En tajua, miten muka introvertit ystävystyy keskenään? Itse introverttina ja ujona ystävystyn vain ekstroverttien kanssa

Introvertti != aina ujo ja toisinpäin.

Olen itsekin introvertti, eli kaipaan paljon omaa aikaa. Isot ryhmät ovat kamalia, niissä ei oikein meinaa tutustumisesta tulla mitään. Pienissä, 2-4 hengen ryhmissä kyllä yleensä juttelen ja olen muutenkin avoimempi, joten sellaisten kautta tutustuu uusiin ihmisiin. 

Pitää vain olla sen verran aktiivinen, että saa sen ekan kontaktin toiseen ihmiseen. "Hei, oliks tää luento luokassa X?", "Olipa pitkä artikkeli luettavana!" tai "Tietääkö kukaan, mitä tänään on tarjolla lounaalla?" on neutraaleja keskustelunavaajia.

Lapseni tapasi ystävänsä jo hiekkalaatikolla, siitä asti on ystävyys kestänyt. Liikoja ei muita kavereita ole, kun ei uskalla tutustua. Eikä taida halutakaan.

Inrovertti ja ujo ei ole sama asia.

Introvertti ei ole välttämättä ujo ja hiljainen. Kysymyksesi tulisi olla, että miten ujo ja hiljainen ystävystyy toisen samanlaisen kanssa. Se on jo haastavampaa.

Netissä tutustuu. Kasvokkain harvemmin.

Mun introvertillä on aina ollut bestiksenä toinen introvertti. Leikkihetket kyllä hiljaisia, mielikuvitus sitä riehakkaampaa.

Itse olen introvertti, mutta en ole ujo tai arka, tai no arka olin joskus lapsena, mutta pääsin siitä yli teini-iässä :)

Hiljainen olen kyllä, mutta  väsyneenä ja silloin kun toisen seura ei oikein kiinnosta.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kahden ujon on varmasti vaikeampi tutustua kuin kahden ulospäinsuuntautuneen.

Minä introvertti olen ujo vain selkeästi ekstroverttien seurassa. He ikäänkuin painaa mut alleen enkä osaa tulkita heitä. Eräs ekstroverttiystäväni esimerkiksi aloittaa aina hillittömän puheripulin kun on jostain syystä jännittynyt. Olemme olleet ystäviä 10 vuotta, enkä ujostele häntä enää, mutta en vieläkään tiedä miten hän toivoisi toisten reagoivan tuohon papatuskohtaukseen. Ehkä ne on täkyjä vuorovaikutuksellisemman keskustelun aloittamiseen, mutta hän ei jätä juuri taukoja joissa kohtelias voisi aloittaa oman vuoronsa. Aiheet pomppivat niin, että itse olen vasta jäsennellyt edellisen kun ollaankin jo seuraavassa. Kahden kesken yleensä vain nojaudun tuolissa taaksepäin ja odotan kunnes hän on saanut kaiken sanottua :D

Ujoista introverteistä taas tunnistan todella helposti, miten he toivoisivat itseensä reagoitavan. Mun on helppo olla heidän seurassaan ja voin hyvin ottaa myös sen keskustelun ylläpitäjän roolin, missä oma ujouteni karisee.

Minäkin olen introvertti, mutten vähimmässäkään määrin ujo.

Niin sanopa se... Toisen introvertin kanssa voisi olla mielenkiintoista ystävystyä, sillä he varmaan ymmärtäisivät tilan tarvettani, mutta tutustuminen ei yleensä etene, sillä haluan kunnioittaa myös toisen tilaa ja pelkään loukkaavani sitä liialla utelulla ja seuraan lyöttäytymisellä. Joskus sitä vähän murehtii, että kävelenkö tällä tavalla potentiaalisen sielunystävän ohi, mutta enpä osaa tilannetta muuttaakaan..

Ystävystyin yhden ujohkon kaverini kanssa lukiossa. Hän on ollut nyt kymmenisen vuotta ystäväni. Minä olin se joka alkoi jutella. Olen intovertti ja ujo, mutta jos näen jonkun samanoloisen/yksinäisen, on helpompi mennä juttelemaan kuin isolle porukalle. Tykkään muutenkin olla ihmisten kanssa kahden kesken tai pienessä porukassa.

Mieheeni tutustuin netin treffipalstalla, ja hänkin oli silloin aika ujo. Nykyään hän ei ole arka enää mutta introvertti varmaan silti.

Lukiossa etsin käsiini samaa koulua käyvän, hiljaisen oloisen ihastukseni sähköpostiosoitteen, ja kirjoittelimme messengerissä.

Yhteen toiseen ujoon opiskelijaan tutustuin yliopiston ryhmässä, joka oli tarkoitettu jännittäjille :)

Sama homma. Itsekin olen ujo ja arka, ja odotan aina toisen osapuolen aktiivisuutta ensin. En osaa ja uskalla ottaa itse ensin kontaktia, koska öö, en keksi ensinnäkään mitään puhuttavaa.

Nyt opiskelen amk:ssa, meidän luokalla on noin 20 henkilöä. Koen olevani kaveri jokaisen paitsi muutaman hiljaisemman kanssa. Tämä siksi, etten ole oikein jutellut heille em. syistä. Muut ovat sosiaalisempia ja ovatkin tulleet ensin minun juttusilleni.

"Hei, me ei olla kai tutustuttu vielä. Mun nimi on ."

Siitä se lähtee.