Lue keskustelun säännöt.
Kun äitiä itkettää
Ap
26.10.2016 |
Meillä on varsin ihana, reilun 6kk ikäinen lapsi jonka kanssa olen arkipäivät kahdestaan miehen ollessa pidemmällä työmatkalla. Lapsukaisen kanssa arki sujuu kahdestaankin hyvin, mutta toisinaan olen hurjan väsynyt ja näin ollen todella itkuherkkä.
Mietinkin, että uskallanko itkeä lapseni nähden vai tajuaako vielä noin pieni vauva, että äiti on vähän surullinen/väsyny?
Omassa lapsuudessani 80-luvulla en muista lainkaan äitini itkeneen ja minullekin kerrottiin itkemisen olevan rumaa. Tätä en todellakaan omalle lapselleni halua, mutta en halua, että hän tuntee olonsa turvattomaksikaan.
Kommentit (3)
Itke kun itkettää, naura kun naurattaa. Tunteet on hyvä näyttää.
Oma äitini kuoli esikoisen syntymän aikaan. Itkin vuorotellen ilosta ja elämäni suurimmasta menetyksestä. Itku on luonnollista, olet varmasti turvallinen äiti vauvallesi, vaikka välillä väsyttää niin että itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukapa näitä varmaksi tietää, mutta onhan itku luonnollista. Tuon ikäinen tarvitsee kuitenkin vielä tunteen siitä, että hänen tunne tulee vastaanotetuksi vakaasti ja hänet rauhoitetaan, joten ymmärrän huolesi. Kun vauva itkee niin hän tavallaan tarvitsee kokemuksen että äiti vastaanottaa hänen tunteet, mutta ei heitä niitä sellaisenaan vauvalle takaisin. Aika usein kun vauva itkee, niin äidillä itkettää, kun vauva suuttuu niin äidillä suututtaa, sehän se homman nimi on; äiti sijaiskärsii niitä tunteita, mutta kuitenkin niin ettei kuormita niillä lasta.
En usko että vauvan itkuun on hyvä vastata yhtä hervottomalla itkulla, mutta varmasti voit välillä antaa itkunkin tulla kaikessa rauhallisuudessaan. Itkeminen on kuitenkin aina jollain tapaa puhdistavaa, ja äitiys herättää niin paljon tunteita.. ei sekään tervettä ole että negatiiviset tunteet padotaan, johtaa pian masennukseen.
Ei me täällä onneksi vauvan kanssa yhdessä itketä, hän itkee muutenkin yllättävän vähän. Usein olen itkun tirauttanut hänen ollessa päiväunilla, joskus autoa ajaessa. Olet oikeassa, itku puhdistaa uskomattoman paljon. Täysi kunnioitus kyllä oikeille yksinhuoltajille, itseäni helpottaa onneksi tilanne, että lapsen isä tulee viikonlopuiksi kotiin ja saan itse huilata.
Kukapa näitä varmaksi tietää, mutta onhan itku luonnollista. Tuon ikäinen tarvitsee kuitenkin vielä tunteen siitä, että hänen tunne tulee vastaanotetuksi vakaasti ja hänet rauhoitetaan, joten ymmärrän huolesi. Kun vauva itkee niin hän tavallaan tarvitsee kokemuksen että äiti vastaanottaa hänen tunteet, mutta ei heitä niitä sellaisenaan vauvalle takaisin. Aika usein kun vauva itkee, niin äidillä itkettää, kun vauva suuttuu niin äidillä suututtaa, sehän se homman nimi on; äiti sijaiskärsii niitä tunteita, mutta kuitenkin niin ettei kuormita niillä lasta.
En usko että vauvan itkuun on hyvä vastata yhtä hervottomalla itkulla, mutta varmasti voit välillä antaa itkunkin tulla kaikessa rauhallisuudessaan. Itkeminen on kuitenkin aina jollain tapaa puhdistavaa, ja äitiys herättää niin paljon tunteita.. ei sekään tervettä ole että negatiiviset tunteet padotaan, johtaa pian masennukseen.