Lue keskustelun säännöt.
Ero vaikka rakastamme?!
:/(
28.10.2016 |
Me rakastamme toisiamme hyvin paljon, mutta silti näyttää siltä että ero on pakollinen. Miten päästä yli, kun rakastaa ja ei haluaisi erota, mutta ei voi olla yhdessäkään.
Minä haluaisin yrittää, vaikka tiedän että ongelmamme tulevat eteen myöhemmin kuitenkin. Mies sanoo, että rakastaa, mutta ei voi olla kanssani, sillä meillä ei ole ratkaisuja ongelmiimme (minä lähden ensi kesänä ulkomaille pidemmäksi aikaa, miehen vanhemmat kohtelevat miestä ja minua sillä tavalla, jota en voi hyväksyä, mies kyllä voi. Mies on menevämpi kuin minä. Jne jne)
Minusta tuntuu että mikä tahansa ongelma on pieni verrattuna siihen, etten saa hänen kanssaan olla. Emme ole nyt nähneet pariin viikkoon emmekä tule näkemäänkää noin kuukauteen kun mies on puolestaan nyt ulkomailla.
Ahdistaa koko ajan, itkettää koko ajan, en pysty syömään, tuntuu ettei elämällä ole järkeä, kun ei ole enää häntä. Mitä teen, että pääsen eteenpäin? Mies haluaa puhua kanssani normaalisti ja sanoo joka päivä kuinka rakastaa. Silti ei halua olla kanssani, sillä ongelmat ovat liian isoja.
Voisiko olla niin, että hän vielä haluaa olla minun kanssani, eikai muuten olisi yhteydessä jjne
Onko teillä ollut niin, että rakkautta on, mutta ulkopuoliset ongelmat eivät mahdollista suhdetta? Onko ongelmat voitu selättää? Jos ei, niin miten tästä selviää. Ennen kun olen eronnut, niin ainakin toisen osapuolen tunteet ovat olleet vähissä mutta nyt molemmat rakastamme.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on erillisiä asioita, rakastaminen ja se mitä ihminen tarvitsee itsensä takia.
Jos noita tarpeita ei saada sovitettua yhteen, niin rakkaus ei vain riitä tyydyttämään niitä tarpeita.
Joskus sittä rakastaa ihmistä enemmän omassa päässään muodostamaa unelmaa ihmisestä. Tuosta unelmaihmisestä ja unelmatulevaisuudesta luopuminen voi olla hankalaa vaikka todellisuudessa olisi paljon ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa tms.
Onko hän ja sukunsa eri kulttuurista?
Olemme molemmat 25.
Voihan olla, että vain luopuminen on se, mikä saa rakkauden näyttämään niin suurelta. Sitä ei vain tässä mielentilassa kun on niin surullinen, enää muista miten raskasta on tapella ja vääntää niistä ongelmista.
Silti tuntuu, että mikään ongelma ei ole niin suuri, että kannattaisi luovuttaa, kun molemmat rakastaa.
Ainakin jos nyt on niin, että eroamme, niin pakko lopettaa se yhteydenpito. Vaikka se tuntuu niin vaikealta. Mutta sillä tavalla en ainakaan pääse yli hänestä ikinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läpäläpäläpäläpä. Itse taas generoitu ongelma, jotta saadaan elämään draamaa. Luulen että naisesta lähtöisin, kukaan mies tuskin jaksaisi moista näytelmää pystyttää. Miksi muuten naisen euro on 80c? Anyone?
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat 25.
Voihan olla, että vain luopuminen on se, mikä saa rakkauden näyttämään niin suurelta. Sitä ei vain tässä mielentilassa kun on niin surullinen, enää muista miten raskasta on tapella ja vääntää niistä ongelmista.
Silti tuntuu, että mikään ongelma ei ole niin suuri, että kannattaisi luovuttaa, kun molemmat rakastaa.
Ainakin jos nyt on niin, että eroamme, niin pakko lopettaa se yhteydenpito. Vaikka se tuntuu niin vaikealta. Mutta sillä tavalla en ainakaan pääse yli hänestä ikinä.
Ap
Liian nuori mies. Miksi otit omanikäisen, kun vanhempia arvostavia herrasmiehiä olisi ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kai se nuoresta iästäkin olla.
Olisi vain niin paljon helpompaa ettei kummallakaan tai edes toisella olisi lainkaan tunteita enää.
Ap
Minä en yhtään tajua, miten niin pitää erota?
Kyllähän hyvä suhde välimatkan kestää.
Appivanhemmilla ei ole paskan merkitystä - kenelläkään ulkopuolisella ei ole.
Puolisot voivat olla erilaisia - kunhan vain hyväksyy että toinen on erilainen.
En tajuu