Lue keskustelun säännöt.
Nainen, älä ole talousurpo!
28.10.2016 |
On valitettavan yleistä törmätä siihen, että naiset ulkoistavat perheen raha-asiat täysin miehelle eivätkä kiinnostu ottamaan selvää edes perusasioista tai suostuvat epäreiluihin, epätasa-arvoa luoviin tai suorastaan vaarallisiin talouskuvioihin. Muutama yksinkertainen vinkki, joka jokaisen naisen (ja miehenkin, tietysti!) pitäisi sisäistää, muut saavat tätä listaa kaikin mokomin jatkaa.
1. Vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä, etenkin suhteen alussa. Suurin osa parisuhteista päättyy eroon, avioliitoistakin merkittävä osa. Suunnitelkaa avosuhteen talousasiat niin, että ne kestävät myös mahdollisen eron. Älä ikinä suostu siihen, että sinä vastaat yksin juoksevista menoista (ruoka, laskut) toisen kartuttaessa kiinteää omaisuuttaan (kodinirtaimisto, omistusasunto). On tosi kurjaa erota useamman vuoden mittaisesta avoliitosta ymmärtäen, että toinen vie mukanaan kaikki huonekalut ja kodinkoneet, kun itse olet käyttänyt rahasi asioihin, jotka on jo syöty, juotu ja huuhdeltu viemäristä alas.
2. Ota selvää oman taloutesi perusasioista, vaikka puolisosi pääasiassa pankki- ja vakuutusasiat hoitaisikin. Paljonko on lainaa, mikä on korko, kuinka pitkä maksuaika, mitä vakuutuksia ja paljonko ne maksavat, millaiset vakuutusehdot, paljonko säästetään kuukaudessa, mihin ja miten? Tulevaisuutta ei ikinä tiedä - eron lisäksi edessä saattaa olla puolison vakava sairastuminen tai jopa kuolema. Silloin kauheassa tilanteessa auttaa paljon, jos ei tarvitse vielä taloudenpitoakin opetella aivan alkeista.
3. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta... Yhteisten lasten menot ovat yhteisiä menoja. Päivähoito, harrastukset, vaatetus, terveydenhuolto, vakuutukset, lelut, lastentarvikkeet ynnä muut. Vaikuttaa olevan pelottavan yleistä, että äiti hoitaa kaikki lasten menot.
4. Keskustelkaa raha-asioista muuttuvissa elämäntilanteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi opiskelu, lasten saaminen, palkan laskeminen tai nouseminen, työttömäksi jääminen, vakava sairastuminen tai eläköityminen. Etenkin lapsiin liittyvissä asioissa on valitettavan paljon epäreiluja piirteitä - älä suostu siihen, että yhteisestä lapsesta äitiyslomalle jäädessäsi vain sinä lasket elintasoasi miehen jatkaessa elämää kuin ennenkin.
5. Kannattaa säilyttää kuitteja (myös kuva kuitista on lain mukaan kelpoinen todiste, jos paperitositteiden säilöminen tuntuu rasittavalta) ja pitää edes löyhästi kirjaa tuloista ja menoista. Ne auttavat monissa ongelmissa ja luovat kuvaa siitä, millainen on perheen meno- ja tulorakenne ja mihin reikiin raha valuu.
Kommentit (38)
urpo kirjoitti:
Tilanne muuttuisi siten, että jos mies ottaisi ja lähtisi, olisit kartuttanut myös omaa omaisuuttasi etkä maksanut vain toiselle velatonta omistusasuntoa. Niin tyhmä ei saa koskaan olla, että luottaa siihen, ettei tässä parisuhteessa voi IKINÄ tapahtua mitään kurjaa.
Päinvastoin
Tämä on kuvitteellinen tilanne ja meille tulisi ero. SE menis huomenna näin.
Miehen omaisuus 200 000+ auto 30 000 230 000- 50 000 lainaa. Omaisuus 180 000
Mun omaisuus 20 000 säästöjä. Mies maksaisi ositusta 80 000
Vastaan tilanne että omstaisin talosta puolet 100 000+ 20 000 ja miehen omaisuus 80 000 Tasoitusta maksaisin minä.
Nuo esimerkki luvut ja tällä hetkellä on parempi että minulla on vain avio-oikeus.
Mihin se auto jäi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus. Juuri näin on. Ihmisen pitää kantaa vastuuta elämästään. Pitää tuntea omat menot ja tulot
Ei voi olla sinisilmäinen. Varsinkaan suhteen alussa. Ei pidä suostua talousmenojen maksajaksi, kun toinen kartuttaa omaisuuttaan
Meillä suhteen alussa olin jo aikuinen... Muutettiin miehen työn vuoksi ulkomaille. Jouduin luopumaan itsenäisyydestä. Sen luottamuksen vuoksi myös kotiin palattua on ollut yhteinen talous. Jopa yhteiset tilit. Mies maksaa laskut. Mutta olen kyllä perillä kaikista raha-asioista ja osaan ne hoitaa.
Nykyään minun tuloni ovat suuremmat
Vierailija kirjoitti:
Me ratkaistiin ongelmat menoista niin, että ei kummallakaan ole omia rahoja. Palkat menee yhteiselle tilille, josta kaikki maksetaan. Lainat on 50/50 osuuksilla ja säästötili molempien nimissä. Eipä tässä 10 vuoteen ole kumpikaan kaivannut omaa rahaa. Kumoikin näkee koko ajan kokonaisvarallisuuden ja käyttää sitten sen puitteissa rahaa myös huvituksiin ja viihteeseen.
Tämä on koettu kaikkein oikeudenmukaisimmaksi ja helpoimmaksi. Vaimon tulot on sen verran heikommat ettei niistä kovinkaan paljoa varallisuutta edes voisi kasvattaa kaikkien pakollisten menojen jälkeen.
Tämä! Hienoa ja mielestäni oikeudenmukaista. Vaatii vain keskinäistä luottamusta ja kykyä sopia asioista.
Silloin nuorena, kun meillä oli taloudellisesti tiukempaa, kummankin tulot tulivat yhteiselle tilille. Tältä tililtä siirrettiin kummankin omalle "tuhlaustilille" sama rahasumma kuukausittain. Sen summan sai käyttää vapaasti mihin halusi. Toimi todella hyvin.
Eipä tosin nykyäänkään tapella rahoista.
Todella hyvä listaus, kiitos aloittajalle! Tällainen pitäisi saada pysyvästi kiinnitetyksi palstan ylälaitaan nastalla.
Joillekin nämä ovat jo perusjuttuja, mutta viikosta toiseen näkee tällä ja muilla foorumeilla ihmisten pähkäilevän näitä asioita. Usean ongelma on, että suhteen alussa tai aikana ei millään haluta edes ajatella mahdollista eroa. Eron olemassaolokin tuntuu täysin mahdottomalta silloin, kun kaikki menee hyvin. Voidaan suunnitella myös, että hoidetaan rahapuoli kuntoon 'sitten joskus', kun viitsitään, ehditään tai halutaan ajatella sitä todellisuutta, mutta usein ajankohtaa ei koskaan tule. Ajatellaan, että koska tulot ja menot eivät ole kauhean suuret, niin sillä ei ole niin väliä. Kyllä se silloinkin kukkarossa tuntuu, ellei jopa enemmän, kun ovat toimeentulo ja tulevat asumismahdollisuudet kyseessä.
Suhteen/liiton aikana ajautuu kovin helposti ajattelemaan, että puoliksihan nämä meidän kulut menevät: tuo maksaa lainaa tai osti sohvat ja minä hommaan ruoat. Erotilanteessa onkin sitten ruokkijana tyhjän päällä, ja voi olla jopa huonommassa tilanteessa yhteisen asunnon jakamisen suhteen.
Pitäisi sen verran pitää pää kylmänä, vaikka kuinka tuntuisi ikuiselta se liitto, on kuitenkin ihan oman itsensä kannalta varauduttava pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Hienoahan se on, jos sitä tilannetta ei koskaan tule. Kantapään kautta oppineet ja eronneet useimmiten pitävät paremmin huolta tästä seuraavalla kerralla, mutta olisi hienoa pystyä auttamaan niitä ensikertalaisiakin avaamaan silmänsä, ihan vain varmuuden vuoksi, ja säästämään edes joku turhilta murheilta. Erossa on muutenkin jo rankkaa kenellä tahansa, niin ei tarvitsisi ainakaan tätä puolta kaiken muun lisäksi murehtia.
Onpa kuitenkin hoidettu asiat mallilleen alusta lähtien ja ehkä vähennetty suhteen aikanakin ilmaantuvia rahariitoja, jos niitä on tullakseen. Johtuvat usein epäreiluuden tunteesta puolin ja toisin, joten siksikin selkeä järjestely on hyväksi. Ei tulojen aina tarvitse olla suuret tai epäsuhtaiset, vaan vähänkin tienaavilla on syy tasapainottaa yhteinen rahankäyttönsä.
Hyvä listaus, jonka tosiaan pitäisi olla ihan perusjuttua kaikille. Haluan lisätä vielä sen, että lasten kotihoidosta aiheutuvat tulonmenetykset ja kulut kuuluvat molemmille, eivät vain äidille. Aivan liian usein kuulee naisten sanovan jopa ylpeinä, että he ovat säästäneet vanhempain- ja hoitovapaita varten, ettei miehen tarvitse elättää. Ei todellakaan niin! Silloinhan nainen nimenomaan lahjoittaa rahaa miehelle moninkertaisesti. Etukäteen säästäminen on tietenkin järkevää, mutta se kuuluu molemmille, kun kerran lapsetkin ovat yhteisiä. Samoin elintason pudottaminen hoitovapaan aikana kuuluu molemmille.
Nythän tilanne tuntuu aivan liian usein olevan sellainen, että nainen maksaa kotihoidontuesta ja säästöistään puolet kaikista yhteisistä menoista ja lisäksi vielä lapsen kulut samalla, kun hoitaa kodin ja lapsen. Mies elelee herroiksi eikä koskekaan kotitöihin, koska toinenhan on kotona. Nainen menettää tässä kuviossa helposti kymmeniä tuhansia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole mielummin kokoomuksen talousorpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
urpo kirjoitti:
Tilanne muuttuisi siten, että jos mies ottaisi ja lähtisi, olisit kartuttanut myös omaa omaisuuttasi etkä maksanut vain toiselle velatonta omistusasuntoa. Niin tyhmä ei saa koskaan olla, että luottaa siihen, ettei tässä parisuhteessa voi IKINÄ tapahtua mitään kurjaa.
Päinvastoin
Tämä on kuvitteellinen tilanne ja meille tulisi ero. SE menis huomenna näin.
Miehen omaisuus 200 000+ auto 30 000 230 000- 50 000 lainaa. Omaisuus 180 000
Mun omaisuus 20 000 säästöjä. Mies maksaisi ositusta 80 000
Vastaan tilanne että omstaisin talosta puolet 100 000+ 20 000 ja miehen omaisuus 80 000 Tasoitusta maksaisin minä.
Nuo esimerkki luvut ja tällä hetkellä on parempi että minulla on vain avio-oikeus.
Itse sinä olet sen avio-oikeuden alaisen talon lainat maksanut.... eli miehellä on ja jää sinun maksamaasi omaisuutta, ihansama asia se tasinko olisi JA sinulla olisi päätäntävaltaa talon suhteen.
urpo kirjoitti:
Tilanne muuttuisi siten, että jos mies ottaisi ja lähtisi, olisit kartuttanut myös omaa omaisuuttasi etkä maksanut vain toiselle velatonta omistusasuntoa. Niin tyhmä ei saa koskaan olla, että luottaa siihen, ettei tässä parisuhteessa voi IKINÄ tapahtua mitään kurjaa.
Päinvastoin
Tämä on kuvitteellinen tilanne ja meille tulisi ero. SE menis huomenna näin.
Miehen omaisuus 200 000+ auto 30 000 230 000- 50 000 lainaa. Omaisuus 180 000
Mun omaisuus 20 000 säästöjä. Mies maksaisi ositusta 80 000
Vastaan tilanne että omstaisin talosta puolet 100 000+ 20 000 ja miehen omaisuus 80 000 Tasoitusta maksaisin minä.
Nuo esimerkki luvut ja tällä hetkellä on parempi että minulla on vain avio-oikeus.
Milläs mies sen tasingon maksaa kun omaisuutena ei ole kuin kiinteä talo? Saako tuloillaan lainaa/ pystyykö maksamaan sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen saa mallin taloudenpitoonsa lapsuudenkodistaan. Ennen oli yleisempää, että mies omisti kaiken. Nykyään ei näin onneksi enää oleteta, mutta moni nainen silti suostuu asetelmaan, jossa hän hoitaa kohtuuttoman osuuden talouden juoksevista kuluista.
Lapsuudenkodissani sekä isä että äiti kävivät töissä ja isä tienasi enemmän, mutta äiti silti maksoi minun ja sisareni menot sekän hoiti kauppareissut. Muut kulut vanhemmat hoitivat kai suunnilleen puoliksi, talo oli 50/50 omistuksessa ja auto oli isän. Asetelma mahdollisti isälle omaisuuden kerryttämistä ja muhkeiden säästöjen keräämisen. Jos ero olisi tullut/tulisi, olisi isä selvästi paremmassa asemassa. Silti meidän perheen järjestely oli tuolloin 30 vuotta sitten tietääkseni aika normaali. Muistan kuulleeni jopa kummasteluita siitä, että äiti omisti kotitalostamme puolet.
Myöskään miehen ei pidä kustantaa naiselle mitään ylimääräistä ensimmäisten treffien kahvien jälkeen. Auton kulut laitetaan kuittien perusteella tarkasti puoliksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
urpo kirjoitti:
Tilanne muuttuisi siten, että jos mies ottaisi ja lähtisi, olisit kartuttanut myös omaa omaisuuttasi etkä maksanut vain toiselle velatonta omistusasuntoa. Niin tyhmä ei saa koskaan olla, että luottaa siihen, ettei tässä parisuhteessa voi IKINÄ tapahtua mitään kurjaa.
Päinvastoin
Tämä on kuvitteellinen tilanne ja meille tulisi ero. SE menis huomenna näin.
Miehen omaisuus 200 000+ auto 30 000 230 000- 50 000 lainaa. Omaisuus 180 000
Mun omaisuus 20 000 säästöjä. Mies maksaisi ositusta 80 000
Vastaan tilanne että omstaisin talosta puolet 100 000+ 20 000 ja miehen omaisuus 80 000 Tasoitusta maksaisin minä.
Nuo esimerkki luvut ja tällä hetkellä on parempi että minulla on vain avio-oikeus.
Tällaisille typeryksille, jotka kuvittelevat tehneensä hyvän diilin, nuo ap:n neuvot olisi kullanarvoisia, mutta kun ei haluta uskoa.
Jos te miehenne kanssa eroaisitte, mies jää plussalle tuon 100 000 €. Sinä olet maksanut lainan korot ja hoitokulut (10 000 - 20 000 €), jotka pienentää tuota sinun viivan alle jäänyttä summaa.
Onko muka talousurpoja naisia nykyään enää?
Meillä on avioliitossakin täysin eri rahat ja minä sijoitan omani ja mies tekee jotain omillaan, joita on kyllä paljon vähemmän. Aluksi yritin neuvoa häntä ostamaan osakkeita, mutta ei ollut innostunut, joten annan tiuhuta oman mielensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, vastasin liian nopeaan. Nyt kun luin ketjun voin todeta, että talousurpoja naisia löytyy yhä...
Vierailija kirjoitti:
urpo kirjoitti:
Tilanne muuttuisi siten, että jos mies ottaisi ja lähtisi, olisit kartuttanut myös omaa omaisuuttasi etkä maksanut vain toiselle velatonta omistusasuntoa. Niin tyhmä ei saa koskaan olla, että luottaa siihen, ettei tässä parisuhteessa voi IKINÄ tapahtua mitään kurjaa.
Päinvastoin
Tämä on kuvitteellinen tilanne ja meille tulisi ero. SE menis huomenna näin.
Miehen omaisuus 200 000+ auto 30 000 230 000- 50 000 lainaa. Omaisuus 180 000
Mun omaisuus 20 000 säästöjä. Mies maksaisi ositusta 80 000
Vastaan tilanne että omstaisin talosta puolet 100 000+ 20 000 ja miehen omaisuus 80 000 Tasoitusta maksaisin minä.
Nuo esimerkki luvut ja tällä hetkellä on parempi että minulla on vain avio-oikeus.
Tällaisille typeryksille, jotka kuvittelevat tehneensä hyvän diilin, nuo ap:n neuvot olisi kullanarvoisia, mutta kun ei haluta uskoa.
Jos te miehenne kanssa eroaisitte, mies jää plussalle tuon 100 000 €. Sinä olet maksanut lainan korot ja hoitokulut (10 000 - 20 000 €), jotka pienentää tuota sinun viivan alle jäänyttä summaa.
Lisään vielä että avio-omaisuudeksihan lasketaan se omaisuus, joka puolisoilla on avioeron vireilletulohetkellä (= erohakemus kirjattuna ja paperissa molempien nimet/ annettu toiselle tiedoksi). Mieshän voi siis siirtää talon vaikka uuden naikkosensa nimiin ennen avioeron vireilletuloa, jolloin myös miehen omaisuus on 0. Tällöin sinä maksat hänelle tasinkoa 10 000 € noista säästöistäsi. Vieläkö on mielestäsi hyvä diili?
Nuo tasinkojen maksamiset näyttävät paperilla niin kivoilta, mutta todellisuudessa tilanne voi olla aivan eri. Jos esim. toisen omaisuus on kokonaan kiinteistössä, niin ei hän mitään esim. 80 tonnin pankkilainoja rupea ottamaan vain maksaakseen sitä tasinkoa toiselle osapuolelle. Ne maksetaan sitten siitä, mitä talosta myynnissä saa. Vanhan talon arvo ei yhtäkkiä olekaan se pari sataa tonnia, niin kuin kuviteltiin. Pahimmassa tapauksessa pitää arvioittaa kiinteistönvälittäjillä talon nykyarvo, joiden arviot saattavat erota toisistaan todella paljon ja sitten yritetään määrittää niistä keskitie.
Älä jätä kaikkea paperiarvuuttelun varaan.
Ja todellakin, on näitä talousurpoja kummassakin sukupuolessa edelleen, lukekaa vaikka tätäkin palstaa tai muita vastaavia. Kerran sitä ottaa takkiinsa kunnolla eron tullen, ja sitten muistaa kyllä läksynsä pitkään (toivottavasti).
Ap on ihan oikeassa.
Minusta ON ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ että nykynaiset yhä suostuu tuohon. Ja avoliitossa vieläpä. Ihan käsittämättömän sinisilmäistä ja tyhmää.
Oma mutsi, ja mun ukkini opettivat mulle, että naisen pitää aina olla itsenäinen ja tarkka rahoistaan. "Hommaa ammatti ja töitä, ja pidä huoli, että sua ei kuseteta. Pidä aina varasi" Että ei jää pulaan, kun ja jos miehet on epäluotettavia.
Meillä on yhteiset kulut, on (jo maksetut) yhteiset velat ja yhteinen omaisuus puoliksi ja piste, paitsi jos toisella on tiukkaa, niin sitten jeesataan, ei jätetä pulaan, aina kysytään, että tarttetko rahaa. Kaupassa käydään vuoroviikoin eli toinen maksaa toisella viikolla ja toinen toisella. Ikinä ei meillä riidellä rahasta, eikä ketään kupata. Reilu peli. (Mitä autoon tulee, se on miehen nimissä, minä maksan vapaaehtoisesti autonvaihdosta 10 % osuuden, koska käytän sitä jonkun verran omiin ajoihini, työpaikalleni taas ei kannata mennä autolla parkkipulmien takia. Mies ajaa autoa joka päivä ja hoitaa muut kulut. Muuhun en itse omaa autoa tarvitse, ja oman auton omistaminen ei minua kiinnosta, tulisi liian kalliiksi. Aina me neuvotellaan, ennenkuin auto menee vaihtoon. )
Perintöni isä suojasi testamentilla, se on vain minun. (Ja jos mitä mies aikanaan vanhemmiltaan saa, niitä en vaineksi, ne on hänen.) Itse olen ensi viikolla menossa tekemään testamenttia, että lasteni puolisoilla ei ole perintööni avio-oikeutta.
Onko siis avioehto johonkin omaisuuteen