Lue keskustelun säännöt.
Te joiden vanhemmilla ollut lapsuudessanne mt/jaksamisongelmia
28.10.2016 |
Oletteko pystyneet antamaan vanhemmillenne/vanhemmallanne anteeksi?
Ovatko välinne korjaantuneet myähemmin? Miten vanhempanne käsittelivät omaa käytöstään kanssanne? Ja miten olisitte toivoneet että asiat olisi käsitelty?
Eli haluaisin parantaa välit teiniin, mutta olen ihan hukassa. Lapsi on ja on aina ollut kiltti ja sulkeutunut, eikä ihme. Oma tilanteeni on helpottunut vuosien saatossa ja sitä myöten syyllisyys lapsesta on kasvanut. Ainoa asia mitä aidosti toivon on että lapseni saisi itseluottamusta ja hyvän elämän. Voitte toki moralisoida ja syyllistää, mutta kaipaisin neuvoja miten tästä eteenpäin.
Tilanne oli siis tämä: Sain lapsen nuorena. en kokenut olevani valmis äidiksi, mutta ympäristö onnistui pyörtämään päätökseni antaa lapsi pois. Luvattua tukea ei koskaan kuitenkaan ollut ja käytännössä lapsi oli ainoa sosiaalinen elämä mitä itselläni oli koulun ulkopuolella noin seitsemän vuoden ajan. Välillä meni paremmin, mutta aina ajoittain romahdin niin, että en jaksanut muuta kuin nukkua ja huutaa lapselle. Myöskään lapsella ei ole ollut missään vaiheessa aivan lyhyitä aikoja lukuunottamatta koulun/päiväkodin ulkopuolisia kaverisuhteita. Lapsen aloitettua koulun sain sukulaisislta enemmän hoitoapua ja vapautta, mutta elämää kuormittavia asioita ilmeistyi niin paljon, että lapsen perustarpeista huolehtiminenkin oli todella vaikeaa. Olin yrittänyt saada apua joitakin kertoja terkasta, suvulta jne. Mutta viesti oli kaikilla että hyvin pärjään. Psykologi sai asian asian eteenpäin ja pienen tappelun jälkeen sain lapsen asumaan pariksi vuodeksi sukulaisille. Lapsi on nyt tosiaan jo yläkoulussa ja asuu kanssani. En tiedä saanko luottamusta enää koskaan palaamaan ja se on sydäntä särkevää.
Miten te toimisitte? Viestittäisitte että menneistä huolimatta Olette nyt tässä ja läsnä?
Anteeksi pitkä ja sekava viesti.
Kommentit (27)
Tässä linkki lapsille/nuorille suunnattuun oppaaseen.
https://www.julkari.fi/handle/10024/110697
T: Nro 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lapsi tietää, että vanhemmilla on mielenterveysongelmia? Mistä lapsi voi tietää, mikä on mt-ongelma ja mikä on normaalia kotona? Mietin tuota lapsille/nuorille suunnattua opasta, että pitäisiköhän se jakaa kaikille koululaisille.
Kiitos, linkeistä selasin nopeati tuota opasta, mutta pitänee perehtyä tarkemmin. Hieman pelästytti näin oman lapsuuden näkökulmasta tuo kohta missä kerrottiin mitä lapsi/nuori voi tehdä vanhempansa eteen. Eli lapsi voisi esim. Ilahduttaa kukilla. Tuli vähän huono-olo, omassa lapsuudessa yritykset ilahduttaa vanhempia eivät koskaan päätyneet hyvin. Lahjat heitettiin roskiin ja arkisia "hyväähyvyyttään" tekoja ei noteerattu, saati sellaiset lapset jotka joutuvat pelkäämään väkivaltaa kotona.
Itse olen onneksi jaksanut edes ilahtua lapsen lahjoista ja onnistumisista, vaikka muuten jaksaminen on ollut hukassa.
Tuo vanhempien mt-ongelmista kertovan esitteen jakaminen kaikille koukulaislle voisi kuitenkin olla hyvä idea, harvoin kun niistä varmaan lapsille kerrotaan saati itselleen myönnetään.
Olisipa tuollainen Mikä meidän vanhempia vaivaa -opas ollut jo minun lapsuudessa tai nuoruudessa! Tai ehkä jokin vastaava olikin, mutta en siitä tiennyt. Itketti lukea. Jotain lohtua se olisi tuonut, vaikka olisin siitä huolimatta pelännyt kertoa ongelmista ulkopuoliselle. Minut olisi varmaan siirretty lähivanhemmalta etävanhemmalle asumaan ja entinen lähivanhempi ehkä tappanut itsensä.
Hei Ap. Minä olen myös tulleiden kasvatuksen tulos, enkä ole kyennyt antamaan anteeksi äidilleni. Mitä teki kuvioon liittyy paljon muutakin, muunmuassa äidin toinen avioliitto ja siitä seuranneet asiat.
Sinulla kuitenkin on sellainen etu että tunnistat omat virheesi ainakin osittain. Mielestäni sinun pitää pyytää lapseltasi anteeksi, sen jälkeen pallo hänellä. Et voi puristaa hänestä sanoja ulos rakentavasti. Sinun täytyy odottaa että lapsi luottaa sinuun sen verran että hän uskaltaa tehdä aloitteen. Tällä hetkellä hän ei todennäköisesti halua puhua asioistaan koska hän yrittää unohtaa ne tai hän yrittää säästellä sinun tunteita. Voi olettaa että sinulla ei ole kykyä selvitä siitä mitä hänellä on sanottavana.
Istun oikeastaan auta kuin osoittaa olevasi luotettava aikuinen. Sen jälkeen lapsi voi avautua joko sinulle )tai mahdollisesti terapeutille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet, ap, fiksun ja lämpimästi ajattelevan ihmisen tuntuinen. Kirjoitustesi sävyn pohjalta on suorastaan vaikea kuvitella, että olet toiminut aiemmin noin kuin kerrot.
Voisikohan teille olla apua perheterapiasta? Jotenkin tuntuu, että muutama rauhallinen keskustelukerta semmoisessa voisi olla hyödyllinen, ja se ainakin varmasti veisi lapsellesi perille viestin, että todella haluat hänen ymmärtävän, että olet itse toiminut väärin ja että vika ei ollut hänessä vaan sinussa ja ongelmissasi.
Hyvää jatkoa, sydämestäni, teille molemmille!
Laitan linkin oppaaseen, joka on tarkoitettu mielenterveyden ongelmista kärsiville vanhemmille.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/esitteet/opas-vanhemmille-joilla-mi…
Netistä löytyy myös opas lapsille/nuorille, joiden vanhemmat ovat kärsineet tai kärsivät mielenterveyden ongelmista. Löytyy haulla Mikä meidän vanhempia vaivaa.
Oppaat käsittelevät juuri miettimiäsi asioita ja kysymyksiä.