Valhe josta "maksat" edelleen?

No valhe se ei ollut kuin itselleni, mutta neljän ehkäisemättömän vuoden jälkeen luulin tosissani olevani maho. En ollukkaan.

Minä en valehtele.

Up

Menin mukaan vanhempani esittämään valheeseen ja sain myöhemmin maksaa virheestäni käräjillä. Menetin rahaa, mielenterveyteni ja luottamuksen vanhempaani.

"Olen vahva pärjääjä. Osaan kaiken, pärjään aina. Tiedän aina mitä tehdä."

En tiedä olenko varsinaisesti lausunut näitä sanoja, mutta luulin aina että tuollainen kuva pitää itsestään muille antaa. Ei saa näyttää heikkoutta, muuten muut repivät sinut kappaleiksi.

No nytpä aikuisena olen huomannut että muut naiset ihan avoimesti itkevät kaikki murheensa ja ongelmansa toisille, ihmettelevät ääneen mitä heidän tulisi nyt tehdä, miten he pärjäävät jne. Minulta ei tätä sallita, koska olen jo antanut ymmärtää etten tarvitse apua enkä tukea. Heikon rooliin ei enää pääse, jos on ollut aluksi vahva.

No minä maksan ihan kirjaimellisesti... En ole kehdannut puolisolle sanoa, ettei meillä ole varaa kaikkeen. Olen ottanut velkaa, että olisi varaa kaikkeen. Niitä velkoja maksan vielä monta vuotta eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

"Olen vahva pärjääjä. Osaan kaiken, pärjään aina. Tiedän aina mitä tehdä."

En tiedä olenko varsinaisesti lausunut näitä sanoja, mutta luulin aina että tuollainen kuva pitää itsestään muille antaa. Ei saa näyttää heikkoutta, muuten muut repivät sinut kappaleiksi.

No nytpä aikuisena olen huomannut että muut naiset ihan avoimesti itkevät kaikki murheensa ja ongelmansa toisille, ihmettelevät ääneen mitä heidän tulisi nyt tehdä, miten he pärjäävät jne. Minulta ei tätä sallita, koska olen jo antanut ymmärtää etten tarvitse apua enkä tukea. Heikon rooliin ei enää pääse, jos on ollut aluksi vahva.

Loistava kiteytys minunkin kokemasta ongelmasta! (Siis eri ongelma kuin aiemmin kirjoittamani.) Olen löytänyt saman myös psykologi Carol Dweckin Mindset-kirjasta, jossa ongelma on "fixed mindsetin" (joustamaton tai lukkiutunut ajattelutapa) ilmentymä. Valitettavasti Dweckin kirja ei anna apua muutokseen eikä sen aiheuttamaan syvään häpeän tunteeseen.

Tein aloituksen, koska tunsin haluavani sanoa tämän edes jossain. En ole koskaan kertonut kenellekään.

Vatsani on aina toiminut miten sattuu. Kramppeja, kiirettä vessaan, mourunaa.

Tämä alkoi joskus ala-asteella ja tunneilla oli ruokailun jälkeen yhtä tuskaa. Vatsaa väänsi ja vessaan ei aina päässyt tekemään tarpeitaan rauhassa. Kiusattua seurattiin muutenkin joka paikkaan.

Yläasteella lakkasin syömästä koulussa. Laihduin entisestään, koska ruoka ei muutenkaan imeytynyt. Aloin esittämään sairastavani anoreksiaa. Esitin hyvin ja kaikki uskoivat. Jouduin terkkarin hampaisiin ja myöhemmin terapiaan. Tässä vaiheessa olin jokseenkin sisäistänyt laihuusihanteita, eikä terapia turhaa ollut. Siellä käsiteltiin kiusaamista lähinnä.

Aikuisena vatsani toimii edelleen miten sattuu ja pienetkin ilmavaivat aiheuttavat järkyttäviä paniikkikohtauksia.

Olen yrittänyt käydä lääkärillä usein ja kertoa totuuden, mutta papereissa olen mt-ongelmainen ja lääkärit pitävät oireita kuviteltuina tai vatsaongelmat johtuvat "syömishäiriöstä", joka sekin unohtui aikoja sitten. Kuka uskoo, kun syömishäiriöinen sanoo, ettei ole oikeasti sairas.

Pidän vatsani kurissa tupakoimalla ja kahvilla. Ainoa tapa, jolla saan säännöllisyyttä :( Tämä on hirveän noloa.

Nyt viikon verran olen tuntenut kipuja vatsalla, uutena vaivana närästys ja pelkään vatsahaavaa, mutta lääkäri ei ottanut sitäkään todesta. Elän lähinnä kahvilla ja tupakalla, mutta iltaisin syön, jotta vatsaongelmat tulevat vasta illalla, yöllä ja aamulla. Näin on mennyt viimeiset 12 vuotta.

Työterveydessä lääkäri kuunteli, mutta sopimus loppui ennen lähetettä tähystystykseen ja nyt ei ole varaa mennä yksityiselle. Verikokein on katsottu vain keliakia.

Olen jo tottunut vatsani oikkuihin, mutta nykyisin vatsavaivoista puhutaan paljon somessa ja mietin millaista olisi olla normaali.

Lapsellani on diagnosoitu tähystämällä keliakia ja suoliston tulehdustila.