Puhuminen päänsisällä - Olenko hullu?
Eli olen puhunut itselleni jo jonkin aikaa päänsisällä ihan arjenasioista, mutta myös stressaan tosi paljon negatiivisia asioita päänsisälläni. En puhu kuitenkaan ääneen, joskus ehkä ajattelen supisemalla tai liikuttamalla huuliani. Tunnistan/ehkä paremmin sanoen "aistin" äänen päänsisällä omakseni. En kuule mitään ääniä, en nää mitään hallusinaatioita. Tämä on alkanut häiritsemään minua. Onko muilla samanlaista tilannetta? Pään sisällä "puhumiseen" liittyy yleensä ahdistusta, taidan olla muutenkin masentunut. Olen yksinäinen, joten sekin voi olla yksi syy? Skitsofreniaa tämä ei ole, koska tunnistan puhumiseni, enkä ole vainoharhainen tai mitään muutakaan. Olen käynyt puhumassa psykiatrille, mutta hän sanoi että ei tämä ainakaan skitsofreniaa ole, voi johtua ehkä yksinäisyydestä(?), varmaa vastausta ei kuitenkaan osannut antaa. Kertokaa mielipiteitänne.
Kommentit (28)
Tätä on jatkunut n. pari vuotta. Ei tämä ole enää normaalia ajattelua, vaan tavallaan pakotettua ajattelua. Vähän hankalaa selittää, mutta toisinsanoen en voi lopettaa ajattelua ja miettimistä, päähäni tulee jatkuvasti uusia ajatuksia.. :( -ap
Joo sitä kutsutaan ajatteluksi kuten edellä sanottiin.Ihan kiva joskin turha ja katoamaan päin oleva ominaisuus
En näe tuossa mitään kummallista, mulla on tapana puhua itselleni pään sisällä yksin ollessani. Ei siitä ole ollut haittaa.
Kaikki puhuvat oman päänsä sisällä, se on ajattelua ja ajattelua voi olla samaa aikaa eritasoilla eli esim puhut mielessäsi, mutta samaa aikaa ajattelet, että hei mähän puhun mielessäni ja samalla alitajuntaisesti mietit mihin olet menossa.
Todennäköisesti stressissä vatvot hirveästi asioita ja puhut "kovaan" pääsi sisällä. Ihan normaalia kaikki, niin kauan kun et kuule toisten ääniä:)
Vierailija kirjoitti:
Tätä on jatkunut n. pari vuotta. Ei tämä ole enää normaalia ajattelua, vaan tavallaan pakotettua ajattelua. Vähän hankalaa selittää, mutta toisinsanoen en voi lopettaa ajattelua ja miettimistä, päähäni tulee jatkuvasti uusia ajatuksia.. :( -ap
Se on stressiä tai aikuisena oloa:D Päähän pukkaa ikäviä tai stressaavia asioita ja ajatukset vilisee tuhatta ja sataa, vaikka yrität rentoutua.
Oikeasti hullu ei tajua olevansa hullu joten olet vielä kartalla mutta voisitko jotenkin aktivoitua ja alkaa olemaan enemmän muiden ihmisten seurassa.Ihminen kyllä tarvitsee vastavuoroisuutta ja ajatusten vaihtoa muiden ihmisten kanssa pysyäkseen järjissään.
Mun päähäni siis tavallaan kimpoilee automaattisesti jatkuvasti ajatuksia, esim. kuvittelen itseäni monesti eri tilanteissa, ja kuvittelen että keskustelen jonkun ihmisen kanssa yms. En tiedä onko tää sitte normaalia, vai oonko vaan turhaan huolissani.. :/ -ap
Wau! Olet jo pari vuotta tiedostanut ajattelevasi...! :D Ihmisellä on koko ajan ajatuksia, ne tulee ja menee. Joihinkin ajatuksiin tartuu hanakammin kuin toisiin. Joihinkin asioihin ei tarvitsisi tarttua, jotkut murehtii ja mässäilee ajatuksillaan. Kuulostaa ap ihan normaalilta tavalta käsitellä asioita (esim. tuo kuviteltujen vuoropuheluiden käyminen).
Olet varmaan vain yksinäinen. Tai et vielä kovin jos et puhu ääneen sentään. Sitäkin tapahtuu... ;)
Vierailija kirjoitti:
Mun päähäni siis tavallaan kimpoilee automaattisesti jatkuvasti ajatuksia, esim. kuvittelen itseäni monesti eri tilanteissa, ja kuvittelen että keskustelen jonkun ihmisen kanssa yms. En tiedä onko tää sitte normaalia, vai oonko vaan turhaan huolissani.. :/ -ap
Kuulostaa ihan normaalilta. Nuo päänsisäiset keskustelut on mulla ainakin tosi yleisiä uusissa, jännittävissä tilanteissa. Puhun pääni sisällä asioita, joita pitäisi saada ääneen, kuvittelen mitä minulta saatetaan kysyä ja mitä siihen vastaisin. Tapahtuu myös, jos olen innoissani jostain asiasta ja haluaisin puhua siitä jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun päähäni siis tavallaan kimpoilee automaattisesti jatkuvasti ajatuksia, esim. kuvittelen itseäni monesti eri tilanteissa, ja kuvittelen että keskustelen jonkun ihmisen kanssa yms. En tiedä onko tää sitte normaalia, vai oonko vaan turhaan huolissani.. :/ -ap
Mulla on ollu sama juttu joskus teini-ikäisestä asti. Kuvittelen tilanteita ja miten puhuisin niissä eri ihmisille. Joskus tilanteet ovat vanhoja muistoja ja mietin mitä olisin voinut sanoa tai tehdä erilailla, joskus tilanteet ovat keksittyjä. Joskus kuvittelen itseni tv-sarjaan tai elokuvaan puhumassa ja vaikuttamassa muiden kanssa.
En ole koskaan pitänyt sitä mitenkään outona, ajattelen vain että minulla on vilkas mielikuvitus.
Se tosin täytyy sanoa että näitä kuvitelmia oli paljon enemmän kun olin sinkku ja todella yksinäinen. Seurustellessa kuvitelmat ovat vähentyneet mutta on niitä vieläkin jonkin verran.
Alma Media jatkoi hyvää tulostaan – liikevoitto nousi 9,1 miljoonaan
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan vain yksinäinen. Tai et vielä kovin jos et puhu ääneen sentään. Sitäkin tapahtuu... ;)
Mä en koe olevani yksinäinen,mutta silti puhun jatkuvasti itsekseni,tosin pyrin olemaan tekemättä sitä julkisesti :D Jotenkin ääneen ajatteleminen auttaa selkiyttämään ajatuksia ja keskittymään.
Tuo ap:n pään sisällä puhuminen on mielestäni se "sisäinen ääni",jossain lehdessä oli juttu että pitäisi opettaa se pään sisäinen ääni lempeäksi.Jos siis se ääni aina ruotii epäonnistumisia ja moittii,sitä pitäisi muokata positiivisemmaksi.
Josksus,kun yritän päättää jotain asiaa,"väittelen itseni kanssa" pääni sisällä.Olen varma,että niin kauan,kun kuulen päässä vai oman ääneni,kaikki on OK.
Ja on se tosiaan ihan vain ajatteluakin.Kun kirjoitan tätä tekstiä,se "ääni päässä" muotoilee lauseet,ennen kuin sormet näppäilevät ne.Muutenhan tämä olisi ihan siansaksaa :D
LISÄÄ LUETTAVAA
16.10.
Olenko erakoitumassa?
5
8.10.
Olenko hullu..? Miesystävä skitsoaa
20
To 15:06
Olenko masentunut?
4
20.10.
Olenko ok?
2
Ti 17:02
Olenko huonossa parisuhteessa
2
puhuminen päänsisällä on ajattelua, ja se on kai ihan sallittua.