Voiko kriisi olla tie uuteen onneen?

Tottakai voi! Kriisin kautta voit löytää itsesi uudestaan ja päästä ihan uuteen suuntaan.

Mulla on prosessi vielä kesken.

Mun aiti kuoli ja poikaystava jatti samaan aikaan. 

Tasta nyt muutama vuosi enka, usko etta pystyisin elamaan yhta onnellista ja tasapainoista elamaa kuin nyt ilman tuota kokemusta. 

Itseani kannatteli ajatus, etta kun koko elama romahtaa se antaa mahdollisuuden rakentaa kaiken uusiksi perustuksia myoten. 

Mulla on korostunut visuaalisuus kriisin myötä. Ostan sen kauneimman muistikijan. Teen koruja vaikka olen aina inhonnut käsitöitä tai ollut liian lyhytjänteinen muuhun kuin maalaamiseen. Pidän vain mielessä kuvisopettajan sanat "Pikku Matisse", ilmiömäinen värisilmä ja sinä se lähdet Marimekolle suunnittelemaan verhoja. Ajattelen että tämä nyt terapiaa ja luovuuden herättelyä. Ap.

Ajan myötä. Nyt siitä, kun mies jätti puun takaa, on jo kuusi vuotta. Se on muisto vain.

Jos hän ei olisi sitä tehnyt, niin paljon olisi jäänyt kokematta ja tuntematta. Tärkeimpänä se, että joku hyväksyy sinut täysin.

Mutta, en tällaisesta ennen tiennyt - miten olisin osannut tietää, että täydellistäkin hyväksyntää on olemassa?