Osse ja Meijuli vkolta 7, huhuu

kysyä Kutrikselta, että mikä se sun hcg:si oli ja mikä pp kun se otettiin? Entä osaatko sanoa miten hcg:stä voi sanoa että ei viittaa kohdunulkoiseen tai että on vain yksi alkio kiinnittynyt? Kiinnostaisi kovasti itseäkin nämä asiat!



Meijuli

Mulla oli pp15 hcg 603 ja lääkärin mukaan just oikein taulukossa, ehkäpä jopa keskikäyrän yläpuolella. Ja hänen mukaansa pitäisi olla paljon huonompi jolloin voisi ajatella ettei alkio ole oikeessa paikassa. Ja kysyin sitten siitä että eihän tuo arvo kuitenkaan viittaa tupliin niin kyllä sellaisen ympäripyöreän vastauksen sain että ei.

No en minäkään sitä ultraa oikeastaan vielä olisi halunnut varata, mutta lääkäri tyrkkäs sieltä samalla sen ajankin.

Luget riittää mulla sunnuntaihin, pääsee vihdoin noista pikkuhousunsuojista eroon.



Ei olla kerrottu kenellekään, en tiedä sitten milloin, uskaltaako ennen ultraa, ei oikein. Pelkään kovasti kokoajan.

Tosin nyt olisi hirveä hinku kertoa varsinkin sellaisille jotka on tienneet meidän hoidoista.

Lisäksi meillä on vielä kerrottavana se että tämä alkoi luovutetuista siittiöistä. Aiotaan ottaa heti alussa avoin linja niin sitten asia on puhuttu eikä siihen tarvi enää myöhemmin palata. Saavat sitten kysellä mikä mietityttää. Tokkopa anoppi edes tietää mitä on luovutetut solut... voin uskoa että on haavi auki.



Kovasti lykkyä pyttyyn meille kaikille !

Harmi Osse että miehesi on työmatkalla, mulla on itellä sellanen tunne etten haluais olla nyt yhtään yksin vaan kihnuttaisin miehen kainalossa kokoajan !

Eli nyt on nukuttu nätisti 3 tunnin päikkärit ja taas jaksaa... luojan kiitos olen sellaisessa työssä, että on mahdollista lähteä kesken päivää kotiin ja jatkaa hommia sitten kotosalla pirteämmällä mielellä. En tiedä, miten olisin tästäkään hoidosta selvinnyt, jos olisi pitänyt olla tiettyyn aikaan töissä. Kyllähän tämä vähän inhottavaa on, kun menee sitten illat töiden kanssa, mutta mieluummin teen niitä pirteänä kuin silmät ristissä.



Tätä mä olen kyllä kovasti ihmetellyt, että miten minulla on niin selkeää pahoinvointia, kun muilla ei tunnu olevan. Ehkä mä sit kuitenkin vain kuvittelen kaiken! En ihmettelis yhtään...



Tuosta kohdunulkoisen hcg-arvosta, multa mitattiin pp17 edellisessä inssissä hcg ja se oli silloin muistaakseni 33 tjms. Siitä se nousi melko nopeastikin yli 800:aan mutta sitten hidastui ja siitä pääteltiin sitten, että kyllä se ku on. Eli eiköhän kaikki ole kunnossa, jos hcg on yli 100 jo pp12/14. En tosiaan tiedä, kun ei ole nyt mitattu. Olen nyt ihan tyytyväinen, että ei mitattu, koska olisin varmaan vaan ollut enemmän paniikissa, olisi arvo ollut mitä tahansa. Mutta tuon ku-historian takia lääkäri määräsi heti ultran muutaman viikon päähän, että päästään tarkistamaan asia ajoissa. Ja kai tuolla TAYSissa ultraavat muutenkin automaattisesti. Muutenkin hoitaja sanoi, että jos jokin huolestuttaa, pitää soittaa heille eikä lähteä ensiapuun tai muualle.



Minä olen kertonut plussasta vissiin taas jotenkin turhankin laajasti, vaikka olen koettanut olla hiljaa. Hoidoista tiesi niin moni,että en ole osannut olla vastaamatta, jos joku suoraan kysyy. Omille vanhemmilleni kerroin heti, samoin läheiselle tädilleni, kun kävin hänen luonaan heti plussatestin jälkeen. Töissä tietää yksi työkaveri, on helpompaa, kun voi jollekin sanoa suoraan miten asia on, osaa sitten joku edes koettaa sumplia asioita munkin näkökulmasta. Ja parhaalle ystävälle oli näköjään eilen pakko kertoa... :) Mutta muuten koetan odottaa ultratuloksia ennen ku kerrotaan. Sitten todennäköisesti kerrotaan sisaruksille ja lopuille kavereille, jotka tietää hoidosta.



Mullahan muuten lugeja jatketaan ultraan asti, oon kyllä välillä unohtanut niitä välistä, eikä mitään tuhrua ole tullut. Siitä olen vähän huolissani, että sillon menkkamaiset kivut kyllä lisääntyy, ja heikentyy sitten heti, kun luge alkaa vaikuttaa. Eli ei tosiaan taida mun keltarauhaseni toimia vieläkään kunnolla. Toivottavasti nyt on kuitenkin siitä kyse eikä mistään muusta. Välillä rupean oikein miettimään, että olenko tosiaan tehnyt plussatestin vai tungenko lugeja vaan sitkeesti ja menkat sen takia on poissa... :D Täytyy silloin aina tarkistaa testitikusta, että kaksi viivaa on. Sitä tulee vähän vainoharhaiseksi ajan myötä!



Mies tulee huomenna jo kotiin, kamalan nopeasti on tämä viikko mennyt. Kiva kun pääsee nyhjäämään kainaloon, sitä tosiaan kyllä tarvitsisi nyt etenkin iltaisin, kun ajatukset rupeaa laukkaamaan.



Juu, liitytään tuohon marraskuisten pinoon sitten, kun uskalletaan. :)



-Osse

huomenia,



näin tuossa unta, että menin lääkärille. Ultrasivat ja totesivat, että munasarjat ovat innostuneet ivf-hoidosta ja sieltä löytyi nelisen follikkelia. Päättivät punktioida ne, koska eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä raskaus ei kestäisikään, niin olisi sitten ainakin varastossa munasoluja uuteen hoitoon. Vielä eivät voineet ultran perusteella sanoa, onko kohdussa raskautta vai ei, mutta kuulema ihan hyvältä näyttää, kun limakalvoakin on.



Heh, follikkelit olivat sellaisia valkoisen pavun kokoisia, ja lääkäri " puhdisti" ne imaisemalla päältä ylimääräisen.



Mitähän tästä nyt sitten pitäisi tulkita?? :D

Siis mitä minun vanhat silmäni näkevätkään?! Olet plussannut!!



[color=red][size=4]♥ONNEA♥[/size][/color]



Ihanaa :) Koitahan pysyä järjissäsi ja usko että kaikki menee hyvin. Voin antaa mailiosoitteeni jos haluat vaihtaa ajatuksia.



Koskas sulla on sitten la?





violet ja tyttönen 3kk



ps. anteeksi kun tulin terrorisoimaan pinoanne... :)

kuulepas neitokainen, tuolla iällä ei sovi itseään vanhaksi tituleerata!



Mutta tottahan tämä taitaa olla, plussa on nyt jo reilun viikon vanha eli toooosi pitkällä mennään... :D Mutta kiitos onnitteluista, otan ne ilolla vastaan ja todellakin toivon, että nyt kaikki menisi hyvin. Ainakin tähän asti kaikki on ollut paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Ultraa odotan jännityksellä. Laskettu aika lienee jossain 8.-10.11. tienoilla. Olenkin naureskellut, että plussatestin tein alle viikon miehen synttäreistä ja laskettu aika olisi viikon sisällä minun synttäreistäni.



Joo, kirjoitella olisi kiva! Mulle voi pistää postia tähän osoitteeseen:

mette-awaits@hotmail.com (muutkin saa mailailla!)



Suotakoon myös pinoterrorisointi tän kerran anteeksi...



-Osse

Mitäs teille kuuluu?

Täällä kärsitään edelleen armottomasta väsymyksestä, ja muutenki on ollut tähän asti " hyvä" ja varma olo. Tänään sitten herätessä tissit on taas ihan lättänät ja arkuus on vähentynyt, nyt lähinnä vain nänneissä (okei, näköjään painaessa ovat kipeät sivultakin). Ja alavatsaa vihloo... tietysti heti säikähdin, että tässäkö tämä nyt oli! Taitaa olla psyyke aika herkällä päällä.



Mä en kyllä ymmärrä, miten muut jaksavat käydä töissä, mulla on väsynyt ja saamaton olo koko ajan.



Mikään tuttu ruoka ei ole vielä etonut, suklaa vanhoista kavereista maistuu taas paremmalle kuin pitkään aikaan! Kahviakin menee edelleen sen kolme kuppia (olen tulkinnut, että saan juoda kolme ISOA kuppia ja vielä vähän kolaa päälle...) eikä todellakaan haise pahalle. Liikunnassa oon joutunut vähän antamaan periksi, välillä on pakko himmailla, kun luin jostain, että saa hengästyä, muttei niin paljon ettei pystyisi puhumaan.



Ultraa edelleen odotellaan kovasti. Huomenna olis sit jo kuusi viikkoa täynnä... hitaasti menee viikot!



-Osse ja Santeri rv 5+6

Täällä ollaan! Päivät matelee ja tulen hulluksi kun mulla on vain se yksi ajatus mielessä: onko masussa kaikki hyvin? Ajattelen sitä aivan liikaa, se on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ja annappas jos satun heräämään keskellä yötä, niin silloin se vasta mieltä vaivaakin. Ultra olis vasta ensi viikon torstaina, sinne on siis tolkuttoman pitkä aika.



No sitten oireisiin. Nännit oli viime viikolla vähän arat, mutta ei mun mielestä enää niin paljon. Valkovuoto on normaalia runsaampaa, niinkuin pitääkin. Välillä on tuntunut vähän etomista, mutta enimmäkseen ei mitään. No vähän väsyneempi ja saamattomampi olen kyllä ollut, mutta kyllä on mitättömiä nämä mun oireet. Tahtoo oikeita oireita ja paljon!! Positiivista on se että mitään kipuja tai vuotoa ei kyllä ole ollut, joten eletään toivossa. Esikoisesta oireet alkoi tosiaan vasta sen ekan ultran jälkeen kunnolla, joten ei kai tässä pitäis mitään hätään olla, eihän?



Olen ihan vain itseä huvittaakseni yrittänyt tehdä sellaisia asioita, joista tulisi hyvä mieli. Olen varta vasten nukkunut vatsallani ja selälläni. Näitä kumpaakaanhan ei voi ison vatsan kanssa oikein tehdä, eli nukutaan nyt sitten vähän varastoon! :) Sitten olen vähän hiplaillut kaapin pohjalla olevia äitiysvaatteitani. Siellä on odottamassa kietaisupaitoja ja mm. ihanat mammafarkut. Voi kun kohta olis vähän vatsantäytettä niihin farkkuihin!



Pidetään yhteyttä!



Meijuli rv 5+6 (huomenna tasan 6, jee!!!)

Kuumeen kourissa lähdin eilen hädissäni ensiapuun, kun alavatsakivut alkoivat yltyä. Siellä ultrassa nähtiin ihan oikeassa paikassa ruskuaispussi ja sikiö ja lääkärin mukaan hyvällä tahdolla jopa syke. Tulehdusarvot vain lievästi koholla johtuen luultavasti influenssaviruksesta. Tänään kävin vielä tarkistusverikokeessa ja tulehdusarvot tosiaan laskemaan päin.



Keskiviikkona kuitenkin ultra normaalisti polilla, sitten ehkä saadaan parempia arvioita mahkuistakin. Mutta jo tämä tieto, että Santeri on oikeasti olemassa mun kohdussani helpotti elämää ja epäilyksiä hirveästi! Mies oli niin onnellinen, sanoi pelänneensä hirveästi, kun lääkäri pitkään ultrasi ennen kuin sanoin mitään. Minä taisin olla vähän pihalla koko tapahtumasta, mutta onni ja ilo tulivat kunnolla vasta sitten kotona.



Nyt takas sänkyyn. Tässä en muuten ole ehtinyt raskausoireistakaan huolehtimaan, kun olo on mikä on. Kyllä niitä varmaan vielä on...



Osse ja Santeri rv 6+3 (todistetusti!!)

Seurailinkin jo vähän huolestuneena noita sun flussauutisiasi. Yleensähän se kai on niin, että vauva on äidin masussa turvassa vaikka olo olisi kuinka flunssainen, mutta onhan se hyvä tarkistaa asia! Toivottavasti olo on jo parempi.



Oli varmasti uskomatonta nähdä se pieni otus ihan oikeasti! Minun kokemukseni mukaan lääkärit ovat just tuommoisia, ensin ultrailevat vähän aikaa ihan hiljaa (ja tänä aikana ehtii tietysti aina huolestua) ennen kuin ryhtyvät kertomaan mitä siellä kohdussa näkyy. Ne on muuten pitkiä sekunteja ne! ;-)



Tämä viikko onkin sitten tosi jännittävä. Päivät matelevat kohti ultraa etananvauhdilla. Jännittää tosi paljon. Pieniä oireita on mulle vihdoin alkanut tulemaan, olen selvästi normaalia väsyneempi ja aina välillä tulee pieni öklöttävä olo. Etenkin illalla, mutta onpa vähän jo aamullakin tuntunut olo heikolta. Mutta vaan ihan vähän. Jee, tätä minä olen hartaasti odottanutkin! Nyt vaan lisää niitä kamalia oireita, niin olisi paljon varmempi olo!



Ajatelkaapas muuten että ihan kohta alkaa jo raskausviikko 7! Kun vielä saataisiin meille kaikille ultrasta ne sydänäänet näkyviin ja sikiön koko olisi oikea, niin josko siitä sitten se pahin jännitys sitten helpottaisi.



Aurinkoista alkuviikkoa!

Meijuli rv 6+5

Onnea teille kumpaisellekin ultraan !

Mulla vasta ens viikolla, tuntuu että ei päivät vähene yhtään...



Mulla on hirveä pahoinvointi tullut päälle, mittariin kun tuli 6vk niin alkoi.

Eikä ole mitään aamuista vaan ympäri kellon.

Jos olisin nyt töissä niin joutuisin ottamaan saikkua, ei tulis töistä mitään. Tänään söin aamupalan ja menin takaisin sänkyyn, jossa pötköttelin kuusi tuntia jonka jälkeen pysytyin nousemaan ylös. Ei ole mitään kivaa kyllä nyt. Kotihommia en jaksa enkä pysty tekemään.

Toivottavasti tää kaikki on sen arvoista, meinaa että ultrassa myös löytyy oikea ihmisalku !



terv. kutris rv6+4

Flunssa on vihdoin voitettu, ainakin nyt suurin piirtein. Vielä jomottaa päätä jonkun verran, mutta en taida kehdata valittaa, kun mies on edelleen kuumeessa, reppana.



Kutriksen pahoinvointi kuulostaa tosi inhalta, voi sua! Mulla se on lähinnä sellaista, että koko ajan on pakko syödä jotain tai tulee huono olo. Jotkut hajut yököttää, mutta ne on harvoin samoja peräkkäisinä päivinä. Naurattaa, kun joka kerta on yhtä suuri ylläri, mikä ruoka-aine on tänään Santerin mieleen ja mikä taas ei... :)



Mun täytyy nyt tunnustaa, että sen pienen otuksen näkeminen ei sillä hetkellä oikeestaan aiheuttanut aivoissa mitään reaktiota. Lähinnä ihmettelin kuumeissani, että tollanen pikkurääpälekö se on... :) Ehkä huomenna tajuan vähän paremmin, mitä tosiaan näen jo siinä ultraustilanteessa. Oon varmaan katsonut liikaa amerikkalaisia sarjoja ja leffoja, kun ultrakuvakokemukset perustuu lähinnä siihen odotukseen, että kaveri siellä ison päänsä kanssa heiluttelee äipälle. Heh... kun nyt ensin kehitettäis ne kädet vaikka... :)



Mulle on ilmaantunut uutena oireiluna turvotus ja nimenomaan ilman aiheuttama. Eilen piti miettiä tosissaan, liittyykö tähän influenssaan vielä ripulikin, kun kaikki tuli niin sanotusti suoraa putkea läpi... Ja heti perään mietin, et liittyykö se sittenkin tähän raskauteen? Mutta lähinnä kai olen kuullut ummetuksesta... Noh, ehkä tässä tarpeeksi suolentoiminnan pohdintaa. Valaiskaa tyhmää, jos tääkin on ihan normaalia.



Mutta huomenna sitten uusien uutisten kera!



-Osse ja Santeri 6+6

Yritin tuossa jo aikasemmin iltapäivällä käydä kuulumisia kertomassa, mutta jostain syystä en päässyt sivuille.



Tänään käytiin ultrassa ja niin siellä vaan selkeä syke oli! Lääkäri naureskeli, että ei mulle paljon tartte niitä alkioita näyttää, kun heti ollaan raskaana. Toivottavasti tämä nyt vielä kestää loppuun astikin.



Alkion koko oli 8,2 mm, vastaa viikkoja 6+5, mutta lääkäri halus pitää edelleen 7+0. Kuulema oli perjantaina ensiavun ultrassa ollut 2,8 mm eli hyvin kasvaa. Perjantain hcg-arvokin kuultiin, oli ollut yli 15000. Kaiken pitäis siis olla hyvin.



Kummasti vaan just tänään oon sitten ihan hirveästi alkanut pelätä keskenmenoa, vaikka tähän asti oon ollut hirveän luottavainen. Kai mä vaan pelkäsin aiemmin sitä kohdunulkoista ja tyhjän kohdun ultrausta, että en tajunnut pelätä mitään muuta. Mutta nyt on vaan uskottava parasta eikä huolehdittava turhista.



Tänään on kerrottu miehen kanssa mun veljille (toisen perheeseen tulee vauva reilun kuukauden päästä).



Nyt painun pehkuihin, johan tässä on päiväunista jo monta tuntia...



-Osse ja Santeri, rv 7+0

Nyt vihdoin pääsin nettiin - oli meinaan keskiviikkona ja torstaina linjat rikki tai mitä lie, mutta ei toiminut ei! Mutta nyt toimii, joten oli heti tultava tänne katsomaan.



Ihania uutisia, Osse! Hienoa että ultra meni " putkeen" ! Halaukset!



Mullahan oli se ultra eilen, ja olisin tietysti halunnut päästä heti sen jälkeen tuulettamaan, mutta kun se netti... Mutta hyvin meni meilläkin, sikiö vastasi viikkoja ja sydän hienosti jumputti. Kyllä tuli liikuttunut olo! Jospa tässä nyt voisi alkaa pikkuhiljaa uskomaan että meillekin se vauva on nyt tulossa... Kahden viikon päästä tsekataan vielä uudestaan, mutta lääkäri oli kyllä toiveikas ja kehotti tilaamaan neuvolastakin ajan! Ja pieniä oireita on nyt alkanut pikkuhiljaa ilmaantumaan, että senkin puolesta on myös vähän varmempi mieli. Tervetuloa vaan pahoinvointi, tänne vaan!!!



Kutri-sue, mitäs sinne kuuluu? Onnea sullekin ultraan, tulethan kertomaan kuulumisesi!



Nyt on pakko jatkaa vielä vähän töitä että pääsee kotia sitten viikonlopun viettoon!



Iloisella mielellä, Meijuli rv7+2

Mä oon täällä käynyt kyttäämässä harva se väli, että joko meijulin ultrauutiset tulee ja melkein jo säikähdin, kun mitään ei kuulunut. Mutta eipä siinä mitään, kun kerran lopulta saatiin näin hienoja uutisia!



Kiva, että säkin pääset vielä uudelleen ultraan. Vaikka toisaalta se herätti mut jotenkin tajuamaan, että vielä ei olla selvillä vesillä.. mulla on nyt pari päivää työkoneella istuessa kovasti vääntänyt kohtua, sellaisia kuukautiskipuja, mutta eipä onneksi eilistä ihan pienen pientä punaista häivähdystä kummempaa vuotoa ole ollut. Sinänsä on hauska, että kipuja ei ole silloin, kun on liikkeessä. Sitäpä enemmän syytä pakertaa remontin parissa... :)



Toivottavasti pahoinvointi ei ole vienyt kutriksen voimia kokonaan!! Tule kertomaan omia kuulumisia pian!



-Osse ja Santeri 7+2