Nyt se sitten tapahtui. Sossut tuhosi kaverin lopullisesti.

Jos se oli se naapurissa asunut, kämppänsä tuhonnut ja keväällä häädön saanut narkkarimuija, jolta otettiin ne lapsetkin huostaan ja kun heitä on sen jälkeen nähnyt niin ovat nykyään paljon iloisempia ja eloisampia, niin täytyy sanoa että eipä isoa tappiota kansantaloudelle tullut.

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on ollut niin epävakaa luonne, että on tappanut itsensä siksi että lastensuojelu uhkaa huostaanotolla, niin huostaanotolle on varmasti ollut myös perusteet...

Eikä ollut parempi näin, että lapsi kuitenkin säilytti henkensä eikä joutunut laajennetun itsemurhan = perhesurman uhriksi.

Embody the Invisible kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotettuja lapsia kohdattuani olen tullut siihen tulokseen, että lapsi ei koskaan saa olla terapialelu, vaikka vanhempi niin haluaa. Kun perheessä ei ole ainuttakaan aikuista, vaikka siellä olisi äitinä/isänä täysi-ikäinen, niin lapsen takia hänet pitää sijoittaa muualle. Lapsella on oikeus lapsuuteen, jossa hän saa olla heikko ja osaamaton, vaikka moni vanhempi kuvittelee, että lapsen tehtävänä on pitää heidät ehjänä.

Uskon, että ap:n kertoma ratkaisu on monella tavalla paras mahdollinen pienelle ihmiselle. Hän ei joudu heittopussiksi rakastavan perheen ja katteettomia lupauksia antavan vanhemman välille.

Ymmärsinkö nyt oikein? Siis missä mielessä itsemurha on missään tapauksessa paras vaihtoehto? Jos ei oteta huomioon henkilön itsensä kokemaa subjektiivista tuskaa. Ainakin jos miettii kun lapsi kasvaa ja jos hän tietää että äiti on tappanut itsensä. Tuskinpa asia olisi hänelle ihan yhdentekevä.

Ja vaikka kyseessä olisi ollut epävakaa henkilö tunne-elämältään, niin eikö hän olisi tarvinnut juuri sitä apua? Kyllähän lapsi olisi voinut kasvaa onnelliseksi aikuiseksi sijaisperheessä, vaikka äiti olisi vielä elossa? En ymmärrä, miten nämä sulkevat pois toisensa?

Jos vanhempi olisi elossa, hän muistaisi aina muistuttaa lasta, että sinun takiasi minun elämäni on pilalla. Itsarin tehnyt ei sitä voi tehdä, onneksi. Lapsi siis säästyy paljolta pahalta ja monelta tuskalta ja saa vain yhden surun monen sijaan.

Oot sä ihan kamoissa tai jotain ku ei saa mitään selvää?

Siinä vaiheessa jos vanhempi/vanhemmat vastustavat lapsen huostaanottoa, niin asiastahan päättää käräjäoikeus. Sosiaalityöntekijä toki laittaa asian vireille, mutta tahdonvastaisesta huostaanotosta ei päätä sossut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan normaali ihminen joudu mihinkään tekemisiin lastensuojelun ja huostaanoton kanssa. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset hankkivst lapsia, kun eivät osaa huolehtia itsestäänkään. Tuo itsemurha juuri osoittaa, että asiat eivät ole olleet hallinnassa. Voi lapsi parka!

Lastensuojelun kanssa työskentely ja huostaanotto voivat olla täysin eri asiaa. Kuka on normaali ihminen? Kenellä on oikeus nimittää toista epänormaaliksi. Sinä et voi tietää, ellet ole asioita sivusta seurannut, että kyllä myös lastentarhanopettajalla saattaa olla lapsi muutaman kk:n avohuollon sijoituksessa.

Elämä tällä pettävällä jäällä voi olla monien asioiden summa. Ehkä henkilöltä puuttui yksikin läheinen jolle puhua, ehkä yt:iden aikana veloissamme tunnemme muutenkin arvottomuutta. Erot voivat olla tuskaisia. Ihminen voinut kokea sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä. Huoltajuuskiistat voivat johtaa toinen toisensa loukkaamiseen. Syitä on moninaisia ja ongelmat kumuloituvat.

Mä en tiedä tätä tapausta, miksi henkilö on päätynyt riistämään elämänsä. En tiedä hänen elämäntilannettaan. Sen vain tiedän, että kun itse olin lapsestani erossa, niin niitä päivinä en ollut minä. Makasin sängyssä kuuminpana hellepäivänä aivan turtana. Jos olisin juonut lasin viiniä, niin itkuhanat eivät olisi sammuneet.

Mä olen sellainen äiti joka voi sitä paremmin mitä enemmän olen lapseni kanssa. Loppujen lopuksi kävin töissä ja vietin lapseni kanssa joka ainoan vapaahetken. Yhtenä päivänä kaikki oli ohi, en meinannut uskoa siihen itsekkään. Kaikki oli mennyt nopeammin kuin tajusinkaan.

En mä osaa sanoa muuta kuin että itsemurha on niin lopullinen ratkaisu. Vielä tulee se kaunis päivä, jolloin sinut huomataan.

Herran Jumala. Kauheaa. Otan osaa 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan normaali ihminen joudu mihinkään tekemisiin lastensuojelun ja huostaanoton kanssa. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset hankkivst lapsia, kun eivät osaa huolehtia itsestäänkään. Tuo itsemurha juuri osoittaa, että asiat eivät ole olleet hallinnassa. Voi lapsi parka!

Lastensuojelun kanssa työskentely ja huostaanotto voivat olla täysin eri asiaa. Kuka on normaali ihminen? Kenellä on oikeus nimittää toista epänormaaliksi. Sinä et voi tietää, ellet ole asioita sivusta seurannut, että kyllä myös lastentarhanopettajalla saattaa olla lapsi muutaman kk:n avohuollon sijoituksessa.

Elämä tällä pettävällä jäällä voi olla monien asioiden summa. Ehkä henkilöltä puuttui yksikin läheinen jolle puhua, ehkä yt:iden aikana veloissamme tunnemme muutenkin arvottomuutta. Erot voivat olla tuskaisia. Ihminen voinut kokea sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä. Huoltajuuskiistat voivat johtaa toinen toisensa loukkaamiseen. Syitä on moninaisia ja ongelmat kumuloituvat.

Mä en tiedä tätä tapausta, miksi henkilö on päätynyt riistämään elämänsä. En tiedä hänen elämäntilannettaan. Sen vain tiedän, että kun itse olin lapsestani erossa, niin niitä päivinä en ollut minä. Makasin sängyssä kuuminpana hellepäivänä aivan turtana. Jos olisin juonut lasin viiniä, niin itkuhanat eivät olisi sammuneet.

Mä olen sellainen äiti joka voi sitä paremmin mitä enemmän olen lapseni kanssa. Loppujen lopuksi kävin töissä ja vietin lapseni kanssa joka ainoan vapaahetken. Yhtenä päivänä kaikki oli ohi, en meinannut uskoa siihen itsekkään. Kaikki oli mennyt nopeammin kuin tajusinkaan.

En mä osaa sanoa muuta kuin että itsemurha on niin lopullinen ratkaisu. Vielä tulee se kaunis päivä, jolloin sinut huomataan.

Saanko kysyä teiltä jotka alapeutitte, että miksi teitte niin? Oliko viestissäni jotain loukkaavaa ja miksi ihmeessä? (Annan teille tehtävän: halatkaa tänään edes yhtä ihmistä). Lama-ajan Frank Papan sanoin: koskeltelkaa toisianne!