Onko muka olemassa vapaaehtoisesti työttömiä naisiakin?

Kyllä mä säännöllisesti haaveilen, että jos jäis työttömäksi, se ei olisi huono homma. Ainakin puolen vuotta sopisi hyvin.

Oon vaativassa työssä, jatkuvissa määräsikaisissa ja joka kerran pätkän loppuessa otan riskin, en ota sitä varmaa huonompaa työtä vaan odotan, saanko paremman vai työttömyyden. Luulen voittavani joka tapauksessa.

Naisia pidetään tavallisesti tottelevaisempina ja kiltteinä auktoriteettiuskovaisina, joiden päähän ei sovi kapinallinen ajattelutapa. Yläpeukkuja voi kuitenkin antaa ilman minkään, edes IP-osoitteen, paljastumista. Eli ehkä naiset eivät oikeasti rakasta sitä työtä niin paljon, vaikka teeskentelevät muuta sosiaalisen hyväksynnän toivossa kuten suuri osa miehistäkin.

Taitaa palsta olla nykyään aika 50/50 naisia ja miehiä, ja suurin osa varmaan alle 25 vuotiaita. Silloin ennen kun palsta oli oikeasti mammapalsta niin meno ja vastauskulttuuri oli kovin erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ketään sellaista naista? Millainen tausta heillä on? Oletko itse sellainen ja millainen tausta ja elämänarvot sinulla on? Tähän asti olen ajatellut, että kyseessä on vain ongelmaperheissä kasvaneet nuoret miehet, mutta tällä palstalla tuntuu tulevan aika paljon yläpeukkua näihin työttömyyttä hehkuttaviin viesteihin ja kun palsta on vahvasti naisvaltainen, niin asia on alkanut mietityttää.

Tämä ei ole mitenkään asenteellinen kirjoitus, suhtaudun elämäntapatyöttömiin neutraalisti. Kiinnostaa vain syyt ilmiön takana.

Tunnen tuon palstalla 24/7 päivystävän sossurotan naispuolisen vastineen. Samanlainen narsistinen katkera kitisijä, jonka mielestä oma kurjuus on kaikkien muiden paitsi itsensä syytä. Käsi ojossa ottamassa ja loukkaantuu verisesti  kun mies toisensa jälkeen dumppaa kun huomaavat minkälainen loinen on. Alkoholiongelma kruunaa kakun. 

Saisikohan nuo jotenkin saatettua yhteen?

Toivottavasti. Suomessa on liikaa heikkopäisiä lampaita, jotka alistuvat porvarin orjiksi suurpääoman palvelukseen.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa palsta olla nykyään aika 50/50 naisia ja miehiä, ja suurin osa varmaan alle 25 vuotiaita. Silloin ennen kun palsta oli oikeasti mammapalsta niin meno ja vastauskulttuuri oli kovin erilaista.

Kyllä täällä on liian selkeä peukutuskulttuuri naisten hyväksi. Ei voi olla puolet ja puolet. Jos hatusta pitäisi heittää, niin sanoisin 70/30.

Jatkoin lasten hoitamista kotona, kun nuorin täytti 3 vuotta.

Sitä ennen pitkä työura takana. Mutta virallisesti olen siis työttömän statuksella listoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ketään sellaista naista? Millainen tausta heillä on? Oletko itse sellainen ja millainen tausta ja elämänarvot sinulla on? Tähän asti olen ajatellut, että kyseessä on vain ongelmaperheissä kasvaneet nuoret miehet, mutta tällä palstalla tuntuu tulevan aika paljon yläpeukkua näihin työttömyyttä hehkuttaviin viesteihin ja kun palsta on vahvasti naisvaltainen, niin asia on alkanut mietityttää.

Tämä ei ole mitenkään asenteellinen kirjoitus, suhtaudun elämäntapatyöttömiin neutraalisti. Kiinnostaa vain syyt ilmiön takana.

Tunnen tuon palstalla 24/7 päivystävän sossurotan naispuolisen vastineen. Samanlainen narsistinen katkera kitisijä, jonka mielestä oma kurjuus on kaikkien muiden paitsi itsensä syytä. Käsi ojossa ottamassa ja loukkaantuu verisesti  kun mies toisensa jälkeen dumppaa kun huomaavat minkälainen loinen on. Alkoholiongelma kruunaa kakun. 

Saisikohan nuo jotenkin saatettua yhteen?

Tuskimpa kumpikaan kelpuuttaisi toista, nämä tapauksethan yleensä aina katselevat itselleen elättäjää. Tämä palstan kantisrottakin ruikuttaa kun ei kelvannut työssä käyville naisille, sen sijaan että etsisi kaltaisiaan.

Minä hinnoittelin itseni ulos työmarkkinoilta eli olin käytännössä vapaaehtoinen työtön silloin, kun lapset olivat pieniä. Se oli yksinkertaisesti taloudellisesti kannattamatonta, kun laski palkasta ( ei edes ihan pienestä) ensin työssäkäyntikulut ja lastenhoitokulut.

Minä ilmouttaudun vapaaehtoisesti työttömäksi oleilevaksi.  Olen toki töitäkin tehnyt ja siitä ovat muistot jäljellä cv:lläni.  En ole hakenutkaan mihinkään vuosiin enää; ei vaan ole työnteko enää innostanut. Pärjään ilman kodin ulkopuolisia työpalkkojakin.  Puolisoni on töissä ja hankkii hyvin.

Lapsemme ovat jo aikapäiviä sitten muuttaneet omilleen, että se kasvatus ja elatustehtäväkin on jo suoritettu kunniallisesti aikoinaan.  Nyt vaan rikastutaan ja nautitaan elämästä.