Huh.. ystävillä 3 viikkoinen vauva, joka ei ole viettänyt vielä yhtään viikonloppua kokonaan vanhempiensa kanssa..

pikkuhiljaa muutkin vakituisesti hoitavat (mahdollisesti, isä, sisarus, mummo jne.) ja kodin äänet tulevat tutuiksi jne. On silkkaa itsekkyyttä tuommoinen oman tilan etisiminen tuossa vaiheessa! Kyllä vanhemmat voivat mennä vuoronperään ei sitä helvetti tarvitse käsikädessä mennä. Lapsihan siinä sitä seuraa ja turvaa tarvitsee ei aikuinen äiti tai isä puolisoaan kapakassa tai shoppaamassa.



Nimim. Nautin äitiydestä ja olen siitä NIIN kiitollinen, että biologiani toimii & ymmärrän lapsen edun menevän omani edelle.

vastasyntynyt on aikamoisessa symbioosissa äitinsä kanssa ja tämä vauva ei tarvitse sitä isää laisinkaan. Vauva tuntee äidin sydämen sykkeen, äidin tuoksun, äidin liikkeet, äidin äänen, juo äidistään (useimmiten) jne. Hänellä ei ole isään juuri minkäänlaista sidettä - vielä.



Mutta minä kyllä tarvitsen sitä miestä vierelleni eikä miehelleni ole tullut mieleenkään lähteä " viihteelle" vauvan ollessa noin pieni!

että mistä ihmeestä kaikki keksivät tuon että vauvalle ei ole mitään väliä kuka hoitaa. Vauvalle on SUURI merkitys sillä. Vauva on tullut täysin outoon maailmaan missä mikään ei ole tuttua eikä turvallista - mikään paitsi se oma äiti, niin kun sanoin, äidin tuoksu, äidin ääni, äidin askeleet, äidin sydämensyke, äidin tissit.



Jos ne otetaan vauvalta pois ja vaihdellaan hoitajia niin vauvan ainoa turva on poissa. Vauva ei kuole, ei, mutta hänellä on turvaton olo.

joskus voi käydä niin että lapsi on kotona yötä vain kahtenä yönä viikossa ja viisi yötä on hoidossa, milloin missäkin.

Kaverilla, mummolla, kaverin äidillä, kaverin tutulla...

Nyt lapsi on jo 2 vuotias, mutta näin on ollut jo siittä lähtien kun vauva oli 2 viikon ikäinen.

Minä en edes uskaltaisi luottaa kaiken maailman ihmisiin koskaan ei tiedä kuka on se peto lapselle.

kun vaan se oma äiti. jos sillä ei äitillä jotain tapastuu niin eipä ole vauvalle sitten niin suuri katastrofi. meillä ainakin vauva on ihan yhtä läheinen äitin kun isän kanssa..



Mites sit jos vauva on adobtoitu.. Kenes tuttuja sydän ääniä se sit kuuntelee.. Sehän kiintyy siihen hoitajaansa.. Ihan sama onko se naapurin pappi vai vaikka lastenhoitaja.. Vauvakin voi kiintyä moneen ihmiseen ja minusta on niin parempi!

ja vasta viimeisellä viikolla vauva ei huutanut hysteerisesti isän sylissä. Suhde rupesi kiintymään tuolla 1-vuoden paremmlalla puolella. Nykyään poika on ihan isän poika ja ikää 2v..



Aika normaali kuvio varmaankin...



p.s. tietysi on äitejä jokta vähät välittää lapsen luontaisista tarpeista ja jättävät isälle (tai muulle vieraammalle), mutta LUONNOLLISTA se ei ole.

Ajatelkaa nyt mitä pienen ressun päässä mahtaa pyöriä.

ja jotkut ovat tuollaisia...

Näissä tapauksissa lapsella on muitakin vakavia uhkia tulla kasvaneeksi ympäristössä joka ei ole rakentava ja normaalille kehitykselle suotuisa. Silloin voidaan sanoa, että on hyvä jos lasta JOKU edes hyvin hoitaa.

Normaali, ihanne tilanne se ei ole.

kaikista ei vain ole vanhemmiksi ja sitten pienet viattomat ihmiset kärsivät täysin kypsymättömistä ja itsekkäistä vanhemmista

Mun mielestä mennään taas jo pikkasen liian pitkälle, jos aletaan väittää, että vastasyntyneelle on molemmat vanhemmat tasavertaiset. EI OLE! Vauva tuntee vain äitinsä ja elää symbioosissa äitinsä kanssa. Vaikka kuinka tahtoisi muuta väittää, niin se ei sitä tosiasiaa muuksi muuta.



Onko se sitten jotenkin liian vaikeaa viettää vaikka edes 2-3 ekaa kuukautta sen vauvan kanssa? Se kun on yks kärpäsen paska siinä ajassa, minkä sen lapsen kanssa muuten viettää.



Ja sen jälkeen, isät kehiin ja lapsia hoitamaan, että äitikin pääsee.

Että riepottais sitä pariviikkoisesta eri hoitajilla jatkuvasti? Kehen se kiintyis ja mitä se tekis sille koirallekaan? SAATIKA SITTEN IHMISLAPSELLE; JOLLE SE ALUN KIINTYMYSSUHDE ON ELINTÄRKEÄ, sanoo kuka tahansa asiasta mitä tahansa.

IHMISEN PSYYKE RAKENTUU siitä ekasta suhteesta (JOO; JA TODELLAKIN ÄITIIN sitä kiinnytään), ei ihme että lapset on niiin pirstaleina psyykkisesti, jos niitä heitellään kuin hernepusseja.

jossakin vaiheessa! Ja usko minua, vauvalla on äidin kanssa symbioosi, vauva ei tarvitse isäänsä. Siis vauva! Kun lapsi kasvaa niin isähahmo on tärkeä.



Äläkä nyt käsitä ihan perseelleen, isä on osallistunut kaikkien lastemme hoitoon alusta asti. Kaikkeen paitsi syöttämiseen. Isä on lapselle tärkeä, ja lapset isälle korvaamattoman rakkaita. Kun lapset kasvavat niin jos isä on ollut alusta asti mukana hoidossa, isästä tulee lapsille aivan yhtä tärkeä kuin äidistä. Meilläkin ei lapset voi mitenkään sanoa kumpaa rakastaisivat enemmän, äitiä vai isää.



Mutta äiti ei ole isä ja isä ei ole äiti. 3-VIIKKOISELLE on äiti tärkeämpi (siis tietysti on eri asia jos äiti vaikka kuolee synnytykseen ja isä hoitaa vauvansa ja on siis vauvan ensihoitaja) ja jos vauva saisi valita niin ottaisi äidin hoitajakseen. Tämä on musta jo tätä sairaalloista tasa-arvoa että kohta varmaan miehille pitää kasvattaa tissit hormoneilla että voivat imettää. Miksi isän ja äidin pitäisi olla samanlaisia, miksi miehen ja naisen pitäisi olla samanlaisia. Kun eivät sitä ole.

saa vauvan.. Minne jää teidän harrastukset, ystävät...? Mä en vaan voi käsittää tota että vauvan kanssa pitäis olla joka sekunti.

ap:n kertomuksessa vauva oli ollut yöhoidossa ja muussakin hoidossa eika runsaasti kauemmin kuin tuon sinun joka sekuntisi. Vauvat sitä paitsi nukkuvat eli kyllähän siinäkin ehtii tilkkutöitä jo tehdä.

Keneenköhän ne on kiintynyt kun ekat 3viikkoa elivät keskoskaapissa...?? Mielestäni ne kumminkin kiintyivät minuun vaikka niitä väkisinkin syötti ja sylitti yli 10hoitajaa tuon 3viikon aikana.

että vauvalle äiti on tärkein. Yritin sanoakin että jos vauva saisi valita niin valitsisi äitinsä. Vaikka teillä vauva-ressu sai elää ekat kolme viikkoa kaapissa ja häntä hoiti useampi ihminen niin olit silti varmaan lähes koko ajan läsnä ja vauvasi kiintyi sinuun - valitsi siis sinut kaikista näistä hoitajakandidaateista.

Joo, koska jotkut lapset on adoptoituja, niin meidän kaikkien täytyy siis aiheuttaa vauvoillemme adoptoidun lapsen trauma, eiks niin? Koska adoptoiduilla lapsilla on ihan omat ongelmansa, sellaiset joista biologisten vanhempien kanssa kasvaneet eivät tiedä mitään...

Ja aika jännä jos teillä vauva on yhtä läheinen isänsä kanssa kuin sinun. Ja jos näin on ollut ihan alusta asti...kuulostaa aika uskomattomaltam onkohan teillä kaikki hyvin? Nimittäin normaali vauva on kyllä äitinsä perään, se on ihan tervettä ,se on sitä biologiaa, joka jyllää meissä kaikissa. Meilläkin on isä molempia lapsiaan alusta asti hoitanut niissä puitteissa, kun se on vauvoille ollut ok. Mutta kyllä ovat molemmat selkeästi ilmaisseet milloin isä ei ole ollut enää tarpeeksi, vaan on pitänyt päästä äidin syliin, äidin rinnoille. Ehkä nyt n. 6kk iässä isä alkaa olla tälle nuoremmalle vauvalle yhtä hyvä hoitaja kuin äiti.

Ja kyllä, me olemme ihan tasavertaisia vanhempia, mutta en mä ymmärrä, että lasta pitäisi ehdoin tahdoin kiusata pikkuvauvana sillä, että isä väkisin tulee äidin ja vauvan väliin, kun siihen voi myös kasvaa luonnollisesti ja pikkuhiljaa.

Saati että vauvaa pitäisi riepotella ympäri kyliä aikuisten tarpeiden mukaan...Siinä on kyllä aikuisuus kaukana.

PS. Se sana on " adoptoitu" .

Vierailija:

kun vaan se oma äiti. jos sillä ei äitillä jotain tapastuu niin eipä ole vauvalle sitten niin suuri katastrofi. meillä ainakin vauva on ihan yhtä läheinen äitin kun isän kanssa..

Mites sit jos vauva on adobtoitu.. Kenes tuttuja sydän ääniä se sit kuuntelee.. Sehän kiintyy siihen hoitajaansa.. Ihan sama onko se naapurin pappi vai vaikka lastenhoitaja.. Vauvakin voi kiintyä moneen ihmiseen ja minusta on niin parempi!

minua kummastuttaa nimenomaan se, kuinka joku haluaa vapaaehtoisesti antaa pientään pois!! Jos sinä olisit saanut valita niin varmaan olisit mielummin hoitanut vauvojasi (joita siis olikin kai kaksi, sori) kotona kun siellä keskoskaapissa, oletan!

Hirveen itsekkäästi ajattelette. MInä olen lapselle paras, kukaan muu ei osaa vauvaani hoitaa. Tsiisus!