Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen viikonloput
Kotielämää
29.10.2016 |
On taas niin helkutin tylsää. Lapset 2 ja 4, ei MITÄÄN tekemistä koko viikonloppuna, odotan vaan iltaa että sais lapset nukkumaan. Tätäkö tää elämä on? Ei ole ketään kenen luo mennä kylään tai kutsua. Sukulaiset on vähissä, toivoisinkin niitä olevan enemmän mutta kun puolet on juoppoja tai Psyk ongelmaisia ja järkevät asuu ulkomailla. Sitten riidellään miehen kanssa ja musta tuntuu että oikeesti riidellään koska molemmat on turhautuneita tylsistä viikonlopuista ja purkaa sitä toisiinsa. Joo aina voi lähteä ulos mutta olis se kiva kun joskus olis joku perhe kenen kanssa tavata ja kokata ja viettää aikaa. Olis lapsillakin kivempaa. Kellään samanlaista?? Toivoisin että olis jo huominen kun pääsen töihin pakoon viikonloppua .
Kommentit (39)
Ettekö voi itse järkätä itsellenne ohjelmaa? Uimahalliin, kirjastoon, ulos syömään, metsäretkelle, leffaan..? Eikö joltain lasten kaveriperheeltä voi kysyä, lähtisivätkö mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nautin siitä, jos viikonloppuna ei ole ohjelmaa. Voi vaan raskaan työviikon jälkeen olla, laittaa ruokaa, ulkoilla ja saunoa ja lukea tai kattoa leffaa,
No tuo nyt on ihan itseaiheutettu ongelma jos ei osaa tehdä perheenä mitään muuta kuin käkkiä kotona ja marista tylsyyttä ja riidellä!
Onko työkavereissa ketään, jota voisi kutsua teille esim. syömään tai kahville viikonloppuna. Sellaista, joka voisi ottaa perheen mukanaan.
Tai naapurustossa? Lapsille voi jo teidän isomman iässä miettiä jotain harrastusta, ja sen parista saattaa löytyä ystäväksi asti perheitä. Tai jostain oman harrastuksen parista, löytyisikö sellaisesta joku kahvitteluseuraksi?
Sama homma täällä. Olen 2-vuotiaan tytön yh-äiti ja tyttö laittoi äsken päiväunille ja minä yritän keksiä sillä aikaa itselle tekemistä, ei ole edes mitään kotitöitä mitä voisi tehdä :D tylsää! Kaikki kaverit ovat lapsettomia sinkkuja joten ovat joko krapulassa tällä hetkellä tai ryyppäämässä. Itsekin odotan jo maanantaina että olisi tekemistä. Aika masentavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä hoplopit ja muut on sellaista lasten kanssa tekemistä ja minä ymmärsin AP:n viestistä, että kaipaa nimenomaan aikuista seuraa (muuta kuin miehensä).
Ymmärrän hyvin tylsyytesi ja tuon elämän takia olen jäänyt lapsettomaksi. En vain kertakaikkiaan pystynyt kuvittelemaan itseäni tuollaisissa viikonlopuissa, lomissa jne.
Omassa lapsuudessani (70-80 -luvuilla) aikuiset kyläilivät viikonloppuisin toistensa luona ja lapset menivät siinä sivussa. Ei meiltä koskaan kysytty, että mitäs ootte mieltä, lähdetäänkö Järvisille lauantaina, sinne mentiin, koska äiti halusi juoruta Riitan kanssa ja isä saunoa ja juoda kaljaa Matin kanssa. Siihen aikaanhan kaikilla oli lapsia, joten kyllä siellä Järvisilläkin sitten oli myös lapsilla seuraa ja tekemistä. Kaikkien vanhempien tuttavien lapsista ei tietenkään tykätty, eikä millään olis sen takia haluttu lähteä, koska joku Minna oli ärsyttävä prinsessa tai Tommi juro möröttäjä, mutta eipä siihen meidän haluja tosiaan kyselty.
Nykypäivänä ei tulisi kuulonkaan, että vanhemmat pakottaisivat Nico-Jannicansa mukaansa kyläilemään johonkin mihin kullannuput ei halua ja tästä johtuen vanhemmat sitten möllöttövät tylsyyksissään kotona. Salillakaan ei voi käydä niin, että mukula jätetään lapsiparkkiin tunniksi, kun se ei välttämättä tykkää olla siellä ja sillä on jo raskas "työviikko" päiväkodissa takana ja haluaa olla kotona perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Olen 2-vuotiaan tytön yh-äiti ja tyttö laittoi äsken päiväunille ja minä yritän keksiä sillä aikaa itselle tekemistä, ei ole edes mitään kotitöitä mitä voisi tehdä :D tylsää! Kaikki kaverit ovat lapsettomia sinkkuja joten ovat joko krapulassa tällä hetkellä tai ryyppäämässä. Itsekin odotan jo maanantaina että olisi tekemistä. Aika masentavaa
Laita seuraavan kerran se lapsi rattaisiin päikkäriaikaan ja lähde pitkälle lenkille ja musiikkia kuulokkeisiin itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surullista ettei viihdy omien lasten kanssa. Miltähän lapsesta tuntuu
Me käymme lauantaisin brunssilla ja torilla ja hallissa. Illalla saunotaan ja syödään torilta ostettua tuoretta kalaa. Sunnuntaisin mennään luontoon, otetaan eväät ja tehdään tulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ärsyttävän itsestäänselvältä kuin se tuntuukin, niin ei se auta istua kotona valittamassa, miten on tylsää. Itsekin joskus huomaan valittelevani, että olis kiva, kun olisi muutakin seuraa kuin mies, mutta en mä jaksa asian eteen tehdä mitään. Siinäpähän sitten kärvistelen. Ristiriitaista, kyllä.
Aloita itse joku uusi harrastus, kysy työkavereilta olisiko kiinnostusta yhteiseen tekemiseen, norkoile lähileikkipuistossa ja juttele siellä oleville vanhemmille, liity paikkakuntasi fb-mammaryhmiin ja etsi samanhenkistä seuraa sieltä jne.
Meidän viikonloppu 2v, 4v ja 5v kanssa:
Pe tarhan jälkeen mäkkäriin ja uimaan koko poppoo. Illalla lastenvahti kotiin ja miehen kanssa menimme ystäväpariskunnan tupareihin.
La aamusta läheiseen metsään retkelle tutustumaan sateisen metsän elämään. Tutkittiin metsää ja syötiin keskellä metsää eväitä. Sitten mummolaan lounaalle ja muutama tuntia kuuluu tässä. Illaksi meille tulee ystäväpariskunta kahden lapsen kanssa saunomaan.
Huomenna suunnitelmissa olisi lasten kanssa ensin hoploppiin ja sitten viettää mukava loppupäivä kotona leipoen, majan rakennusta pihalle ja vielä leffailta kotona lasten kanssa.
Me touhutaan paljon ja tavataan ystäväperheitä sukulaisia. Aika paljon näin lapsiperheenä vaatii suunnittelua ja vaivaa, että saa järjestettyä tekemistä ja tapaamisia. Pitää aktiivisesti tutustua ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni elämä oli melko kiireistä kun lapset oli noin pieniä. Aamulla ajoissa ylös, aamupuurot. Puistoon. Lounasta. Päiväunet. Leikkiä ja touhua. Taas ruokaa ja touhua. Selkeä päivärytmi.
Elämää. En sanoisi tylsäksi. Nautin lasten seurasta
Nyt teinit on omissa menoissaan. Makaan sohvalla. Eikä ole tylsää. Viihdyn yksinkin
En ymmärrä valitusta jos muuten kaikki ovat terveitä ja olisi rahaa tehdä juttuja ja silti istutaan himassa ja naristaan. Oletteko koko perhe masentuneita tai mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein käsitä, miten sitä ehtii ees tylsistyä, kun on ton ikäset lapset tai myöhemminkään. Meillä ainakin riittää viikonlopuiksi kokoajan hommaa eikä ehdi ees tehdä kaikkea. Siivotaan sisällä ja ulkona, rempataan sisällä ja ulkona, laitetaan ruokaa, ulkoillaan puistoissa ja metsissä, koiraakin pitää huomioida, käydään isovanhempia moikkailemassa tai pyydetään kylään, shoppaillaan, elokuvissa, pelaillaan, ommellaan, käydään ulkona syömässä, käydään joissain tapahtumissa jne. Jne. Tuntuu, että viikonloput hurahtaa vain ohi ja arki- illat samoin. Ei tässä ehdi miettiä, onko tylsää vai ei, tavallista elämää, ei ystäväperheitä, missä välissä niitäkin ehtii huomioida, lapsilla kyllä,kavereita ja niitä otetaan välillä mukaan paikkoihin.
Sitten varmaan kannattaa etsiä tällaisia kaveriperheitä, netistä varmaan helpointa.
Mä aloin luomaan itselleni tällaista "piiriä" jo esikoista odottaessa, hemmetin fiksua! Koskaan ei ole liian myöhäistä! :)
Sama juttu. Ja en todellakaan lähde metsäretkelle tai hoploppiin.
Saunarutiinit oli eilen. Ulkoilu ei kiinnosta. Minä mietinkin että oliskohan kyse jostain masennuksen tapaisesta. Ja väsymyksestä. Kun on niin väsynyt, mutta samalla tylsistynyt.
Meillä on tuttuja muttei huvita kyläilykään.
Lasten seura ei kiinnosta, olen niiden kanssa 24/7.
Meillä on vauva noiden isompien lisäksi ja esim. Uiminen on pois suljettu.
Omaa aikuisten aikaahan tässä kaipaisi, mutta kun on niin väsynyt ettei jaksa.
Sen olen oppinut että viikonloppu kannattaa suunnitella etukäteen jolloin siitä osaa nauttia enemmän. Ei sitten tarvitse kokoajan miettiä että Mitä sitä tekis ja että kuolen tylsyyteen.
(ihme hihhuleita täällä "mene metsään syömään eväitä, innostaisi varmaan jos olisin itsekkin 6v")
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ja en todellakaan lähde metsäretkelle tai hoploppiin.
Saunarutiinit oli eilen. Ulkoilu ei kiinnosta. Minä mietinkin että oliskohan kyse jostain masennuksen tapaisesta. Ja väsymyksestä. Kun on niin väsynyt, mutta samalla tylsistynyt.
Meillä on tuttuja muttei huvita kyläilykään.
Lasten seura ei kiinnosta, olen niiden kanssa 24/7.Meillä on vauva noiden isompien lisäksi ja esim. Uiminen on pois suljettu.
Omaa aikuisten aikaahan tässä kaipaisi, mutta kun on niin väsynyt ettei jaksa.
Sen olen oppinut että viikonloppu kannattaa suunnitella etukäteen jolloin siitä osaa nauttia enemmän. Ei sitten tarvitse kokoajan miettiä että Mitä sitä tekis ja että kuolen tylsyyteen.
(ihme hihhuleita täällä "mene metsään syömään eväitä, innostaisi varmaan jos olisin itsekkin 6v")
Onhan se välillä rankkaa ja tylsää. Mutta täysin itsestä kiinni!
Miksi metsään meno olisi hihhulointia?
Ise kävin aina pienten lasten kanssa ja myöhemmin kouran kanssa joka viikonloppu metsässä.
Nyt käyn miehen kanssa. Teinit nukkuu ja koiraa ei enää ole
Kävellään, etsitään sieniä, rauhoitutaan. Ei se ole sen kummempaa. En ole kuin pari tuntia. Kierrän aina samoja seutuja lähimetsässä.
Siitä tulee lauantai! Ja hyvässä lykyssä sienet yhteen keittoon tai kastikkeeseen
Ellei ole metsää, menkää puistoon tai mihin vaan ulos heti aamulla
Me ei tehdä mitään ihmeellistä. Lähinnä vaan oleskellaan kotona. Minä puuhastelen jotain pientä ja puoliso leikkii lapsen kanssa. Kaikki nauttii tällaisesta rennosta yhdessäolosta. Ulkoillaan, tehdään ruokaa ja illalla saunotaan. Aika simppeliä, mutta tää on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ja en todellakaan lähde metsäretkelle tai hoploppiin.
Saunarutiinit oli eilen. Ulkoilu ei kiinnosta. Minä mietinkin että oliskohan kyse jostain masennuksen tapaisesta. Ja väsymyksestä. Kun on niin väsynyt, mutta samalla tylsistynyt.
Meillä on tuttuja muttei huvita kyläilykään.
Lasten seura ei kiinnosta, olen niiden kanssa 24/7.Meillä on vauva noiden isompien lisäksi ja esim. Uiminen on pois suljettu.
Omaa aikuisten aikaahan tässä kaipaisi, mutta kun on niin väsynyt ettei jaksa.
Sen olen oppinut että viikonloppu kannattaa suunnitella etukäteen jolloin siitä osaa nauttia enemmän. Ei sitten tarvitse kokoajan miettiä että Mitä sitä tekis ja että kuolen tylsyyteen.
(ihme hihhuleita täällä "mene metsään syömään eväitä, innostaisi varmaan jos olisin itsekkin 6v")
Onhan se välillä rankkaa ja tylsää. Mutta täysin itsestä kiinni!
Miksi metsään meno olisi hihhulointia?
Ise kävin aina pienten lasten kanssa ja myöhemmin kouran kanssa joka viikonloppu metsässä.
Nyt käyn miehen kanssa. Teinit nukkuu ja koiraa ei enää oleKävellään, etsitään sieniä, rauhoitutaan. Ei se ole sen kummempaa. En ole kuin pari tuntia. Kierrän aina samoja seutuja lähimetsässä.
Siitä tulee lauantai! Ja hyvässä lykyssä sienet yhteen keittoon tai kastikkeeseenEllei ole metsää, menkää puistoon tai mihin vaan ulos heti aamulla
No ei siinä metsässä mitään vikaa ole, me kaikki ei vain olla metsäihmisiä.
En ole ulkoilmaihminen muutenkaan, varsinkaan nyt kun tuo vauva aina vaan itkee ulkona.
Siinä on kyllä pointtia että teidön lauantai tulee metsästä. Ap.n kannattaisi nyt miettiä itselleen omat viikonloppurutiinit ja viikonloppu alkaa tuntumaan viikonlopulle.
Me aloitettiin tuo saunomisrutiini jokuaika sitten ja on kyllä viikonlopuntuntua silloin. Vielä kun keksisi päiville jotain mielekästä ja arjesta eroavaa toimintaa.
Menkää hoploppiin tai jonnekin onhan noita paikkoja lapsiperheille jos haluaa liikenteeseen.