Lue keskustelun säännöt.
Puhuminen päänsisällä - Olenko hullu?
28.10.2016 |
Eli olen puhunut itselleni jo jonkin aikaa päänsisällä ihan arjenasioista, mutta myös stressaan tosi paljon negatiivisia asioita päänsisälläni. En puhu kuitenkaan ääneen, joskus ehkä ajattelen supisemalla tai liikuttamalla huuliani. Tunnistan/ehkä paremmin sanoen "aistin" äänen päänsisällä omakseni. En kuule mitään ääniä, en nää mitään hallusinaatioita. Tämä on alkanut häiritsemään minua. Onko muilla samanlaista tilannetta? Pään sisällä "puhumiseen" liittyy yleensä ahdistusta, taidan olla muutenkin masentunut. Olen yksinäinen, joten sekin voi olla yksi syy? Skitsofreniaa tämä ei ole, koska tunnistan puhumiseni, enkä ole vainoharhainen tai mitään muutakaan. Olen käynyt puhumassa psykiatrille, mutta hän sanoi että ei tämä ainakaan skitsofreniaa ole, voi johtua ehkä yksinäisyydestä(?), varmaa vastausta ei kuitenkaan osannut antaa. Kertokaa mielipiteitänne.
Kommentit (28)
21/28
|
28.10.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Juttelen minäkin itsekseni, ja kelaan vanhojakin tapahtumia päässäni. Olen stressaantunut, mutta niin kauan kuin käyttäytymiseni pysyy näissä rajoissa kuin nykyään, en aio ottaa siitä enempää stressiä. Olen ajatellut, että se on varmaan psyykeeni tapa reagoida ylikuormitukseen.
Lähipiirin ihmiset eivät ilmeisesti pidä minua ihan seinähulluna, tai sitten ovat jo tottuneet. Pikkufirmani työntekijät ovat kai tyytyväisiä niin kauan kuin työolot pysyvät edes kohtuullisina, ja palkanmaksu ei takkuile. Kissani ilmeisesti pitää ääneen sille puhumista ihan normaalina, kun se vastailee minulle kissankielellä samaan äänensävyyn mitä minä sille puhun. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LISÄÄ LUETTAVAA
16.10.
Olenko erakoitumassa?
5
8.10.
Olenko hullu..? Miesystävä skitsoaa
20
To 15:06
Olenko masentunut?
4
20.10.
Olenko ok?
2
Ti 17:02
Olenko huonossa parisuhteessa
2
AV:lta löytyy varmasti vastaus noihin kaikkiin,tää on mahtava palsta :D
Itse puhun myös joskus ääneen yksinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin juttelen itsekseni,
en (tai harvoin) ääneen.
mielestäni tällainen pohdinta on kanssakäymistä "oman itsensä" kanssa...
ihan normaalia kasvamista. hengen