Autismi - olenhan turhaan huolissani?

ja vielä enemmän ystäväsi käytöstä. Hän taitaa olla opinnoissaan siinä vaiheessa, että näkee nyt oireita vähän siellä ja täällä. Ei missään tapauksessa ole korrektia ottaa asiaa puheeksi ainakaan tuolla tavalla kanssasi. Täällä palstalla ei myöskään kukaan voi lastasi näkemättä ja häneen tutustumatta sanoa, onko hänellä autistisia piirteitä vai ei. Toki jokainen voi verrata omiin kokemuksiinsa, mutta diagnosointi on jätettävä ammatti-ihmisten tehtäväksi.



Noista mainitsemistasi piirteistä ajattelisin itse näin:



" poika puhuu hyvin ja paljon, 2v. neuvolassa sanottiin puheen olevan 3v. tasolla. Mutta s, r, j ja d puuttuu puheesta ja monet kirjainyhdistelmät sanoo väärin, vaikkei niissä noita kirjaimia ole, esim. pilvi=pippi, jalka=takka, korva=koppa jne."



- Monilla tuon ikäisillä lapsilla on vielä äännevirheitä ja äänteiden kääntymisiä sanoissa, omia sanoja ja ilmaisuja jne. Voi olla pientä fonologisen (äänteellisen) hahmottamisen epäkypsyyttä tai sitten puhemotoriikan kömpelyyttä. Tärkeintä on puheen osalta arvioida, onko puhe kommunikatiivista ja merkityksellistä. Osaako lapsi siis viestittää, mitä hän tarkoittaa, ja ymmärtääkö hän toisen puhetta? Onko puhekommunikaatio vastavuoroista: vastaako kysymyksiin, keskustelun aloituksiin jne. vai onko hyvin omaehtoinen, omiin kiinnostuksenaiheisiin keskittyvä? Onko toistavaa puhetta, joka ei tunnu liittyvän tilanteeseen? Onko puhe ikään nähden huomattavan muodollista, virheetöntä? Viljeleeko lapsi erikoisia sanoja?



" poika on vähän kömpelö ikäisekseen, ei esim. kiipeä liukumäkeen yhtä ketterästi kuin muut saman ikäiset, ei hypi tasajalkaa, portaissa tarttee seinän tms., josta pitää kiinni."



- Voi olla lievää kypsymättömyyttä motoriikassa, mihin myös viittaavat nuo äännevirheet. Voi olla harjoituksen puutetta, jos ette ole kovin paljon leikkipuistoissa käyneet. Voi olla ihan luonteeseen ja persoonallisuuteen liittyvää arkuutta, jolloin tietenkään lapsi ei suinpäin ryntää tekemään tasapainoharjoituksia ja hyppimään liukumäkiin ja kiipeilytelineisiin. Kun menee leikkipuistoon pariksi tunniksi seuraamaan, huomaa nopeasti, miten erilaisia ihan tavalliset lapset voivat kehityksessään näiltä osin olla. Toki motoriset vaikeudet, esim. huomattava jäykkyys ja vaikeus suunnitella, toteuttaa ja yhteensovittaa liikkeitä voivat olla myös autistisen tai muun esim. koordinaatiohäiriön oireita.



" poika on rauhallinen nykertelijä, viihtyy kauan palapelejä tehden ja on niissä tosi taitava. 60-palaiset onnistuu hienosti."



- On ehkä persoonallisuudeltaan rauhallinen? Visuospatiaalisesti selvästi lahjakas lapsi. Omissa oloissa viihtyminen voisi viitata autistisiin piirteisiin, mutta sitten pitäisi olla kyllä huomattavaa taipumusta eristäytyä muiden seurasta ja suosia yksin tehtäviä luonteeltaan toistavia puuhia.



" poika on tarkka tietyistä rutiineista tai tavoista, esim. leikkipuistoon mentäessä haluaa nousta aina samassa kohdassa pois pulkasta, haluaa mennä samasta portista ja samoissa kohdissa pitää pysähtyä esim. istahtamaan aina samalle puistonpenkille."



- Tässä ehkä ensimmäinen piirre, josta selvemmin tulee autismikirjon häiriö mieleen (rutiineihin juuttuminen). Toisaalta monet 2-vuotiaat ovat kovin rutiinisidonnaisia muutenkin ja esim. hyvin tarkkoja siisteydestä ja siitä, että asiat toistuvat turvallisesti samalla tavoin joka päivä. Jos jatkuu pitkään, on korostuneen voimakasta eikä tilanteista päästä eteeenpäin (tulee voimakkaita raivareita ja juuttumista), kannattaa tähän ehkä pysähtyä.



" poika sanoo, ettei tykkää toisista lapsista. esim. kerhoissa haluaisi mut leikkimään kanssaan, eikä leiki tai riehu toisten kanssa. tosin ei kai tän ikäiset vielä välttämättä leikikään yhdessä? poika isommassa lapsiryhmässä touhuilee itsekseen. en muista, että olisi koskaan jutellut toisille lapsille, heippa kyllä sanoo, kun pyydän sanomaan."



- Voi olla tämäkin ihan vaan persoonaan liittyvää arkuutta ja ehkä tottumattomuutta toisten lasten seuraan. 2-vuotiaiden leikki on tyypillisesti ns. rinnakkainleikkiä eli lapset touhuavat omia juttujaan rinnakkain. Saattavat riitaantua leluista tai ottaa kontaktia muuten toisiinsa, mutta eivät vielä leiki samaa leikkiä eivätkä vaihda leikki-ideoita keskenään. Tämä piirre saattaa nopeastikin muuttua, kun tullaan lähemmäs 3 vuoden ikää.



" esim. synttärikutsuilla touhuaa itsekseen ja tuijottelee toisten lasten touhuilua. usein näyttää tosi ajatuksiinsa uppoutuneelta. kovasti on kyllä kiinnostunut muista lapsista, kun aina multa kysyy, että mitä se tyttö siellä sanoi tai mitä toi poika tekee tms."



- Kiinnostusta sosiaalisia toimintoja, toisten sanomisia ja tekemisiä kohtaan siis on olemassa. Tuijotteleeko hän toisia lapsia kiinnostuneen oloisena pyrkien ymmärtämään, mitä on meneillään, vai onko tuijotus jotenkin tyhjä ja paikalleen pysähtynyt? Varmasti lastasi ainakin hyödyttävät keskustelut, joita käytte toisten lasten tekemisistä. Voit kuvailla hänelle lastan tekemisiä, sanomisia ja tunteita ja selittää niiden syitä ja seurauksia.



" Aikuisille kyllä juttelee, jos joku oikein ystävällisesti pojalleni juttelee, siis kun on jo jonkin aikaa ollut meidän seurassa. Selittää asioita ja vastailee. jos joku vieras esim. kaupassa kysyy jotain, poika ei (yleensä) vastaa ennen kuin mä toistan kysymyksen. usein tuollei vieraan seurassa ei katso häntä ollenkaan silmiin, mulle, isälleen, isovanhemmille, kummeille ym. hyville tutuille juttelee kyllä paljon ja mielellään. ."



- Tulee siis aikuisten kanssa vastavuoroiseen kontaktiin, mikä on terve piirre. Vastaamattomuus ja silmiin katsomattomuus voi olla myös ujoutta/arkuutta ja tottumattomuutta.



" joskus kyllä tuntuu, että poika jää ihan lukkoon, kun toinen lapsi/lapsia tulee lähelle. poikani jää tuijottamaan hänen leikkejään ja saatan joutua useammasti sanomaan jonkun asian ennen kuin poika kuulee."



- Tottumaton, arka, varuillaan? Ei pidä liian lähelle tuppautuvista lapsista, oman henkilökohtaisen reviirin tarve suuri?



Minun mielestäni näitä asioita yhdistelemällä voisi löytyä lieviä piirteitä autismikirjon häiriöstä, jos niitä haluaa etsiä. Toisaalta lapsen voisi kuvauksen perusteella nähdä myös rauhallisena tarkkailijaluonteena, hieman ujona kenties, ei suurten ihmismassojen ja vieraiden liian lähelle (fyysisesti tai psyykkisesti) tunkeutuvien ihmisten ystävänä.



Minusta tekisit viisaasti, jos ottaisit asian puheeksi neuvolassa ja kysyisit mielipidettä ammatti-ihmiseltä, joka osaa lapsesi käyttäytymistä ja leikkiä havainnoimalla sanoa huomattavasti enemmän kuin kukaan meistä täällä. Esimerkiksi neuvolan psykologi tai puheterapeutti voisi olla hyvä lähtökohta. Itse kuitenkin tunnet lapsesi parhaiten. Jos mikään ei ole koskaan soittanut SINUN hälytyskellojasi ennen tämän ystäväsi suorittamaa " diagnosointia" , niin tuskin mikään ainakaan kovin pahasti voi olla vialla.

Eli olemme kertoneet, että ap:n lapsen piirteistä monet sopivat autismikirjon oireisiin, mutta myös normaalilasten luonteenpiirteisiin. Ja olemme kehottaneet ottamaan asian esille neuvolassa.



Ihan hassu ajatuskin, että kukaan voisi netitse jakaa diagnooseja, meneepä siihen ammattilaisiltakin pari viikkoa osastotutkimuksissa...

tällä palstalla kirjoitetaan ajatuksia omiin kokemuksiin perustuen, ja niitä palstalaisilla on paljon autismin kirjon saralla.



Ei myöskään pidä unohtaa, että varsinkin ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä vanhemmat eivät voi tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Oman lapsen erikoisuuksiin myös tottuu nopeasti ja niille sokeutuu. Ulkopuolisen tarkkailijan on helpompi sanoa asiasta vaikka sitten olisikin väärä hälytys.

Ei kai tänne kukaan kirjoita ellei halua nimenomaan omakohtaisia kokemuksia? Ei täällä kukaan ole väittänytkään olevansa ammatti-ihminen ja kuten monessa keskustelussa on tullut ilmi, edes ammatti-ihminen ei voisi yksinään tehdä mitään diagnoosia. Totta, että ystävän möläytyksen olisi voinut tuoda hienovaraisemmin esiin, mutta itse olisin aikanaan toivonut että se autismia epäillyt tuttuni olisi jotenkin kertonut havainnoistaan minullekin. Meilläkin oli kyseessä ensimmäinen lapsi enkä osannut epäillä mitään pitkään aikaan, vaikka jälkeenpäin huomasi että olihan niitä piirteitä vaikka kuinka. Ajattelin vain että poika on erityisen lahjakas kun osaa kirjaimet ja numerot ja siteeraa pitkiä pätkiä lastenkirjoja jo alle 1,5-vuotiaana. Täällä on jokaisella vain oma kokemuksensa asiasta, eikä mielestäni palstalaisia pidä syyttää sen kertomisesta, varsinkin kun sitä on aloituksessa pyydetty. Itseäni tuo " olenhan turhaan huolissani" suorastaan pakotti vastaamaan, että ota ihmeessä selvää, näin kävi meille.

Lääkärini totesi, että kannattaa uskoa vanhemman pienempäänkin huolenaiheeseen, vaikka ei osoittautuisikaan vakavaksi. Vanhempi saa rauhan ja mikä tärkeintä jos jotain löytyy, niin päästään ajoissa hoitamaan ongelmaa, joka on erittäin tärkeää siinä tapauksessa, että kyceessä olisi autimikirjon häiriö vauvalla.

Nykytutkimus on todennut, että jo vastasyntynyt on sosiaalinen olento, jolla on "vaisto" hakeutua ihmisten läheisyyteen jäädäkseen henkiin. Mitään kehitykseen kuuluvaa "normaalin autismin" vaihetta ei ole, vaikka näin on joskus väitetty. On arveltu, että autistiselta henkilöltä alunperin puutteellinen sosiaalinen valmius tai se on puutteellisesti kehittynyt.