Olen menettänyt sosiaalisuuteni

Moi. Olen 15v tyttö, ja sairastuin noin 1,5 vuotta sitten anoreksiaan ja matkan varrella lievä masennus tuli myös kuvioihin. Rupesin erkaantumaan ystävistäni ja elämäni pyöri lopulta vain tämän sairauteni ympärillä.. kesälomalla, kun koulut loppui ja ei ollut enää kunnollista arkea niin vajosin vain yhä alemmas ja alemmas kunnes päädyin kesäloman lopussa nenämahaletkuun ja siitä psykiatriselle osastolle. Olin siis koulusta 8viikkoa pois. Nyt kun olen palannut taas hiljalleen "normaaliin" elämään (toki tämä on muiden elämään verrattuna täysin erilaista) niin tuntuu ettei minulla ole enää mitään. Minulla ei ole muuta vaihtoaehtoa enää kuin parantua tästä, vaikka se tuntuukin jollain tavalla huonolta. (Koska onhan anoreksiasta tullut todella merkittävä osa elämääni ja se on täyttänyt kaikki päiväni, kunnes yhtäkkiä kaikki loppui ja tuli melko pitkä sairaalajakso) Eli siis rankkaa on, mieli taistelee vastaan parantumista vaikka toisaalta TAHDON olla onnellinen.. Nyt siis asiaan; Sairastumiseni myötä erkaannuin kavereistani, ja nyt en enää saa itseäni lähtemään ystävieni kanssa minnekkään. Toki minulla on vielä tässä vaiheessa aika tarkat liikkumis ajat ja ruokailuajat, joten sekin vaikuttaa siihen ettei oikein voi tehdä mitään.. en enää osaa olla sosiaalinen ja pelkään että pian menetän oikeasti kaikki ystäväni jotka epätoivoisesti koittavat saada minut mukaansa.. en vain saa itseäni niskasta kiinni.