Aloin kirjoittamaan kirjaa ihmissuhteesta joka vaurioitti minua. Ehkä tästä ei tule koskaan julkaistavaa kirjaa, mutta näin saan purettua
asiaa. En nyt tässä kerro sen tarkemmin mistä on kyse. Sen verran kerron, että kyse on suhteesta mieheen jossa vaurioiduin henkisesti pahasti. Edelleen yritän saada itseäni korjattua ja siksi tämän kirjan kirjoittaminen on minulle tärkeää. Terapoin itseäni tällä. Ehkä kirjaa jää ikuisesti vain minun luettavaksi, mutta tämä on silti mulle tärkeää. Toisaalta jos kirja julkaistaisiin, niin siitä voisi olla apua monelle ihmiselle.
Ei hätää, en kirjoita miehestä tunnistettavasti. Pääosassa on mun tunteet ja mitä miehen toiminta mulle aiheutti henkisellä tasolla. Yksityiskohdat kuten nimi, ikä yms. ovat muutettuja.
Kommentit (25)
Noilla taidoilla tuskin kannattaa varautua julkaisuun
Tuo voi olla sinulle ihan hyvä tapa purkaa raskas kokemuksesi. Koita nyt kuitenkin sitten joskus päästää myös irti ja jatkaa elämääsi äläkä jää jumiin kokemaasi ihmissuhteeseen etkä rakenna omaa identiteettiäsi kokemasi ympärille..!
Vierailija kirjoitti:
Noilla taidoilla tuskin kannattaa varautua julkaisuun
Tuollaisella päättelykyvyllä tehdään tuskin kovin vaativaa työtä. Anteeksi nyt vain.
Tämä on vauvan av. En täällä panosta samalla tavalla kuin kunnolliseen kirjoittamiseen. Lisäksi kirja ei synny heti valmiina vaan sitä hiotaan moneen kertaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi olla sinulle ihan hyvä tapa purkaa raskas kokemuksesi. Koita nyt kuitenkin sitten joskus päästää myös irti ja jatkaa elämääsi äläkä jää jumiin kokemaasi ihmissuhteeseen etkä rakenna omaa identiteettiäsi kokemasi ympärille..!
Niin tämän kirjan kirjoittaminen on osa sitä prosessia, että saan miehen pois elämästäni lopullisesti ja voin kunnolla jatkaa elämääni. En rakenna identiteettiäni yhdenkään miehen varaan, mutta silti on sattunut. En vain ole ihminen joka pystyy lopettamaan tunteensa tuosta noin vain vaan tarvitsen aikaa. Tarvitsen aikaa toipumiseen. Kiitos tämän miehen en enää usko rakkauteen. Haluan olla yksin.
Ap
Minkähän takia naiset aina jää jumiin johonkin ihmissuhteen sä sanoit mä sanoin - juttuihin🤔🤔
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia naiset aina jää jumiin johonkin ihmissuhteen sä sanoit mä sanoin - juttuihin🤔🤔
Miksi olet noin typerä? Millä oikeudella sä kuvittelet päättäväsi mitä mä saan tehdä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia naiset aina jää jumiin johonkin ihmissuhteen sä sanoit mä sanoin - juttuihin🤔🤔
Miksi olet noin typerä? Millä oikeudella sä kuvittelet päättäväsi mitä mä saan tehdä?
Ap
Koska normaali ihminen vaan kohauttaisi olkiaan ja jatkaisi matkaansa.
Traumatisoituminen ei ole päätösasia.
Tosi hyvä että kirjoitat. Kannattaa peojektin edetessä kokeilla eri näkökulmia eli kirjoittaa tapahtumista vaikka useaan kertaan. Huomioi levon tarve. Kirjoittaminen ja prosessointi voi olla yllättävän raskasta. Jos on tosi rankka tapahtuma niin rajaa selkeästi siihen käyttämäsi kirjoitusaika. Ole lempeä itsellesi.
terv. Kirjallisuusterapiaohjaaja
Minäkin kirjoitin tuollaisen joskus.
On todella vaikeaa käsitellä traumoja jotka johtuvat vakavista teoista, sillä niistä voi joutua kunnianloukkaussyytteeseen, kun puhutaan oikeista rikoksista, joista kertominen ahieuttaa toiselle mainehaittaa. Fiktio on yksi vaihtoehto tähän. Toinen hyvä on esimerkiksi tänne vauva-palstalle kertominen, sillä täällä kukaan ei tunnista itseä eikä ole mitään mahdollisuutta yhdistää tapahtumia "eksään". Livenä jos yrität kertoa jollekin ympäripyöreästi niin kaikki tietävät, että eihän sulla muiden kuin yhden miehen kanssa ole lapsia, ja osaavat yhdistää asian.
Suomessa on paljon pahuutta. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen parempi. Ihmiset oppivat tunnistamaan vaaran merkkejä etukäteen ja välttämään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi olla sinulle ihan hyvä tapa purkaa raskas kokemuksesi. Koita nyt kuitenkin sitten joskus päästää myös irti ja jatkaa elämääsi äläkä jää jumiin kokemaasi ihmissuhteeseen etkä rakenna omaa identiteettiäsi kokemasi ympärille..!
Niin tämän kirjan kirjoittaminen on osa sitä prosessia, että saan miehen pois elämästäni lopullisesti ja voin kunnolla jatkaa elämääni. En rakenna identiteettiäni yhdenkään miehen varaan, mutta silti on sattunut. En vain ole ihminen joka pystyy lopettamaan tunteensa tuosta noin vain vaan tarvitsen aikaa. Tarvitsen aikaa toipumiseen. Kiitos tämän miehen en enää usko rakkauteen. Haluan olla yksin.
Ap
No mutta, rakkautta on onneksi muunkinlaista. Esim. me naiset täällä hoivaamme sinuakin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia naiset aina jää jumiin johonkin ihmissuhteen sä sanoit mä sanoin - juttuihin🤔🤔
Miksi olet noin typerä? Millä oikeudella sä kuvittelet päättäväsi mitä mä saan tehdä?
Ap
Koska normaali ihminen vaan kohauttaisi olkiaan ja jatkaisi matkaansa.
Sä et tiedä normaalista yhtään mitään etkä tiedä mitä olen kokenut. Mene pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituminen ei ole päätösasia.
Niin en mä päättänyt traumatisoitua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä että kirjoitat. Kannattaa peojektin edetessä kokeilla eri näkökulmia eli kirjoittaa tapahtumista vaikka useaan kertaan. Huomioi levon tarve. Kirjoittaminen ja prosessointi voi olla yllättävän raskasta. Jos on tosi rankka tapahtuma niin rajaa selkeästi siihen käyttämäsi kirjoitusaika. Ole lempeä itsellesi.
terv. Kirjallisuusterapiaohjaaja
En ajatellutkaan käyttää tähän kaikkea vapaa-aikaa. Kirjoitin nyt hetken aikaa ja jätin sivuun. Kerään ajatuksiani joku toinen päivä. Nyt alan suunnitella virkattua laukkua eli mulla on kyllä muutakin tekemistä. Ei tunteiden purkaminen kirjoittamalla sulje pois muita asioita.
Ap
Nuo traumaattiset kokemukset ovat sellaisia, että niitä tulee käytyä läpi aikansa. Esimerkiksi vakavat väkivaltakokemukset: niistä tulee flashbackeja, joita ei voi kuin itkeä. Näitä ei kannata vältellä. Kolmannella kerralla se kipu on jo paljon lievempi, kuin ekalla. Itku on parantavaa, sillä se vapauttaa hormoneja, jotka parantavat.
Kun se tilanne on ohi, jäljellä on vain se muisto. Joka kerralla, kun sitä muistelee, se laimenee ja "uudelleenkirjoittuu" muistoihin.
Ihan hirveää ja väärinhän se on, että viattomat ihmiset joutuvat tällaista käymään läpi psykojen vuoksi. Mutta siitä huolimatta että se on väärin, siitä pääsee yli. Aina kun tulee flashback tai tunne, että asiaa pitää prosessoida, antaa vaan itselleen aikaa ja tilaa, jotta se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kirjoitin tuollaisen joskus.
On todella vaikeaa käsitellä traumoja jotka johtuvat vakavista teoista, sillä niistä voi joutua kunnianloukkaussyytteeseen, kun puhutaan oikeista rikoksista, joista kertominen ahieuttaa toiselle mainehaittaa. Fiktio on yksi vaihtoehto tähän. Toinen hyvä on esimerkiksi tänne vauva-palstalle kertominen, sillä täällä kukaan ei tunnista itseä eikä ole mitään mahdollisuutta yhdistää tapahtumia "eksään". Livenä jos yrität kertoa jollekin ympäripyöreästi niin kaikki tietävät, että eihän sulla muiden kuin yhden miehen kanssa ole lapsia, ja osaavat yhdistää asian.
Suomessa on paljon pahuutta. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen parempi. Ihmiset oppivat tunnistamaan vaaran merkkejä etukäteen ja välttämään sitä.
Ei ole kyse rikoksista vaan tunnepuolen asioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kirjoitin tuollaisen joskus.
On todella vaikeaa käsitellä traumoja jotka johtuvat vakavista teoista, sillä niistä voi joutua kunnianloukkaussyytteeseen, kun puhutaan oikeista rikoksista, joista kertominen ahieuttaa toiselle mainehaittaa. Fiktio on yksi vaihtoehto tähän. Toinen hyvä on esimerkiksi tänne vauva-palstalle kertominen, sillä täällä kukaan ei tunnista itseä eikä ole mitään mahdollisuutta yhdistää tapahtumia "eksään". Livenä jos yrität kertoa jollekin ympäripyöreästi niin kaikki tietävät, että eihän sulla muiden kuin yhden miehen kanssa ole lapsia, ja osaavat yhdistää asian.
Suomessa on paljon pahuutta. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen parempi. Ihmiset oppivat tunnistamaan vaaran merkkejä etukäteen ja välttämään sitä.
Ei ole kyse rikoksista vaan tunnepuolen asioista.
Ap
Eli käytännössä sulle ei ole mitään hätää, mutta et vain saanut miestä jonka halusit, ja pettymysten sietäminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kirjoitin tuollaisen joskus.
On todella vaikeaa käsitellä traumoja jotka johtuvat vakavista teoista, sillä niistä voi joutua kunnianloukkaussyytteeseen, kun puhutaan oikeista rikoksista, joista kertominen ahieuttaa toiselle mainehaittaa. Fiktio on yksi vaihtoehto tähän. Toinen hyvä on esimerkiksi tänne vauva-palstalle kertominen, sillä täällä kukaan ei tunnista itseä eikä ole mitään mahdollisuutta yhdistää tapahtumia "eksään". Livenä jos yrität kertoa jollekin ympäripyöreästi niin kaikki tietävät, että eihän sulla muiden kuin yhden miehen kanssa ole lapsia, ja osaavat yhdistää asian.
Suomessa on paljon pahuutta. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen parempi. Ihmiset oppivat tunnistamaan vaaran merkkejä etukäteen ja välttämään sitä.
Ei ole kyse rikoksista vaan tunnepuolen asioista.
Älä oleta. Olet todella ilkeä. Kyse on miehestä jonka kanssa olin suhteessa. Suhteessa joka vaurioitti mua. En ymmärrä tuollaista toisen kokemusten vähättelyä. Ihminen voi kokea kovia muutenkin kuin fyysisesti.
Ap
"Älä oleta. Olet todella ilkeä. Kyse on miehestä jonka kanssa olin suhteessa. Suhteessa joka vaurioitti mua. En ymmärrä tuollaista toisen kokemusten vähättelyä. Ihminen voi kokea kovia muutenkin kuin fyysisesti.
Ap"
Anna ajan kulua, niin aikanaan tulee aitojakin ongelmia vastaan :)
Eikä tarvitse tarttua mahdollisiin kirjoitusvirheisiin mun aloituksessa.
Ap