Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti, kerro miten löysit paikkasi?
26.10.2016 |
Välillä mietin, onko introverttius kirous. Tuli viimeksi tänään mieleen, kun olin väsyneenä koulussa. Kaikki se oheissälä mitä opiskelu sisältää, saa minut ihan uskomattoman väsyneeksi. Pakkososialiseeraamista luokkalaisten kanssa, kuppikunnat ja juoruilut ja muu vastaava saavat minut väsyneeksi. Hymistellään sitten edessäpäin. Ryhmätyöt.
Parisuhteessa olen ollut pariinkin otteeseen, mutta etenkin viimeisin tuntui läheisriippuvaiselta; mikään aika kanssasi ei ollut kuulemma tarpeeksi vaikka asuimmekin yhdessä. Olen miettinyt voinko tuntea kenenkään kanssa sitä "olemisen helppoutta", vai olenko introverttiuteni vanki ja "joudun" asumaan yksin koko loppuelämäni (tämähän ei sinällään estä parisuhdetta, mutta haluaisin kokea senkin että jonkun kanssa voi olla mukava asua yhdessä). Yksin asumisessa ei ole ongelmaa mutta kyllä haluaisin pystyä asumaan suhteessa jonkun kanssa.
Niin ja se työpuoli. Kohta valmistun, ja mietityttää löydänkö itselleni sellaista työpaikkaa jossa saisin olla vapaasti oma itseni ilman sitä jatkuvaa törkkimistä siihen, minkä maailma mieltää oikeanlaiseksi, eli ekstroverttiuden.
Niin, ja en ole mikään tuppisuu, vaan paljon matkustellut ja ulkomailla asunut. En vain saa energiaa jatkuvasta kommunikaatiosta. Parasta on jos pystyy useimmiten itse valitsemaan kuinka paljon on pakko sosialisoida.
Kommentit (43)
Työelämässä en ole löytänyt vielä paikkaani. Tuntuu että joka paikassa arvostetaan nyt yli kaiken ulospäinsuuntautunutta itsensä esiin tuomista. Nykyinen pätkätyöni on introvertin luonteeni kannalta kaikista pahin, verkostoitumista ym. small talk sosialisointia työpaikalla pidetään hyvin tärkeänä, ja niiden ajatellaan kuuluvan myös työnkuivaan. Ok, ymmärränkin sen tavallaan. Kuitenkin mietin kuinka suuri osa tällaisesta odotuksesta tulee vain näistä nykyisistä ekstrovertti-ihanteista. Toivon kovasti, että löytäisin vähän sopivamman työpaikan seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa elämässä sairauteni ja vammani on olleet isompia esteitä, vaikka olenkin hyvin introvertti. Väsyn nopeasti, mutta kuten hanska sanoi, väsyneenäkin voi pärjätä ihmeen hyvin. Ryhmätyössä ajaudun nopeasti johonkin johtavaan asemaan, mikä on hyvä. Voin organisoida asiat niin, että homma luistaa ja turha häsläys on minimoitu. Se auttaa, etten ole ujo. Vapaa-ajan vietän yksin harrastukseni parissa. Taiteellinen luomistyö korjaa sielua ihmeesti. Elämä toimii ihan hyvin. Rakkauselämää ei ole, enkä osaa sitä surra. Mulla on joka tapauksessa liikaa selvitettävää oman pääni kanssa ennen kuin sitä voi miettiä.
En ole löytänyt paikkaani, mutta olen löytänyt rauhan paikattomuuden kanssa. Mä vaan olen tällainen seilaaja. Elämä muuttuu, muutun itse ja ylipäänsä kaikki muuttuu jatkuvasti. Ei tämä maailma ole mua varten tehty, eikä sitä ole oikeastaan tehty kenellekään muullekaan. Mun sopimattomuus on aika räikeää, mutta se pitää vain hyväksyä ja pelata näillä korteilla, jotka on. Mietin joka päivä, miten voin tehdä elämästäni mahdollisimman hyvän. Ehkä se toimii, kun olen joka vuosi tullut vähän onnellisemmaksi kuin aikaisemmin.
Kiitos tästä kommentista. Antoi ajateltavaa.
Minäkään en ole löytänyt paikkaani, mutta vihdoin olen viime aikoina alkanut tehdä sovintoa itseni ja tämän paikattomuuden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Pahinta tuntuu joillekin olevan se, että olet pääasiassa hiljainen, omissa oloissasi viihtyvä, mutta tilanteen niin vaatiessa esim. työpaikalla sinulta löytyykin mielipiteitä, otat kantaa ja haluat olla esillä. Tällaista käytöstä ei tunnu monet sietävän, sehän on nyt ihan hirveää, että joku ei pysy lokerossaan, jossa hänen oletetaan pysyvän.