Miksi annatte lasten syödä kaupassa ennen kassaa (ikuisuusaihe)?
Taas näki kaupassa, kun lapsi istui rattaissa ja mässytti banaania. Yök. Miksi näin? Aina vedotaan diabetekseen tai muuhun, mutta ihan rehellisesti aika monta diabeetikkoa tuntevana ei kyllä kenenkään hoitotasapaino ole niin ruvella, että tuohon rupeaisi.
Voisitteko kokeilla esim. niiden lasten kasvattamista ja impulssikontrollin kehittämistä?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Quest Barin syöjä = impulssikontrolliton mieslapsi. Toivottavasti et lisäänny.
Tui tui. Ajattelen sinua seuraavan kerran kaupassa. <3
Jos lapsella yllättää nälkä ja ei ole omia välipaloja mukana kyllä varmasti annan ruokaa kärryistä. Veikkaan että kanssa ostajia häiritsisi enemmän nälkää raivoava turhautunut lapsi kun yököttävästi (?) banaania lussuttava taapero? En toki vanhemman lapsen kohdalla ymmärtäisi mutta tarhaikäisestä alaspäin on aivan hyväksyttävää käytöstä. Ja nyt pommi joka järkyttää osaa. Syön itsekkin välillä ostoksia tai juon vaikka virvoitusjuomaa. Ja kyllä näen ne paheksuvat pöyristyneet ilmeet muutamilta ihmisiltä. Tämä käytös johtuu anemiasta. Jos veren sokeripitoisuus laskee yhdessä raudan kanssa voi lähteä taju yllättäen. Muutaman kerran kun on pyörtynyt jonossa niin on aivan paskan hailea mitä joku muu minusta ajattelee. Olen maksamassa ostokseni. Lapsenikin järkyttyisi pahan päiväisesti jos näkisi äidon tajuttomana. Usein on laukussa sokeria/myslipatukkaa/jotain nopeaa sokeria mutta aina ei onnistu sitä mukaan ottamaan syystä tai toisesta. Joku ehkä kutsuu huonoksi elämänhallinnaksi mutta, onkin mielestäni ymmärtämätön mielikuvitukseton moukka. En minäkään tiiraile ja tuomitse muiden asioinnin jouhevuutta. Keskityn omaani.
En ole koskaan nähnyt tuollaista tapahtuvan ja käyn sentään kaupassa lähes joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan otsikkoon. En anna mitään ennen kuin on ostokset maksettu. En yleensä edes kotimatkalla. Kotona vasta syödään. Pakko olla johdonmukainen kun useampi lapsi.
Jatkan tuosta. Täällä ei mitään lapsibanaaneja jaella kaupoissa. Mua ei kiinnosta yhtään mitä joku muu tekee lapsensa kanssa, meillä vaan paras ratkaisu että odotetaan kotiin saakka, muuten menee sikailuksi..
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se banaani oli tuotu kotoa, ettei av-mamma häiriinny lapsen kitinästä?
Silloin sen banaanin voi varmaan syödä ennen kauppaan astumista?
En ota muuhun kantaa kuin että, kyllä hyvässä hoitotasapainossa oleva diabeteskin voi yllättää. Mitä parempi hoitotaso, sitä lähempänä verensokeri on matalia tasoja noin karkeasti ottaen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001017587.html
Suurin osa kauppiaista siis on vastaan tätä että syödään paitsi jos kyse on poikkeustapauksissa tai hätätapauksesta, mitä nälkäinen lapsi ei ole kumpaakaan.
Äitini otti aina tertusta banaanin, punnitsi ja antoi mulle. Maksoi sitten kaikki kassalla. Äiti pääsi aina aika myöhään hakemaan minua hoidosta ja kaupassa oli käytävä :)
Ostoksia en anna, mutta omassa laukussa usein riisikakkuja/maissinaksuja/pienemmälle maitoa/isommalle (omassa pullossa, ei pillimehu tms) mehua. Tuijotetaanko meitäki ällöttävinä varkaina..? :O
Mulla ei ole autoa, kuljetaan aika kaukaa rattailla ja lasten isä on reissutöissä. Mitään eväsretkeä en kaupan pihalla ala pitään, vaan jos pienempi riehuu, tökkään laukusta käteen riisikakun. Isompi yleensä kävelee niin ei ole kaupassa mitään vailla. Syödään kyllä ennen kauppaan lähtöä.
Mietin vaan että mitähän ihmiset mieltä tästä..
Kun olin pieni asuttiin pienellä kylällä missä kaikki tunsi toisensa ja sielä äitini antoi meidän syödä esim kesällä jätskiä tai juoda mehua ennen maksamista mutta tähän oli tutulta kauppiaalta lupa. Muuttamisen jälkeen ei äitini olisi ikinä antanut tuota tehdä.
Omien kohdalla en todellakaan anna syödä kaupassa ennen maksamista.
Vierailija kirjoitti:
Ostoksia en anna, mutta omassa laukussa usein riisikakkuja/maissinaksuja/pienemmälle maitoa/isommalle (omassa pullossa, ei pillimehu tms) mehua. Tuijotetaanko meitäki ällöttävinä varkaina..? :O
Mulla ei ole autoa, kuljetaan aika kaukaa rattailla ja lasten isä on reissutöissä. Mitään eväsretkeä en kaupan pihalla ala pitään, vaan jos pienempi riehuu, tökkään laukusta käteen riisikakun. Isompi yleensä kävelee niin ei ole kaupassa mitään vailla. Syödään kyllä ennen kauppaan lähtöä.
Mietin vaan että mitähän ihmiset mieltä tästä..
Tässä taas on se että sotkette ja murustelette pitkin kauppaa mikä on ällöttävää. Muita ei kiinnosta saada sun lapsen kuolaa ja muruja joka paikkaan eli jos ei lapset kestä kotiin asti niin sitten pidät sen eväs retken siinä pihalla.
Kerran joku lapsi söi kaupassa kuvottavan hajuisia riisikakkuja. Ihmettelin mikä helvetti tässä koko ajan haisee kunnes tajusin, että haju tuli edellä kävelevästä perheestä.
En ole antanut. Lapsi on nyt teini, eikä edelleenkään syö ostoksiaan ennen maksamista.
Pin kirjoitti:
Huvittaa miten näin pieni asia saa aina ihan järkyt mittasuhteet, huudellaan aggressiivisesti sairaaksi ja maailman navaksi, jossain ketjuissa narsistikseksi, varkaiksi ja tulevaisuus tietenkin vankila. Kyse nyt on kuitenkin näin mitättömästä asiasiasta. 😂😂
Ei, en anna syödä ennen kassaa, mutta en nyt saa mitään sisäisiä raivareita ja sen suurempia kohtauksia jos näen tuollaista. (En kyllä kiinnitä huomiota moiseen, omat ostokset ja kakrut kiinnostaa enempi siellä kaupassa)
Relatkaa vähän, aloittakaa joku harrastus vaikka.
Kannattaisko sun hieman vähentää av:lla päivystämistä.
Se on sitten kiva antaa kassalle sellainen limainen paperi maksua varten.
Ihan oikeasti miksi hikeennytte näin paljon jonkun toisen ihmisen kauppakäyttäytymisestä?Ymmärrän jos kauppiasta vituttaa mutta miten asia on muuten teiltä pois?Ennen kuin joku älypää tulee sanomaan että olen kakaroita kaupassa ruokkiva aikuinen, niin kerrottakoon Minulla ei ole lapsia enkä hanki.
Pin kirjoitti:
No niin, sieltähän ne mielenterveysongelmat tulikin :DDD
Ihan mahtavaa nää ketjut! :D
Eipähän se minulle kuulu, mutta ihmetyttää miten kehtaat omalla naamallasi huudella tällaisia. Vai oletko trolli?
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten kiva antaa kassalle sellainen limainen paperi maksua varten.
Ja kiva seuraavalla asiakkaalla tarttua niihin ostoskärryihin, joita taapero on lähminyt likaisilla käsillään nautittuaan banaania, karjalanpiirakkaa, tai pillimehua.
En ymmärrä mikä ongelma siinä on, jos kassa piippaa viivakoodin sen avatun tuotteen kyljestä. Kauppareissut ovat paljon helpompia, kun lapset saavat natustella jotain samalla.
Quest Barin syöjä = impulssikontrolliton mieslapsi. Toivottavasti et lisäänny.