Diabetesta sairastavat maksavat jatkossa enemmän omavastuuta lääkkeistään. Oikein vai väärin?

Niin pitäisi olla 'masennuslääkkeidenkin' kohdalla. Vähenisi turha määräys ja valtion rahanlappaaminen lääkeyhtiöille. Tarviiko oikeasti 500000 ihmistä niitä. Off label käytössä josta ei kunnon kattavia tutkimuksia mielialalääkkeistä ja psykoosilääkkeistä voisi poistaa kokonaan Kela-korvaukset.

Vierailija kirjoitti:

Paras hoito on tietenkin kaula poikki. Siihenhän tässä tähdätään, syyllistetään ja sitten katsotaan kellä on varaa maksaa lunnaat.   Paitsi että kosto on suloista ja halutaan että jollakin muulla on huonompi olo kuin itsellä.

Ei ole ihminen kovinkaan älykäs olio, kun näitä juttuja lukee.

Syyllistetään ja osoitellaan sormella jokaista ylikiloa. On niin helppoa osoitella, kun itse on terve. Mutta kyllä se pilkka vielä osuu oman nilkkaankin. Minä ainakin antaisin mielelläni nämä sairauteni jollekin, astma, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta ja diabetes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ideana täysin kestämätön. Kukaan ei voi varmasti sanoa, että ei sairastu varmasti sairastu tyypin 2 diabetekseen, vaikka elintavat olisivatkin kondiksessa. Lisäksi omavastuun kasvattamisesta saatava kuviteltu hyöty menetetään moninkertaisesti, sillä vähävaraiset jättävät lääkkeensä syömättä ja sairastuvat pääte-elinsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, diabeettiseen nefropatiaan, retinopatiaan, neuropatiaan ym. Em. Sairauksien hoito on niin poskettoman kallista ja sairaanhoitojärjestelmän resursseja sitovaa, että ennen pitkään tässä maassa ei enää muuta ole varaa hoitaa, kun diabeetikkoja on jo nyt noin puoli miljoonaa. Vai jätetäänkö sitten komplikaatioidenkin hoito yksilön vastuulle ja annetaan näiden onnettomien sitten kuolla ennenaikaisesti, mikä taas maksaa yheiskunnalle menetettyinä työvuosina ja varhaistuvina sairaseläkkeinä.

Ja mitä muita sairauksia voidaankaan sälyttää yksilön maksettavaksi, urheiluvammat nyt ainakin, ei kukaan pakottanut repimään itseään rikki siellä salilla, tai synnytykset, sillä eihän kenenkään ole mikään pakko hankkia lapsia. Tai vammaiset lapset, sillä tarjotaanhan meillä seulontoja ja jos pidät vammaisen lapsen, niin olet omillasi.

Meillä on Suomessa kaiksesta valituksesta huolimatta tehokkaasti toimiva ja tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tarjoaa huippulaadukasta hoitoa kansainvälisesti mitattuna. Nyt se yeitetään romuttaa ideologisin perustein ja aiheutettua vahinkoa kansanterveydelle ei kyllä korjata enää koskaan.

Eihän tässä hoitojen lopettamisesta potilaille ole kysymys!

Suurin osa maksaa sen mitä täytyy ja on nyt vain hyötynyt lähes ilmaislääkkeiden vapaamatkustajana. Porukka, joks ei hoida itseään lääkkeen hinnan takia joutaakin kuolla.

Niin niin, köyhät kuolkoon, eutanasia ja lopullinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on oikein. Kakkostyypin diabeetikoilla on minusta ollut turhan hyvät korvaukset lääkkeistään. Aivan yhtä hyvin ja paremminkin astmaatikoilla olisi pitänyt sitten olla sama 100% korvaus, mutta eipä ole ollut. Aivan turhaa korvata heidän halpoja lääkkeitään noin hyvin, ne heillä on varaa maksaa ne nykyistä isommalta osalta itsekin ja jos joku taas saa kalliin lääkkeen niin miksei sen pitäisi tuntua hänen kukkarossaan ollenkaan? Kallis lääke maksaa 5-600 euroa 3kk laaki ja tyyppi maksaa 4,50. Minusta kalliin lääkkeen käyttämisen pitää näkyä myös hintana potilaalle, jos sairaus on jossain määrin itse aiheutettu tai itse huonosti hoidettu, jonka vuoksi osin pitää siirtyä kalliimpiin lääkkeisiin.

Ja lääkekatto takaa, ettei vuositasolla diabeetikkokaan maksa kaikista kelakorvattavista lääkkeistään enempää kuin noin 50 euroa kuukaudessa.

Olen samaa mieltä tästä. Olis toki ihanteellista jos yhteiskunta voisi tarjota hyvät korvaukset kaikista lääkkeistä, mutta niin kauan kun se ei ole mahdollista, pitäis sairaudet laittaa jokseenkin samalle viivalle. 

Jos mä olisin tässä päättäjänä, linjaisin I ja II tyypin diabeteksen eri sairauksiksi. I tyyppi insuliinihoitoineen jatkaisi täysin korvattavana, ja II tyyppi tablettihoitoineen olisi samalla viivalla esim. astman kanssa. Sit jos tarvittais insuliinia tai muita hoitoja, pitäisi erikseen perustella laajempi korvausoikeus insuliineille. II tyypin diabeteksessa ottaisin ns. inkretiinimimeetit tabletteja vastaavien korvausten tasolle kaikilla diabeetikoilla. Näin ohjattais korvattavuudella hoitoa lääketieteellisesti järkevämpään suuntaan. 

t. lääkäri

Arvoisa lääkäri, rinnastatko II tyypin samalle viivalle esim. astman kanssa myös kun otetaan huomioon sairauksien aiheuttamat liitännäissairaudet? Käsittääkseni astmaatikon ja diabeetikon lääkedosetti saattaa olla hieman erilainen. En ole ikinä kuullut astman johtavan amputaatioon tai silmäpohjien rappeutumiseen, vaikka lääkkeitä olisikaan ollut varaa ostaa? Laittaisitko lääkärinä kaikki muutkin sairaudet samalle viivalle, samat määrät sairauksien tutkimusresursseihin ja heitetäänkö saman tien triage päivystyksissä roskikseen? Kaikki vaan samalle viivalle, jep.

Astma johtaa kuolemaan jos ei ole varaa ostaa lääkkeitä.

Ymmärrän, että monia suututtaa, mutta älkää nyt draamailko. Kela-korvattavista lääkkeistä joutuu maksamaan enintään 609€/vuosi (lääkekatto) + 2,50€/lääke/ostokerta. Tämänkin maksaa sosiaalitoimi, jos on oikeasti köyhä.

Kaikista erityiskorvattavuuksista voisi luopua, nykyinen systeemi on epäreilu niille, joiden vakaviin sairauksiin käyttämistä lääkkeistä ei lisäkorvauksia maksella.

Oikein niille jotka eivät sitoudu hoitoonsa. Syödään kaikkea paskaa ja sitten piikitellään nopeasti tehoavaa insuliinia ettei arvot huitele taivaissa. Se on voi voi ettei diabeetikot saa syödä mitä tykkää milloin vain. Moni vaan tekee niin. Ja annostukset senkun nousee kustannusten kera.

Vierailija kirjoitti:

Oikein niille jotka eivät sitoudu hoitoonsa. Syödään kaikkea paskaa ja sitten piikitellään nopeasti tehoavaa insuliinia ettei arvot huitele taivaissa. Se on voi voi ettei diabeetikot saa syödä mitä tykkää milloin vain. Moni vaan tekee niin. Ja annostukset senkun nousee kustannusten kera.

Näinhän terveydenhuollon nykysuositukset käskevät meitä tekemään ja lääkitsemään. Leipää ja puuroa (hiilihydraatteja) paljon naamaan, kun se muka pitää verensokerin tasaisena. Näin ainakin minun diabeteshoitajani sanoo. On kamalaa olla itse täysin erimieltä hoidosta, kuin mitä lääkäri ja diabeteshoitaja tyrkyttää!

II tyypin diabetes on ennen kaikkea perinnöllinen sairaus, aivan kuin verenpainetautikin. Jos suvussa on merkittävä alttius II tyypin diabetekseen, se voi puhjeta, oli henkilö miten terve tahansa ja söi hän miten hyvin tahansa. Myös jotkut sairaudet, lääkitykset ja sairastettu raskausajan diabetes altistavat ko. taudille. On toki ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sairauteen elintapojensa vuoksi ja paranevat siitä laihduttuaan. Mutta on hoikkia ja hyvin syöviä ihmisiä, jotka eivät parane II tyypin diabeteksestä.

Pidemmällä tähtäimellä ylempi erityiskorvaus tulee halvemmaksi kuin se, että meillä on sokeutuneita ja raaja-amputoituja ihmisiä, kun osalla ei ole varaa lääkkeisiin. Valitettavasti osa ihmisistä joutuu jo nyt valitsemaan joko ruuan tai lääkkeet.

Mä olen ihmetellyt tätä lääkekorvausasiaa. Siitä 50 euron alkuomavastuusta tehtiin niin helvetin iso asia, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä kenellekään, joka käyttää yhtään kalliimpia lääkkeitä. Jos lääke maksaa vaikka jotain 70-100 euroa pakkaus, esim. itselläni Lyrican tietty vahvuus. Tuo on noin kahden kk annoksen hinta. Omavastuu täytyy heti ensimmäisellä ostolla, näin ollen myös kelakorvauksen saa heti sillä ekalla ostolla ja nyt se kelakorvauksen prosentti jopa nousi. Toisin sanoen kelakorvauksen piirissä olevat lääkkeet halpeni keskimäärin, riippuen tietysti korvausluokasta. Jos taas käytössä on jotain vanhempia, halvempia lääkkeitä, otetaan vaikka Thyroxin, se yksi 3 kk annoksen pakkaus maksaa ilman kelakorvaustakin jotain parikymppiä. Ero on muutamia euroja. Se alkuomavastuu täyttyy pikkuhiljaa ja sitten saakin jo kelakorvauksen, joka on suurempi kuin aikaisemmin! Ja joo, erittäin pienituloiselle sillä muutamalla eurollakin voi olla merkitys, mutta usein silloin tulee kyseeseen oikeus toimeentulotukeen.

Varsinaiseen asiaan taas. Ymmärrän sen, että kirjaimellisesti hengissä pysymiseen vaikuttavat lääkkeet ovat olleet ilmaisia tai melkein ilmaisia, ja varmaan diabeteksen kohdalla tässä on merkitystä juuri sillä, että vältytään komplikaatioilta, kun ihmiset eivät ainakaan köyhyyden takia ole käyttämättä lääkkeitään. Okei, tämä kai se syy tosiaan on. Mutta yleisesti, millä perusteilla tehdään se jaottelu, että hei sä saat ilmaiseksi nämä lääkkeet, mutta joku, joka yhtä lailla ei pystyisi toimimaan ilman tiettyjä lääkkeitä (esim. krooninen kipu) joutuu ihan itse omasta pussistaan maksamaan. Ja ennen kaikkea, kun ei nämä tietyt diabeteslääkkeet tulleet nyt mitenkään sellaiseksi, että niistä joutuisi maksamaan 100% itse. Niistä vaan tuli samanhintaisia kuin keskimäärin useimmat lääkkeet ovat.

Vierailija kirjoitti:

II tyypin diabetes on ennen kaikkea perinnöllinen sairaus, aivan kuin verenpainetautikin. Jos suvussa on merkittävä alttius II tyypin diabetekseen, se voi puhjeta, oli henkilö miten terve tahansa ja söi hän miten hyvin tahansa. Myös jotkut sairaudet, lääkitykset ja sairastettu raskausajan diabetes altistavat ko. taudille. On toki ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sairauteen elintapojensa vuoksi ja paranevat siitä laihduttuaan. Mutta on hoikkia ja hyvin syöviä ihmisiä, jotka eivät parane II tyypin diabeteksestä.

Pidemmällä tähtäimellä ylempi erityiskorvaus tulee halvemmaksi kuin se, että meillä on sokeutuneita ja raaja-amputoituja ihmisiä, kun osalla ei ole varaa lääkkeisiin. Valitettavasti osa ihmisistä joutuu jo nyt valitsemaan joko ruuan tai lääkkeet.

Kirjoituksen ensimmäinen kappale on kyllä totta, mutta silti olen sitä mieltä, että on väärin korvata näille ihmisille lääkkeet 100%. 65% korvaustaso riittää vallan mainiosti. Jos ei ole varaa lääkkeisiin voi mennä sossuun. Okei, heti jos on asuntolainaa, sossusta ei saa apua, mutta sairaus pysyy useimmilla kurissa aika edullisilla lääkkeillä, jos elintavat ovat kunnossa eikä ole sairaalloisen lihava jo valmiiksi.

Niin, en minäkään reumaatikkona ja astmaatikkona ymmärrä miksi diabeetikot niin nurisevat kun tulevat nyt samaan ryhmään kaltaisteni kanssa. En minäkään pysy hengissä enkä toimintakykyisenä ilman lääkkeitäni. Astma saattaa tappaa nopeastikin jos ei ole lääkkeitä ja reumakin on monielinsairaus (jos tauti jyllää aktiivisena niin pilaa aikaa myöten myös keuhkot, munuaiset jne.)

Vierailija kirjoitti:

Väärin!

Oikeinpa. Ihmisten pitää itse maksaa lääkkeensä. Ei se muiden tehtävä ole

Vierailija kirjoitti:

Ideana täysin kestämätön. Kukaan ei voi varmasti sanoa, että ei sairastu varmasti sairastu tyypin 2 diabetekseen, vaikka elintavat olisivatkin kondiksessa. Lisäksi omavastuun kasvattamisesta saatava kuviteltu hyöty menetetään moninkertaisesti, sillä vähävaraiset jättävät lääkkeensä syömättä ja sairastuvat pääte-elinsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, diabeettiseen nefropatiaan, retinopatiaan, neuropatiaan ym. Em. Sairauksien hoito on niin poskettoman kallista ja sairaanhoitojärjestelmän resursseja sitovaa, että ennen pitkään tässä maassa ei enää muuta ole varaa hoitaa, kun diabeetikkoja on jo nyt noin puoli miljoonaa. Vai jätetäänkö sitten komplikaatioidenkin hoito yksilön vastuulle ja annetaan näiden onnettomien sitten kuolla ennenaikaisesti, mikä taas maksaa yheiskunnalle menetettyinä työvuosina ja varhaistuvina sairaseläkkeinä.

Ja mitä muita sairauksia voidaankaan sälyttää yksilön maksettavaksi, urheiluvammat nyt ainakin, ei kukaan pakottanut repimään itseään rikki siellä salilla, tai synnytykset, sillä eihän kenenkään ole mikään pakko hankkia lapsia. Tai vammaiset lapset, sillä tarjotaanhan meillä seulontoja ja jos pidät vammaisen lapsen, niin olet omillasi.

Meillä on Suomessa kaiksesta valituksesta huolimatta tehokkaasti toimiva ja tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tarjoaa huippulaadukasta hoitoa kansainvälisesti mitattuna. Nyt se yeitetään romuttaa ideologisin perustein ja aiheutettua vahinkoa kansanterveydelle ei kyllä korjata enää koskaan.

Suomen valtio on korviaan myöten veloissa ja velkaannumme koko ajan lisää.

Samalla tähän maahan tulee jatkuvasti lisää eläkeläisiä kun samaan aikaan työssä olevien määrä pienenee.

Julkisen sektorin osuus on aivan sairaan suuri ja se tuhoaa yhteiskunnan.

Tämä systeemi ei voi jatkua näin. Menot pitää suhteuttaa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

II tyypin diabetes on ennen kaikkea perinnöllinen sairaus, aivan kuin verenpainetautikin. Jos suvussa on merkittävä alttius II tyypin diabetekseen, se voi puhjeta, oli henkilö miten terve tahansa ja söi hän miten hyvin tahansa. Myös jotkut sairaudet, lääkitykset ja sairastettu raskausajan diabetes altistavat ko. taudille. On toki ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sairauteen elintapojensa vuoksi ja paranevat siitä laihduttuaan. Mutta on hoikkia ja hyvin syöviä ihmisiä, jotka eivät parane II tyypin diabeteksestä.

Pidemmällä tähtäimellä ylempi erityiskorvaus tulee halvemmaksi kuin se, että meillä on sokeutuneita ja raaja-amputoituja ihmisiä, kun osalla ei ole varaa lääkkeisiin. Valitettavasti osa ihmisistä joutuu jo nyt valitsemaan joko ruuan tai lääkkeet.

Kirjoituksen ensimmäinen kappale on kyllä totta, mutta silti olen sitä mieltä, että on väärin korvata näille ihmisille lääkkeet 100%. 65% korvaustaso riittää vallan mainiosti. Jos ei ole varaa lääkkeisiin voi mennä sossuun. Okei, heti jos on asuntolainaa, sossusta ei saa apua, mutta sairaus pysyy useimmilla kurissa aika edullisilla lääkkeillä, jos elintavat ovat kunnossa eikä ole sairaalloisen lihava jo valmiiksi.

Sossu ei todellakaan maksa edes käyhille kaikkia tarpeellisia lääkkeitä. Vaan ne itse päättävät mitä maksavat.

Ihminen jolla on monta sairautta saa ehkä puoliin rahat sossusta. Loput jää ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin!

Oikeinpa. Ihmisten pitää itse maksaa lääkkeensä. Ei se muiden tehtävä ole

Ja ruokansa ja vuokransa ja ja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

II tyypin diabetes on ennen kaikkea perinnöllinen sairaus, aivan kuin verenpainetautikin. Jos suvussa on merkittävä alttius II tyypin diabetekseen, se voi puhjeta, oli henkilö miten terve tahansa ja söi hän miten hyvin tahansa. Myös jotkut sairaudet, lääkitykset ja sairastettu raskausajan diabetes altistavat ko. taudille. On toki ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sairauteen elintapojensa vuoksi ja paranevat siitä laihduttuaan. Mutta on hoikkia ja hyvin syöviä ihmisiä, jotka eivät parane II tyypin diabeteksestä.

Pidemmällä tähtäimellä ylempi erityiskorvaus tulee halvemmaksi kuin se, että meillä on sokeutuneita ja raaja-amputoituja ihmisiä, kun osalla ei ole varaa lääkkeisiin. Valitettavasti osa ihmisistä joutuu jo nyt valitsemaan joko ruuan tai lääkkeet.

Kirjoituksen ensimmäinen kappale on kyllä totta, mutta silti olen sitä mieltä, että on väärin korvata näille ihmisille lääkkeet 100%. 65% korvaustaso riittää vallan mainiosti. Jos ei ole varaa lääkkeisiin voi mennä sossuun. Okei, heti jos on asuntolainaa, sossusta ei saa apua, mutta sairaus pysyy useimmilla kurissa aika edullisilla lääkkeillä, jos elintavat ovat kunnossa eikä ole sairaalloisen lihava jo valmiiksi.

Sossu ei todellakaan maksa edes käyhille kaikkia tarpeellisia lääkkeitä. Vaan ne itse päättävät mitä maksavat.

Ihminen jolla on monta sairautta saa ehkä puoliin rahat sossusta. Loput jää ostamatta.

Höpö höpö.

Omavastuut lääkärin sairauden hoitoon määräämistä lääkkeistä huomioidaan toimeentulotuessa täysimääräisinä.

Tämä ei tietenkään koske sinua, jos tulosi ovat niin "hyvät", ettet ole oikeutettu tukeen. Silloinkin voit yrittää hakea harkinnanvaraista tt-tukea.

Mies jätti jo kolesterolilääkkeen ostamatta, koska hänen mielestään siitä ei ole hyötyä 100€/3kk edestä. Nyt jää sitten varmaan diabeteslääkkeetkin, samasta syystä. Ei sillä ettei meillä olisi niihin varaa, ei vain viitsi maksaa "turhasta".