Huh.. ystävillä 3 viikkoinen vauva, joka ei ole viettänyt vielä yhtään viikonloppua kokonaan vanhempiensa kanssa..

Se on varmaan sitä " alkuhuumaa" mikä monille voi iskeä raskaana olon jälkeen. Ei ne hoitajat kauan jaksa, kun lapsi kasvaa niin vaatimukset nousee. Uskon että kohta hiipuu tuo meneminen.

...mennessä ollut tosi paljon yöhoidossa. Sen eukon täytyy jatkuvasti päästä yksin ja miehen kanssa ilman poikaa. Hänellä oma äiti sitten hoitaa. On ollu mökkiviikonloppua, laivareissua, etelänmatkaa, eikä poika ikinä missään mukana!!!!

Onko mun lapsen loppuelämä pilalla kun lapsi on viettänyt lähes kaiken aikansa vieraiden hoidossa syntymästä parivuotiaaksi?

Mutta sitten sen kerran kun kävin (siis kyde jostain parista tunnista) niin nyt ei tee enää yhtään mieli minnekään mennä. Eli tosiaan oli joku ihme alkuhuuma juttu, kun oli raskaus ollut niin ahdistavaa.

Onneksi ei jäänyt päälle. Nyt ei ole tarvinnut missään käydä.

Käytiin miehen serkun synttäreillä päivällä.

Eka yökylä reissu 1v ja silloin miehen kans käytiin syömässä. Muuten kyllä me hoidetaan omaa lastamme.



Tiedän kans tapauksen kun viikon ikäinen hoidossa ja vanhemmat ravintolassa.

Raskaus oli vaikea ja hoidin sitten sängyn pohjalta yksin 2 muuta lastani, joista toisella todettiin samoihin aikoihin pahoja neuropsykologisia häiriöitä.

Kun vauva syntyi, hinkusin tuulettumaan!

Halusin nopeasti ennen kuin vauva alkaa vierastaa ja kävinkin " viihteellä" vauvan ollessa n 3vk.

Kivaa oli ja hyvää teki, kun meni taas muutama vuosi ennen kuin seuraavan kerran pääsin!

Vierailija:

...mennessä ollut tosi paljon yöhoidossa. Sen eukon täytyy jatkuvasti päästä yksin ja miehen kanssa ilman poikaa. Hänellä oma äiti sitten hoitaa. On ollu mökkiviikonloppua, laivareissua, etelänmatkaa, eikä poika ikinä missään mukana!!!!

jos laittaa vapaaehtoisesti vauvan koko ajan hoitoon! miksi ihmeessä se lapsi on pitänyt tehdä?

ja tosiaan seuraavana viikonloppuna, jolloin oli vajaa 3 viikkoinen oli jo molemmilla isovanhemmilla ollut hoidossa...



:/



ap

Se menee onneksi aika nopeesti ohi. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Heillä 3 lasta ja jokaisen synnytyksen jälkeen pakko päästä kaikkiin kissaristiäisiin ilman lasta. (tätä kesti noin 3 kk, sitten loppui menohalut). Kai me kaikki ollaan niin erilaisia vaan, itse en raaski hoitoon pientä antaa, jollei ihan pakko.

T:Äiti 32 v ja 5 lasta.

pitkään ja sitten kun nainen tuli raskaaksi, niin ensimmäisenä alkoivat varaamaan lapsenvahteja (siis jo raskausaikana!!!) vauvan ensiviikkojen aikana olevien juhlien ajaksi...Mun mielestä kyllä melko sairasta ja itsekästä.

Se on itsekästä, jos ei jätä lasta toisen hoitoon sen takia, että itselle tulee omaa lasta ikävä, sillä omaa ikäväänsähän siinä pohjimmiltaan hoitaa.



Sekin on itsekästä, jos lapsen vie hoitoon, koska se tuntuu hyvältä.



Ainoa epäitsekäs teko on, että se, joka haluaa hoitaa lasta, vie hänet toisen hoitoon, ja se, joka ei halua hoitaa, pakottautuu hoitamaan.



Vai mitä?

mutta eikös se yksi kerta riitä??

(niinkun täällä moni onkin sanonut tekevänsä)

ei kait siellä elokuvissa ym. tarvi ravata sitten alvariinsa...



Meillä esikoinen oli tasan 4kk kun käytiin elokuvissa, eli hoidossa oli n.3tuntia.

Ja yökylissä on alettu käymään vasta yli vuoden iässä....

Eiköhän se pitäisi olla niin että vanhemmat sen lapsensa hoitakoot ja kantakoot itse vastuunsa!



Tottakai saa välillä käydä tuulettumassa, ja täytyykin ettei ihan höperöidy sinne kotiin ,mutta rajansa kaikella!!!

Kyllä ne lapset joskus kasvaa ja lentää pesästä, sitten on taas enemmän aikaa itselle...

Herrasjestas mitä liiottelua. Ihankun elämässä ei olisi muuta miettimistä!



Itse kävin monta kertaa viikossa shoppailemassa ja kavereita tapaamassa kun vauva oli pieni. Vauva oli turvallisesti isän tai äitini hoidossa. Yleensä lähdin kun vauva nukkui ja tulin kun se heräsi. Ihanpa tuo terveeltä ja järkevältä lapselta vaikuttaa. Nyt jo siis 3v. :)

i on ja pysyy.



SAmoin uskon että ihan pienelle vauvalle on suuri stressi se, että joutuu pois sen ihmisen luota, joka on ainoa jonka jo vatsasta asti on tuntenut.

Kun kuitenkin lapsella on ikää vasta 3 viikkoa.



Itse edustan taas sitä toista ääripäätä eli lapsi 10kk ei ole ikinä ollut hoidossa missään tai kenellekään. Ei ole ollut tarvetta, kun aina on ollut joko äiti tai isä paikalla. Ollaan saatu harrastaa omiakin juttuja ja hoitaa suhdetta ihan tarpeeksi eli en ole mikään marttyyri äiti. Lapsi on vaan nyt tärkeintä maailmassa ja nautin kotona olosta.



Ja yö kylään lapsen vien, kun sitä itse osaa pyytää. Tai tottakai jos joskus pakon edessä joutuu yökylään viemään (esim. synnytys jne.) niin se on eri asia.



Niin ja olen tosiaan kuullut tästä meidänkin tavasta toimia kyllästymiseen asti arvostelua lähipiirissämme, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Eli näin se taitaa olla, että teet niin tai näin niin aina olet väärin päin. Mutta kohtuuttomalta kuulostaa tuo Ap:n kertoma tapaus.

jonka äiti ei viitsi häntä itse alkuviikkoina hoitaa? Se on kuitenkin iso asia vauvalle, onko äiti läsnä vai ei, äiti kun on vauvalle henki ja elämä, ainoa ihminen jonka vauva tuntee jne.

Miksei lapsi voisi yhtälailla kärsiä kun isä on poissa?

Ehkä oudolta enemmän, koska en ymmärrä miten joku HALUAA jättää pientään toisille hoidettavaksi (siis noin pientä). Mä olin kyllä niin kiinni vauvassani, jokaisessa niissä, ekat kuukaudet että tuntu pahalta jättää pieneksikään aikaa kenellekään.



Joo, en tunne perhettä enkä heidän tilannetta mutta ap:n viestin perusteella tuntuu todella ikävältä.

Eikö vauvan olisi hyvä sitoitua edes kahteen ihmiseen? Ei tulisi niin riippuvaiseksi heti äitistä? Miksei äiti voisi käydä pari kertaa viikossa jossain? Etkö sinä esim. harrastanut liikuntaa, käynyt punttiksella yms. synnytyksen jälkeen? Miten se harrastus eroaa siitä että minä esim, käyn kahvilla ystävieni kanssa?