos..." oudoksi on tosiaan mennyt, täällä vastailevat lukutaidottomat.
Ap, voimia vaan sinne, ei ne lapset ole aina pelkkiä Herran enkeleitä, vaikka kuinka olisi kasvatettu ja opetettu oikean ja väärän ero. Lapsilla tulee ja menee noita kausia, ja kun illalla katsot nukkuvaa lasta niin se kiukku taas unohtuu ;)
Lyödä ei tietenkään saa, vaikka se ajatuksen tasolla joskus mieleen pulpahtaisikin. Lasten on kuitenkin hyvä nähdä aikuiseltakin koko tunnekirjo; ilo, riemu, suru, suuttumus... äiditkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat tuntevia olentoja. Omituisempi on sellainen aina tyyni, vienosti hymyilevä äitirobotti. Sellaiselta eivät lapsetkaan voi oppia tunteiden näyttämistä tai niiden kontrolloimista.
Ihan rauhassa voit näyttää esikoiselle, ettei hänen käytöksensä ole kohdallaan, tietenkin ja tottakai ilman ruumiillisia sanktioita. Ajan kanssa se pikkupiru kyllä taas poistuu teidänkin taloudesta ja ihana pikkuihminen näyttäytyy jälleen.
Lapset koettelee rajojaan ja vanhempien hermoja, that's life, vaikka välillä toivottomalta tuntuukin.
Aloittaja sanoi pelkäävänsä että lyö. Tekstissä ei mikään osoita että pelkäisi, vaan siinä on selitetty miksi hän lyö jos lyö. No, mutta selittävät ihmiset ihan suoristakin uhkauksista että eivät ole uhkauksia, kun uhkauksen perässä on hymiö. Ja sinä olet halukas uskomaan minkä tahansa selityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas niin tyypillistä AV-paskaa nämä vastaukset täällä... Hei te täydelliset ihmiset, tiedoksi teille: Ellei satu olemaan valaistunut, JOKAIKISELLÄ ihmisellä palaa joskus pinna myös niihin omiin lapsiin. Se, että Ap on hakenut apua ja avautuu myös täällä, on merkki siitä, että hän kykenee käsittelemään vihaansa rakentavasti. Hän EI kiellä ärsytystään eikä esitä lempeää, mistä seurauksena voisi olla passiivis-aggressiivinen käytös ja ikuiset traumat lapsille. Niin, luitte ihan oikein: Tunteiden tukahduttaminen antaa surkean mallin lapsille. Tietenkään vihan valtaan ei saa antautua vaan se pitää kanavoida järkevästi, juuri kuten Ap on tehnytkin. Voisitte opetella sitä itsekin, niin ei tarvitsisi purkaa tukahdutettuja tunteitanne Ap:hen, joka on täällä pyytämässä APUA.
Ja avuksi sitten mitä ilmeisimmin ei sinun mielestäsi kelpaa se, että kehotetaan itsehillintään. Sitähän ei lapselle tietenkään tarvitse esimerkin kautta opettaa, vai mitä? Turpaan vain jokaista vastaantulijaa, ettei muututa passiivis-aggressiivisiksi hirviöiksi.
Siis luitko jotain mitä minä en ole tekstissä löytänyt? Lukiko siinä että ap lyö esikoistaan, vai että pelkää että menettää malttinsa ja on siksi hakenut apua tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas niin tyypillistä AV-paskaa nämä vastaukset täällä... Hei te täydelliset ihmiset, tiedoksi teille: Ellei satu olemaan valaistunut, JOKAIKISELLÄ ihmisellä palaa joskus pinna myös niihin omiin lapsiin. Se, että Ap on hakenut apua ja avautuu myös täällä, on merkki siitä, että hän kykenee käsittelemään vihaansa rakentavasti. Hän EI kiellä ärsytystään eikä esitä lempeää, mistä seurauksena voisi olla passiivis-aggressiivinen käytös ja ikuiset traumat lapsille. Niin, luitte ihan oikein: Tunteiden tukahduttaminen antaa surkean mallin lapsille. Tietenkään vihan valtaan ei saa antautua vaan se pitää kanavoida järkevästi, juuri kuten Ap on tehnytkin. Voisitte opetella sitä itsekin, niin ei tarvitsisi purkaa tukahdutettuja tunteitanne Ap:hen, joka on täällä pyytämässä APUA.
Ja avuksi sitten mitä ilmeisimmin ei sinun mielestäsi kelpaa se, että kehotetaan itsehillintään. Sitähän ei lapselle tietenkään tarvitse esimerkin kautta opettaa, vai mitä? Turpaan vain jokaista vastaantulijaa, ettei muututa passiivis-aggressiivisiksi hirviöiksi.
Tietysti pitää pystyä pidättäytymään väkivallasta, aina ja joka tilanteessa, siitä ei nyt ollut kyse! Mutta kun se pelkkä itsehillintä EI riitä, minkä ymmärtäisit, jos tietäisit jotain ihmispsyyken toiminnasta. Se, että Ap pelkää menettävänsä hermonsa, ei tarkoita että niin tapahtuisi. Haukkujen sijaan Ap tarvitsisi nyt neuvoja ja tsemppausta myös omien tunteiden käsittelyyn. Kuten tuolla aiemmin sanottiinkin, sellainen täydellisen itsehillinnän omaava äitirobotti voi aiheuttaa traumoja siinä missä väkivaltainen vanhempikin. Molemmat antavat lapselle epäterveen mallin tunteiden käsittelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy koittaa aina muistaa että lapset ei tee mitään pahuuttaan tai ilman syytä. Enemmän pitäisi olla aikaa olla noiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti jaksa tuntea myötätuntoa näitä kiukkunsa lapseen purkavia äitejä kohtaan. Vaikka palstalta löytyy kyllä ymmärtäjiä pilvin pimein, jotka tekevät itse samaa. Mielenkiintoista, että esim. työpaikalla näiden äitien itsehillintä toimii kyllä. Hankalaa asiakasta ei lyödä eikä sille haistatella. Mutta kun vastassa on puolustuskyvytön lapsi, aikuiselta ei missäään nimessä saisi vaatia itsehillintää.
Pahoittakaa mielenne niin paljon kuin haluatte ja itkekää vaikka silmät päästänne. Teiltä saa vaatia itsehillintää sen lapsen kanssa!
Minulla taas ei riitä ymmärrystä näille tahallaan väärin ymmärtäville. Ei tullut mieleen, että äiti purki kiukkunsa tänne palstalle, ettei lapsen tarvitsisi edes tietää, että äidin tekee mieli lyödä häntä? No eipä tietenkään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opeta pikkusisko lyömään takaisin. Kyllä kakarat itse välinsä selvittävät.
Tää kuulostaa kamalalta mutta näin meillä neljä sisarusta hoiti riitansa. Ei meitä siihen vanhemmat opettaneet ja vähän piilossa nahistiin kun tiedettiin sen olevan kiellettyä mutta näin saatiin omat välit keskenään setvittyä ja se oli siinä. Jos riideltiin ja äiti tuli väliin niin riita jäi kesken ja sitä jatkettiin myöhemmin tai se jäi vaivaamaan. Ei siis verissäpäin tapeltu kuitenkaan :D
Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapset eivät lyö toisiaan. Hae apua siihen, miten olla vanhempi, koska vanhemmuutesi on selvästi hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2995 kirjoitti:
Puhu tuosta pelostadi ettet toteuta,5v on ihan lapsi ja kyllä sen kanssa täytyy pärjätä nytten ja myös murrosiässä!tsemppiä teille
Ei aloittaja sitä pelkää, näkeehän sen tekstistä. Otsikossa on uhkaus ja aloituksessa on selitys, miksi se olisi oikeutettua. Ei tekstissä näy missään että ajatus lyömisestä olisi aloittajalle vähääkään vastenmielinen.
Ja sun tekstistä näkyt halu ymmärtää väärin jotta saat oikeutetusti loukata muita.
Opetatko lapsillesikin saman?
Olen tosiaan hakenut apua että saadaan ammattilaisten neuvoja, sehän on vain osoitus siitä ettö mielelläni mätkisin lapsiani mennen tullen kun mulla menee hermot.Tiedätkös, yleensä kun ihminen sanoo "Minä lyön, jos..." tämä käsitetään uhkaukseksi. Mitä se onkin. Sinä väännät lyömisellä uhkailun osoitukseksi siitä että uhkailija onkin loistava, ellei peräti maailman paras, äiti. Ja nyt odotat saavasi täältä kehuja. Oudoksi on maailma mennyt.
Mutta eihän kukaan ole missään sanonut "Minä lyön, jos..." oudoksi on tosiaan mennyt, täällä vastailevat lukutaidottomat.
Ap, voimia vaan sinne, ei ne lapset ole aina pelkkiä Herran enkeleitä, vaikka kuinka olisi kasvatettu ja opetettu oikean ja väärän ero. Lapsilla tulee ja menee noita kausia, ja kun illalla katsot nukkuvaa lasta niin se kiukku taas unohtuu ;)
Lyödä ei tietenkään saa, vaikka se ajatuksen tasolla joskus mieleen pulpahtaisikin. Lasten on kuitenkin hyvä nähdä aikuiseltakin koko tunnekirjo; ilo, riemu, suru, suuttumus... äiditkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat tuntevia olentoja. Omituisempi on sellainen aina tyyni, vienosti hymyilevä äitirobotti. Sellaiselta eivät lapsetkaan voi oppia tunteiden näyttämistä tai niiden kontrolloimista.
Ihan rauhassa voit näyttää esikoiselle, ettei hänen käytöksensä ole kohdallaan, tietenkin ja tottakai ilman ruumiillisia sanktioita. Ajan kanssa se pikkupiru kyllä taas poistuu teidänkin taloudesta ja ihana pikkuihminen näyttäytyy jälleen.
Lapset koettelee rajojaan ja vanhempien hermoja, that's life, vaikka välillä toivottomalta tuntuukin.Aloittaja sanoi pelkäävänsä että lyö. Tekstissä ei mikään osoita että pelkäisi, vaan siinä on selitetty miksi hän lyö jos lyö. No, mutta selittävät ihmiset ihan suoristakin uhkauksista että eivät ole uhkauksia, kun uhkauksen perässä on hymiö. Ja sinä olet halukas uskomaan minkä tahansa selityksen.
Okei. Fiksumpi antaa periksi, joten jätän tämän tähän. Sinä et selvästikään ole valmis lukemaan ap:n viestiä uudestaan ajatuksen kanssa, joten annan sinun nyt rauhassa jatkaa tuota tahallaan väärin ymmärtämistä. Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi, tulet sitä tarvitsemaan.
Oletko ap kokeillut sanoa yxinkertaisesti että LOPETA.
Lapsen voi myös poistaa paikalta kunnes kaikki ovat rauhoittuneet.
Jos menee hajottamiseksi niin vaihtoehtona toimii ulosheitto.
Voi myös puhua kotirauhasta ja siitä että jollei asuminen onnistu kotona niin muitakin vaihtoehtoja on:)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapset eivät lyö toisiaan. Hae apua siihen, miten olla vanhempi, koska vanhemmuutesi on selvästi hukassa.
Käsittääkseni vinkkejä siihen AP on täältä hakemassakin? Olisiko sinulla antaa niitä? Vai pitikö vain päästä vittuilemaan? Feel better now?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut sanoa yxinkertaisesti että LOPETA.
Lapsen voi myös poistaa paikalta kunnes kaikki ovat rauhoittuneet.
Jos menee hajottamiseksi niin vaihtoehtona toimii ulosheitto.
Voi myös puhua kotirauhasta ja siitä että jollei asuminen onnistu kotona niin muitakin vaihtoehtoja on:)
On sanottu, jätkä nauraa ja lyö uudestaan.
Poistaminen toimii niin että kun pääsisi takaisin ilmoittaa että viihtyy ihan hyvin jäähyllä.
Lelujen ottaminen pois toimii niin että hän antaa vielä toisenkin, ei hän leluja tartte.
Tarrasysteemi toimi niin että meni itse repimään tarroja pois ja sanoi ettei hän niitä tartte.
Suuttuminen ei auta, rauhallisena pysyminen,ei tehoa.
Nyt tapeltiin tunnin ulkovaatteiden pukemisesta.
Olen ihan poikki.
On myös kerrottu pojalle että äiti tarvitsee nyt muilta apua kun hän ei kuuntele mua eikä tottele, että on aika kamalaa kun naapurit (kerrostalo) kuulee joka päivä miten hän huutaa ja raivoaa ja sisko itkee kun hän lyö.
En tiedä miksi hänellä on niin pahaa olla.
Alue: Aihe vapaa
Mutta eihän kukaan ole missään sanonut "Minä lyön, jos..." oudoksi on tosiaan mennyt, täällä vastailevat lukutaidottomat.
Ap, voimia vaan sinne, ei ne lapset ole aina pelkkiä Herran enkeleitä, vaikka kuinka olisi kasvatettu ja opetettu oikean ja väärän ero. Lapsilla tulee ja menee noita kausia, ja kun illalla katsot nukkuvaa lasta niin se kiukku taas unohtuu ;)
Lyödä ei tietenkään saa, vaikka se ajatuksen tasolla joskus mieleen pulpahtaisikin. Lasten on kuitenkin hyvä nähdä aikuiseltakin koko tunnekirjo; ilo, riemu, suru, suuttumus... äiditkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat tuntevia olentoja. Omituisempi on sellainen aina tyyni, vienosti hymyilevä äitirobotti. Sellaiselta eivät lapsetkaan voi oppia tunteiden näyttämistä tai niiden kontrolloimista.
Ihan rauhassa voit näyttää esikoiselle, ettei hänen käytöksensä ole kohdallaan, tietenkin ja tottakai ilman ruumiillisia sanktioita. Ajan kanssa se pikkupiru kyllä taas poistuu teidänkin taloudesta ja ihana pikkuihminen näyttäytyy jälleen.
Lapset koettelee rajojaan ja vanhempien hermoja, that's life, vaikka välillä toivottomalta tuntuukin.