Tunnetteko ketään, jonka miellätte 'luovaksi neroksi?' tai omaperäiseksi ja aikaansaavaksi hyvässä mielessä :D Millainen tyyppi hän on?

Vierailija kirjoitti:

ketään?

No tuota, miksi? Jotta saa Alienin klähmäkuolaa naamalleen? Oikeasti, harvoin näkee niin ilkeää kateutta kuin näissä keskusteluissa. Välittömästi saapuu paikalle pieni parvi ilkkumaan jo ennen kuin kukaan on mennyt ilmoittautumaan. Tai siis eipä tuossa voi enää ilkkumisesta puhua. En jaksa ymmärtää, kun kerran samalla otetaan iloisesti riski, että nujerretaan ne, joista oikeasti voisi olla valtavasti hyötyä muille. Minkä kuvan saa nuoriso - kannattaako lähteä sille omalle tielleen ja uskoa asiaansa?

Eniten hämmästyttää se, että pahuutta oksentavat pikkupirut saavat huseerata toisten hymistessä hiljaa ja taputtaessa tahtia. Sellaista aikaa ei tähän maahan kai tule koskaan, että tahdittaminen loppuisi. Oikeasti, se pienempikään omaperäisyys ei ole kantajalleen varsinaisesti lahja. Sopii miettiä, miltä tosissaan poikkeusyksilöstä tuntuu. Millä oikeudella noin tyhmä ihminen aukoo päätään, joka ei edes tajua, ettei se kerro luovasta nerosta mitään, jos hän tuntee useampia wannabe-versioita?

Luovaksi neroksi ei helposti tulla ilman melkoista herkkyyttä. Tilastollisesti asiaan liittyy tosiaan vielä tietty hulluuskin. Jos vielä on kasvuhistorian takia vaikeuksia kestää toisten kateutta, jota on saanut kärsiä pienestä pitäen, niin tapu vitun tapu sitten vaan.

Tiedän luovia ihmisiä paljonkin, mutta neroksi sanotaan minusta sellaista jonka luomat asiat muistetaan satoja vuosia eteenpäin. Ei sellaisia ihmisiä elä paljon koko maapallolla.

Mutta menestyneimmät tuntemani luovat ihmiset? Useammin introvertteja kuin ekstrovertteja. Mieleenjääviä persoonia ilman että erityisemmin tuovat itseään esille. Vahvat omat kiinnostuksenkohteet, mihin ajaa oma intohimo jonkin ulkoisen jutun sijaan. Eivät ole niin kiinnostuneita arkisista asioista, juoruista, sosiaalisesta statuksesta. Valitsevat ystävänsä yhteisten kiinnostusten pohjalta. Tykkäävät syvällisistä keskusteluista.

Hitler oli mielestäni aikaansaava ja omaperäinen ja kaikki ideat sai läpi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän luovia ihmisiä paljonkin, mutta neroksi sanotaan minusta sellaista jonka luomat asiat muistetaan satoja vuosia eteenpäin. Ei sellaisia ihmisiä elä paljon koko maapallolla.

Mutta menestyneimmät tuntemani luovat ihmiset? Useammin introvertteja kuin ekstrovertteja. Mieleenjääviä persoonia ilman että erityisemmin tuovat itseään esille. Vahvat omat kiinnostuksenkohteet, mihin ajaa oma intohimo jonkin ulkoisen jutun sijaan. Eivät ole niin kiinnostuneita arkisista asioista, juoruista, sosiaalisesta statuksesta. Valitsevat ystävänsä yhteisten kiinnostusten pohjalta. Tykkäävät syvällisistä keskusteluista.

Oi aikoja. Kysytään neroa tai omaperäistä. Vastataan, ettei sellaista olekaan, joten puhukaamme menestyjistä?!? Yleensä kun menestyjä on nimenoman se, joka tuottaa sellaista, mitä muut haluavat. Omaperäistä harvemmin ollaan etsimästä, muodikkuuteen riittää sopivasti pikkuisen uudistettu.

Ja sitten alkaa vakiolaulu: oikeasti älykkäät/viisaat/nerot eivät tuo itseään esille. Koko keskustelu kääntyy hymistelyksi, että kukaan ei saa ajatella olevansa mitään, jotta voi saada arvostusta muilta.

Ketä se niin kovin loukkaa, jos joku pitää itseään nerona, vaikka ei sitten ihan olisikaan? Myötätuntoahan sen pitäisi herättää - kukapa täällä ei kuvittelisi olevansa pikkuisen hienompi kuin on? Ja viitsisikö kukaan yrittää yhtään mitään, jos ei yliarvioisi itseään? Miksi se siis on niin kova synti?

Kyllä meitä taiteilijoita on hyvin monenlaisia. En koe että mikään stereotypia vastaisi lainkaan sitä millaista porukkaa keskimäärin olemme. Suurin osa taiteilijoista on hiljaisia puurtajia, jotka tekevät erittäin kovasti töitä elantonsa eteen.

Itse olen muusikko ja tienaan pääosin leipäni opetustöillä. Teen myös muiden esittävien taiteiden kanssa töitä ja olen mukana poikkitaiteellisissa projekteissa. Olen aika introvertti, intuitiivinen ja mestari itseni ruoskimisessa. Kotini on yksi iso kaaos, en vaan jotenkin onnistu pitämään minkäänlaista järjestystä täällä. Joka puolella nuottipinoja, teekuppeja jne. Työni vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta, mutta kuuntelen mielelläni luontoääniä. Esimerkiksi metsän äänet, meren kohina yms rauhoittavat ja inspiroivat.

Ehkä sellaisesta stereotypisestä taiteilijasta minulla on taipumus alakuloon ja itsesääliin, sitten taas toisella hetkellä olen flowtilassa ja muiden mielestä varmaan melkein maaninen. En kuitenkaan kärsi mistään mielialahäiriöstä enää. Olen sairastanut paniikkihäiriötä ja kausittaista masennusta. Suurin osa taiteilijoista on pohjimmiltaan varsin herkkiä ja ehkä siksi jotkut meistä sairastuvat psyykkisesti. Kuitenkaan mikään psyykkiinen sairaus ei ole luovuuden hyväksi vaan enemmänkin haitaiksi. Toki masennusjaksoista yms voi ammentaa terveenpänä hetkenä omaan työhönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ketään?

No tuota, miksi? Jotta saa Alienin klähmäkuolaa naamalleen? Oikeasti, harvoin näkee niin ilkeää kateutta kuin näissä keskusteluissa. Välittömästi saapuu paikalle pieni parvi ilkkumaan jo ennen kuin kukaan on mennyt ilmoittautumaan. Tai siis eipä tuossa voi enää ilkkumisesta puhua. En jaksa ymmärtää, kun kerran samalla otetaan iloisesti riski, että nujerretaan ne, joista oikeasti voisi olla valtavasti hyötyä muille. Minkä kuvan saa nuoriso - kannattaako lähteä sille omalle tielleen ja uskoa asiaansa?

Eniten hämmästyttää se, että pahuutta oksentavat pikkupirut saavat huseerata toisten hymistessä hiljaa ja taputtaessa tahtia. Sellaista aikaa ei tähän maahan kai tule koskaan, että tahdittaminen loppuisi. Oikeasti, se pienempikään omaperäisyys ei ole kantajalleen varsinaisesti lahja. Sopii miettiä, miltä tosissaan poikkeusyksilöstä tuntuu. Millä oikeudella noin tyhmä ihminen aukoo päätään, joka ei edes tajua, ettei se kerro luovasta nerosta mitään, jos hän tuntee useampia wannabe-versioita?

Luovaksi neroksi ei helposti tulla ilman melkoista herkkyyttä. Tilastollisesti asiaan liittyy tosiaan vielä tietty hulluuskin. Jos vielä on kasvuhistorian takia vaikeuksia kestää toisten kateutta, jota on saanut kärsiä pienestä pitäen, niin tapu vitun tapu sitten vaan.

Jotenkin hauskasti ja nasevasti kirjoitettu viesti vaikka en varmaan kaikkea ymmärtänytkään :D Siis tarkoitatko että minä auon päätäni vai kuka? Jos se sitten on joku primitiivinen pelko erilaista kohtaan, en tiedä. 

ap

^siis viittaan siihen nujertamiseen

ap

Mäkin koen olevani sellainen. Olen add-piirteinen eli puhun mitä mieleen juolahtaa, koen ahdistus- ja masennuskausia, viihdyn vain harvojen ihmisten seurassa, mutta olen sitäkin seurallisempi sitten, puhun kovaäänisesti, mulle putkahtelee jatkuvasti uusia ideoita, aloitan jonkun projektin mutta en jaksa viedä sitä loppuun, olen hedonistinen, en siedä arkirutiineja, teen musiikkia, mutta välillä luovuus purkautuu muilla tavoin, mun äo on mittausten mukaan n. 140 eli suht korkea (ei missään neron sfääreissä kuitenkaan), mulla on ocd-oireita, mua kutsutaan usein eksentriseksi. Elämä on rankkaa. Valitsisin ehkä mieluummin "taviksen" elämän.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden, rakkaan ystäväni, joka osaa olla hyvin rasittava välillä... aikaansaavuus on kausittaista, joten voisi luulla bipoksi, mutta ei sitä ole. Hyvin hauska, surumielinen, erittäin älykäs, huono auktoriteettien kanssa. Mutta myös antelias (kun on varaa, harvoin), empaattinen, suloinen. 💗

Kämppä yleensä kuin pyörremyrskyn jäljiltä, ja perusboheemi. Tykkää juoda viiniä ja hortoilla, mutta yksi älykkäimmistä ja luovimmista ihmisistä mitä tiedän. Hänellä on omat demoninsa, mutta luulen, että hän tuntee ne. Kaunis mieli. Ei tosiaankaan jokaisen cup of tea, mutta erinomainen työssään ja hyvä ystävä, rajoituksineen. Introvertti, mutta hyvin rakastettava. Pitää onneksi mut ulkona siitä sisäisestä pyörremyrskystään. En tiedä, onko sen lääkitseminen hänen tavallaan oikein, mutta hän on aina ollut se kissa, joka kulkee omia polkujaan. Harvinaisen lämmin ja ihana ihminen, kun lähelle pääsee. Hankala tuntea, edes vuosien jälkeen.

Minä tarvitsisin jonkun tuollaisen jälleen.

Mieheni on sellainen. On musikaalisesti todella lahjakas ja älyä löytyy. Menestyy hyvin it-alalla, kun jaksaa keskittyä pitkäjänteisesti tuntikausia omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, esim. ohjelmointiin. Koodaa vapaa-ajallaan omaa peliä ja tekee itse musiikkia. Aivoille pitää olla kokoajan jotain pohdittavaa, tai turhautuu ihan älyttömästi. Tämä on aika ärsyttävää toisinaan, koska mies on ajoittain vihainen vain siksi, koska ei ole tekemistä. Ei kestä toimettomuutta. Sosiaalisesti on aika kömpelö, kuten minäkin, joten sovimme hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ketään?

No tuota, miksi? Jotta saa Alienin klähmäkuolaa naamalleen? Oikeasti, harvoin näkee niin ilkeää kateutta kuin näissä keskusteluissa. Välittömästi saapuu paikalle pieni parvi ilkkumaan jo ennen kuin kukaan on mennyt ilmoittautumaan. Tai siis eipä tuossa voi enää ilkkumisesta puhua. En jaksa ymmärtää, kun kerran samalla otetaan iloisesti riski, että nujerretaan ne, joista oikeasti voisi olla valtavasti hyötyä muille. Minkä kuvan saa nuoriso - kannattaako lähteä sille omalle tielleen ja uskoa asiaansa?

Eniten hämmästyttää se, että pahuutta oksentavat pikkupirut saavat huseerata toisten hymistessä hiljaa ja taputtaessa tahtia. Sellaista aikaa ei tähän maahan kai tule koskaan, että tahdittaminen loppuisi. Oikeasti, se pienempikään omaperäisyys ei ole kantajalleen varsinaisesti lahja. Sopii miettiä, miltä tosissaan poikkeusyksilöstä tuntuu. Millä oikeudella noin tyhmä ihminen aukoo päätään, joka ei edes tajua, ettei se kerro luovasta nerosta mitään, jos hän tuntee useampia wannabe-versioita?

Luovaksi neroksi ei helposti tulla ilman melkoista herkkyyttä. Tilastollisesti asiaan liittyy tosiaan vielä tietty hulluuskin. Jos vielä on kasvuhistorian takia vaikeuksia kestää toisten kateutta, jota on saanut kärsiä pienestä pitäen, niin tapu vitun tapu sitten vaan.

Jotenkin hauskasti ja nasevasti kirjoitettu viesti vaikka en varmaan kaikkea ymmärtänytkään :D Siis tarkoitatko että minä auon päätäni vai kuka? Jos se sitten on joku primitiivinen pelko erilaista kohtaan, en tiedä. 

ap

Ethän sinä päätäsi aukonut, hyvin nätisti ja aidosti kyselit. Ilkeily alkoi nelosviestistä. Pitäisihän sen olla selvää, että yhtä neroa kohti on varmaan tuhat haaveilijaa. Jos niiltä tuhannelta niistetään nenä niin tehokkaasti että se jää vinoon, se yksikin jää saamatta.

Se, että joku fiksu aikaansaava melkonero jää historiaan, on lopulta sattumien summa. Sitäkin kohden on varmasti satoja ihan riittävän nerokkaita tyyppejä, jotka vain ovat väärällä alalla väärällä hetkellä, tutkivat väärää asiaa, tai eivät ole kohdanneet oikeita ihmisiä saadakseen välttämättömissä kohdissa tukea ja ymmärrystä. Eikä kukaan ole ehtinyt kampittaa heitä väärällä kohtaa.

Pelko on sinänsä ehkä osuva epäilys, että älykkäitä tunnutaan usein epäiltävän pahantahtoisiksi. Vainoharhaisuus nostaa päätään heti, kun joku on itseä fiksumpi. Tosiasiassa kai harva älykäs on pahantahtoinen. Vihaisia toki ovat monet. Niinkuin minäkin nyt, kun aihetta annetaan. Ei vain jaksaisi tuota, että aina löytyy joku kiljukaulakorppikotka syöksymään maton hapsuihin kiinni.