hei ainokaisen lapsen omaavat äidit, onko vaikeaa, kun lapsenne aikuistuu ja muuttaa pois luotanne?

Tunnen itseni, ei tee pahaa, jos lapsella kaikki hyvin. Sittenhän alkaa uusi elämä, voin matkustella ja harrastaa vapaasti.

Ei ole. Se on normaalia elämää. Olen varma, että lapseni lähtee suht. nuorena ja hän toivookin pääsevänsä maailmalle.

Sitten luvassa enemmän laatuaikaa miehen kanssa

Karmeampaa se olisi, jos se peräkammarin pojaksi jäisi!

Ei tunnu pahalle. Tietysti sitä kaipaa, mutta aikansa kaikella oli niitä lapsia 1 tai 10

No haikealta se tuntuu. Tyttärellä on vielä kovasti suunnitelmissa muuttaa ulkomaille.

Toisaalta en ole tehnyt lasta itseäni varten ja hänen ei tarvitse ajatella minua tai mahdollista ikävääni tehdessään tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Onneksi olen pitänyt omista harrastuksista ja parisuhteesta huolta niin saan niistä iloa ja sisältöä elämääni. Tämä on ollut mahdollista todennäköisesti helpommin kuin useamman lapsen perheissä.

Omata lapsi???!!!!

Ei tunnu missään. Emme ole asuneet saman katon alla moneen vuoteen, näemme harvakseltaan.

Minun lapsi muutti pois tänä vuonna 19-vuotiaana ja ei tuntunut pahalta. Pikemminkin oli odotettu tapahtuma. Myönnän, että ehkä pari pv.- max viikko meni totutellessa siihen ettei ollut kaveria täällä kenen kanssa jutella iltaisin, mutta onneksi käy usein kylässä ja jutellaan puhelimessa. Ei muuttanut kovinkaan kauaksi, joten sekin helpotti prosessia. :)

Nyt muutosta on kulunut n. 10 kuukautta ja kumpikin on tottunut uuteen elämään, enkä usko, että hänkään haluaisi enää takaisin tulla. Välimmekin ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmn. 

Vierailija kirjoitti:

Omata lapsi???!!!!

Niin, mitäs tuossa nyt on sitten ihmettä, jokainen äiti ja isä, joka saa omia lapsia, niin lapset ovat siis omia, eikä toisten ihmisten.

On näet olemassa ne OMAT lapset ja sitten MUIDEN lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omata lapsi???!!!!

Niin, mitäs tuossa nyt on sitten ihmettä, jokainen äiti ja isä, joka saa omia lapsia, niin lapset ovat siis omia, eikä toisten ihmisten.

On näet olemassa ne OMAT lapset ja sitten MUIDEN lapset.

Eiköhän tässä ole tarkoitettu sitä, että "omata" on pirun huonoa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Sitten luvassa enemmän laatuaikaa miehen kanssa

Niin lyhyt on elämämme, ja niillä laatuajoillakin on omat aikakautensa, ainakin sekstailuunkin pätee tuo. Eihän mikään ole ikuista silläkään saralla.  Nuorempana vielä jaksaa sekstailla, mutta vanhempana ei enää jaksa kiinnostua moiseen ryhtymän kuin harvoin.

Matkustelusta kaikki eivät edes pidä; en minä ainakaan ole innokas maailman matkaaja. Viihdyn kotimaassa ja omassa kotona liiankin hyvin.

No ei todellakaan tunnu vaikealta, kyllä mulla on ihan omat suunnitelmat siihen elämänjaksoon sitten aikanaan enkä aio itsekään jäädä kotiin kykkimään. 

Joku peräkamarinpoika se vaikeammalta ajatukselta tuntuisi! Ollaan jo suunniteltu että asuu kotona opiskelujen ajan ja viimeistään intin jälkeen sitten omilleen, nyt siis teini 15 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omata lapsi???!!!!

Niin, mitäs tuossa nyt on sitten ihmettä, jokainen äiti ja isä, joka saa omia lapsia, niin lapset ovat siis omia, eikä toisten ihmisten.

On näet olemassa ne OMAT lapset ja sitten MUIDEN lapset.

Ajatteletko sinä että omata sana liittyy omaan ja muiden omaan?

Miten kirjoittaisit saman asian ilman että kyse on omasta lapsesta?

Omaatko sinä lapsia?

Onko sinulla lapsia?

(oma- muiden?)

Omaatko sinä auton?

Onko sinulla auto?

(oma - muiden?)

Kaikissa näissä omata saman käytöissä sana on täysin turha. Ehkä että ärsyttävä kuin omistaa sana väärin käytettynä.

Omistatko sinä pitkät hiukset?

Omaatko sinä...

Onko sinulla

Toimesta on melkein yhtä paha.

Tänään luin älyttömiä juttuja, jotka oli kirjoitettu palstaisten toimesta

Ei varmaan yhtään sen kummemmalta kuin jos 10 lapsisen perheen viimeinen muuttaa kotoa? Autan lastani kaikin keinoin oman kodin perustamisessa, jos hän apua tarvii. Luultavasti autamme koko opiskeuluajan erittäin paljon rahallisesti ja muutenkin. Perintöä tulee näillä näkymin saamaan paljon.

Rakastan omaa rauhaa, hiljaisuutta, vapautta tehdä mitä haluan. Jos lapsia olisi enemmän, oman ajan ottaminen ei ehkä olisi niin helppoa, ja totuttelu lapsettomana oloon sitten joskus vaikeampaa.

En tehnyt lasta itselleni kaveriksi, vaan minun tehtäväni on tehdä lapsen elämästä vauvasta aikuisuuteen niin onnellista, turvallista, mukavaa ja helppoa kuin suinkin. Kasvattaa hänestä vahva ja itsenäinen ihminen. Minkälaisen esimerkin antaisin, jos roikkusin lapsessani?? Lapsi tarvitsee juuret ja siivet.

Jos lapsenlapsia tulee, olen kiva mummo, muttei elämä kaadu jos ei tule yhtään. Hoidan sitten eläimiä.

Palstaiset on kiva sana sekin.

Kova oli poikaa ikävä. Hän käy luonamme kerran parissa kuukaudessa ja aina itkettä, kun saatellaan hänet junalle.

Mutta en minä todellisuudessa haluaisi, että hän kotona asuisi. Elämän kulku on mikä on ja lapset on lainaa vain niin kuin Maarit kauniisti laulaa.

Itseasiassa taidan ikävöidä sitä pientä poikaa, joka hän kerran oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan yhtään sen kummemmalta kuin jos 10 lapsisen perheen viimeinen muuttaa kotoa? Autan lastani kaikin keinoin oman kodin perustamisessa, jos hän apua tarvii. Luultavasti autamme koko opiskeuluajan erittäin paljon rahallisesti ja muutenkin. Perintöä tulee näillä näkymin saamaan paljon.

Rakastan omaa rauhaa, hiljaisuutta, vapautta tehdä mitä haluan. Jos lapsia olisi enemmän, oman ajan ottaminen ei ehkä olisi niin helppoa, ja totuttelu lapsettomana oloon sitten joskus vaikeampaa.

En tehnyt lasta itselleni kaveriksi, vaan minun tehtäväni on tehdä lapsen elämästä vauvasta aikuisuuteen niin onnellista, turvallista, mukavaa ja helppoa kuin suinkin. Kasvattaa hänestä vahva ja itsenäinen ihminen. Minkälaisen esimerkin antaisin, jos roikkusin lapsessani?? Lapsi tarvitsee juuret ja siivet.

Jos lapsenlapsia tulee, olen kiva mummo, muttei elämä kaadu jos ei tule yhtään. Hoidan sitten eläimiä.

Minä kylläkin tein lapseni myös itseäni varten, seuran tuojaksi, ja tukemaan sitten kun tulen sairaaksi ja vanhaksi. Tai toivon ainakin, että omat lapseni ovat aktiivisia tuen ja avun antajia, ja ainakin järjestelemään niitä apuja, kun ja jos niitä tarvitsen joskus sitten.  En tehnyt lapsiani vain verojen maksajiksi ja työmyyriksi muiden hyväksi.  Ei se tarkoita, että roikkuisin heissä kiinni, tottakai jokainen tajuaa, että lapsellakin on oma itsenäinen elämänsä.  Mutta totuus nyt vaan on niin, että on aivan eri asia jutella oman lapsensa kanssa asioistaan kuin jonkun vieraan lapsen kanssa. Tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan yhtään sen kummemmalta kuin jos 10 lapsisen perheen viimeinen muuttaa kotoa? Autan lastani kaikin keinoin oman kodin perustamisessa, jos hän apua tarvii. Luultavasti autamme koko opiskeuluajan erittäin paljon rahallisesti ja muutenkin. Perintöä tulee näillä näkymin saamaan paljon.

Rakastan omaa rauhaa, hiljaisuutta, vapautta tehdä mitä haluan. Jos lapsia olisi enemmän, oman ajan ottaminen ei ehkä olisi niin helppoa, ja totuttelu lapsettomana oloon sitten joskus vaikeampaa.

En tehnyt lasta itselleni kaveriksi, vaan minun tehtäväni on tehdä lapsen elämästä vauvasta aikuisuuteen niin onnellista, turvallista, mukavaa ja helppoa kuin suinkin. Kasvattaa hänestä vahva ja itsenäinen ihminen. Minkälaisen esimerkin antaisin, jos roikkusin lapsessani?? Lapsi tarvitsee juuret ja siivet.

Jos lapsenlapsia tulee, olen kiva mummo, muttei elämä kaadu jos ei tule yhtään. Hoidan sitten eläimiä.

Minä kylläkin tein lapseni myös itseäni varten, seuran tuojaksi, ja tukemaan sitten kun tulen sairaaksi ja vanhaksi. Tai toivon ainakin, että omat lapseni ovat aktiivisia tuen ja avun antajia, ja ainakin järjestelemään niitä apuja, kun ja jos niitä tarvitsen joskus sitten.  En tehnyt lapsiani vain verojen maksajiksi ja työmyyriksi muiden hyväksi.  Ei se tarkoita, että roikkuisin heissä kiinni, tottakai jokainen tajuaa, että lapsellakin on oma itsenäinen elämänsä.  Mutta totuus nyt vaan on niin, että on aivan eri asia jutella oman lapsensa kanssa asioistaan kuin jonkun vieraan lapsen kanssa. Tajuatko?

Eli itsekkäästi teit lapsesi itsellesi palvelijoiksi? Sinun palvelijasi ja pienempien sisarusten hoitajat... Minä en aio olla taakkana kenellekään, jos en itse selviä elämästä, kuolen sitten pois. Jutella omista asioistaan oman lapsen kanssa... ihan normaali itsellinen ihminen se lapsikin on, ellei lapsesi sitten toimi sulle terapeuttina...

Joskus tuntuu, että suuren perheen äidit kuvittelevat olevansa jonkinlaisia kuningatarmehiläisiä, jotka vain sikiävät ja muu perhe pyörii työläisinä ympärillä. Hirveän narsistista.

Onhan tässä ollut aikaa totutella ajatukseen, kun lapsi on kasvanut. Nyt suunnittelee kotoa lähtöä. Niinhän sen kuuluu mennäkin, kaikki on siis hyvin kun lapsi pääsee siivilleen. Tottakai se on haikeaa, mutta kuuluu elämään.