Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti, kerro miten löysit paikkasi?
26.10.2016 |
Välillä mietin, onko introverttius kirous. Tuli viimeksi tänään mieleen, kun olin väsyneenä koulussa. Kaikki se oheissälä mitä opiskelu sisältää, saa minut ihan uskomattoman väsyneeksi. Pakkososialiseeraamista luokkalaisten kanssa, kuppikunnat ja juoruilut ja muu vastaava saavat minut väsyneeksi. Hymistellään sitten edessäpäin. Ryhmätyöt.
Parisuhteessa olen ollut pariinkin otteeseen, mutta etenkin viimeisin tuntui läheisriippuvaiselta; mikään aika kanssasi ei ollut kuulemma tarpeeksi vaikka asuimmekin yhdessä. Olen miettinyt voinko tuntea kenenkään kanssa sitä "olemisen helppoutta", vai olenko introverttiuteni vanki ja "joudun" asumaan yksin koko loppuelämäni (tämähän ei sinällään estä parisuhdetta, mutta haluaisin kokea senkin että jonkun kanssa voi olla mukava asua yhdessä). Yksin asumisessa ei ole ongelmaa mutta kyllä haluaisin pystyä asumaan suhteessa jonkun kanssa.
Niin ja se työpuoli. Kohta valmistun, ja mietityttää löydänkö itselleni sellaista työpaikkaa jossa saisin olla vapaasti oma itseni ilman sitä jatkuvaa törkkimistä siihen, minkä maailma mieltää oikeanlaiseksi, eli ekstroverttiuden.
Niin, ja en ole mikään tuppisuu, vaan paljon matkustellut ja ulkomailla asunut. En vain saa energiaa jatkuvasta kommunikaatiosta. Parasta on jos pystyy useimmiten itse valitsemaan kuinka paljon on pakko sosialisoida.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon aina "kyllä" kun jotain pyydetään, mutta en itse juuri koskaan pyydä mitään. Tuloksena korkea koulutus, katkoton pätkätyöura, depressio ja persoonallisuushäiriöitä, ei parisuhdetta viimeiseen 19 vuoteen.
Opiskelu oli rasittavaa kaiken hälinän takia. Onneksi suomalainen opiskelu sinällään on aika löysää, joten selvisin kunnialla. Työ ei ole mitä toivoisin, mutta omilla latautumiskeinoilla ja perjantaipäivien tiedostamisella siitäkin selviää. Ihmissuhteet ovat toinen juttu, muilla niitä tulee ja menee. Itse koen, että aina kun joku suhde sen luonteesta huolimatta katkeaa, vuosi vuodelta vähemmän innostuu etsimään uusia. Kun repii itsestään paljon niitä suhteita löytääkseen, loppuminen on maailmanloppu. Ei vaan jaksa enää nähdä vaivaa uuden pettymyksen pelossa. Olen yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on introvertti ja voin vastata kysymykseesi introvertin vaimona, mies ei käy täällä ;)
Minä olen ekstrovertti, erittäin sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä. Mieheni on selkeä introvertti, oikeastaan aika prototyyppi vielä. Rakastuimme todella nopeasti ja miehessä vetosi kovasti hänen rehellisyytensä, ja se ettei hän treffeillä edes yrittänyt "myydä itseään" minulle kuten olin muiden kanssa tottunut. Etenemme suhteessamme nopeasti mutta minulla kesti todella kauan tajuta, ettei mies ollut vihainen minulle vaikka välillä vetäytyi omiin oloihinsa eikä välillä puhunut juuri mitään jos ei jaksanut :) opin jotenkin käsittelemään miestäni ja hän oppi hieman hiomaan kulmiaan minua varten.
Olemme nyt naimissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Annan miehelleni omaa rauhaa kun näen hänen sitä tarvitsevan. Itse tapaan enemmän ystäviäni ja harvemmin pyydän miestä mukaan tälläisiin illanistujaisiin. Mies ei niissä viihdy ja jää mielummin kotiin lasten kanssa.
Ainoa ongelma on, ettei mies osaa smalltalkkia edes ystävieni ja vanhempieni seurassa. Jos on huono päivä, on huono päivä eikä silloin edes viitsi keskustella muodonvuoksi. Se on ärsyttävää ja siitä olemme paljon keskustelleet.
Mielestäni kohteliaisuuden vuoksi olisi jotain puhuttava eikä vain vastailla kysymyksiin vaikka ei huvittaisi.
Työelämässä pärjää hyvin mutta joitakin unelmatöitä on mennyt hänellä sivusuun koska on etsitty luultavasti sosiaalisempaa tyyppiä.
Helpompiakin kumppaneita varmaankin on mutta itse arvostan miehessä rehellisyyttä, luotettavuutta ja suoraselkäisyyttä eniten.
Olen introvertti. Viihdyn vain tiettyjen huumorintajuisten ihmisten kanssa. Opiskeluaika yliopistolla oli hirveää, tunsin olevani ulkopuolinen. Sama työelämässä, tulin vain harvan kollegan kanssa toimeen. Luulen että ihmiset ajattelevat minun olevan suuttunut, vaikka vain tarvitsen aikaa yksin.
Nyt teen töitä yrittäjänä kotona (verkkokauppa), ja elän elämäni parasta aikaa. Siis minulle täydellistä 🤓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keksinyt varman ratkaisun sosiaalisiin ongelmiin. Uskon siihen, että ihmisen tulee antaa olla rauhassa. Tärkeintä on pidättäytyä ottamasta yhteyttä muihin ihmisiin. Tämän vastapainoksi täytyy olla vastaamatta muiden ihmisten yhteydenottoihin. Näin toimien ainakin minä olen saavuttanut rauhan ja onnellisuuden. Ei ihmisiä, ei ongelmia. Olen työtön korkeakoulutettu, mutta palkkatyöstä tuleva raha ei voi korvata tätä rauhaa.
Mua on ärsyttänyt nuoresta asti se asennevamma ihmisissä ikäänkuin hiljainen ihminen tai introverttius olisi joku sairaus, puute tai ylipäätään ikävä asia. Mäkin voisin sanoa, että extrovertit hölösuuu eivät omaa sosiaalista lahjakkuutta sanan varsinaisessa merkityksessä ja miten niin? Onko muiden päälle puhuva, jatkuvasti itseään esille tyrkyttävä, jatkuvasti kaikki omat mielipiteensä julkituova jotenkin sosiaalisesti lahjakas, ei ole. Sellaiset ihmiset yleensä pyörivät vain oman itsensä ympärillä eivätkä esim. Sovellu kunnollakin ryhmätöihin. Mä oon täysintrovertti, mun mies on kans jollain tapaa introvertti, mutta johtavassa asemassa työelämässä. Opetan miestäni siinä, että muistaa ottaa huomioon kaikki persoonallisuudet kokouksissa, ryhmätöissä, alaisiaan kuunnellessa, työntekijöitä valitessa, työpaikan pakollisissa "illanvietoissa" eli huomioi kaikkia ja näkee sen, ettei välttämättä sillä.paljon puhuvalla hölösuulla ehkä olekaan niin paljon sisältöä siinä sanatulvassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keksinyt varman ratkaisun sosiaalisiin ongelmiin. Uskon siihen, että ihmisen tulee antaa olla rauhassa. Tärkeintä on pidättäytyä ottamasta yhteyttä muihin ihmisiin. Tämän vastapainoksi täytyy olla vastaamatta muiden ihmisten yhteydenottoihin. Näin toimien ainakin minä olen saavuttanut rauhan ja onnellisuuden. Ei ihmisiä, ei ongelmia. Olen työtön korkeakoulutettu, mutta palkkatyöstä tuleva raha ei voi korvata tätä rauhaa.
Mitä sisältöä olet löytänyt elämääsi palkkatyön tilalle? Minua houkuttaa samanlainen ratkaisu.
On uskomatonta, miten suvaitsemattomia ihmiset ovat introverttiutta kohtaan. Ikäänkuin olisi velvollisuus raportoida ajatuksensa ja olla avoin. Ehkä introverttius tarjoaa muille "tyhjän taulun", jihon heijastaa omia pelkojaan ja epäluulojaan.
Mutta ihan psykologien ja terapeuttienkin taholta on tullut tällaista heijastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten harjoitella rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keksinyt varman ratkaisun sosiaalisiin ongelmiin. Uskon siihen, että ihmisen tulee antaa olla rauhassa. Tärkeintä on pidättäytyä ottamasta yhteyttä muihin ihmisiin. Tämän vastapainoksi täytyy olla vastaamatta muiden ihmisten yhteydenottoihin. Näin toimien ainakin minä olen saavuttanut rauhan ja onnellisuuden. Ei ihmisiä, ei ongelmia. Olen työtön korkeakoulutettu, mutta palkkatyöstä tuleva raha ei voi korvata tätä rauhaa.
Mitä sisältöä olet löytänyt elämääsi palkkatyön tilalle? Minua houkuttaa samanlainen ratkaisu.
! !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos introverttius on näin paha "vamma" muiden mielestä, introverteille tulee antaa työkyvyttömyyseläke.
Muutin maalle ja tulin äidiksi. Kauhistuttaa jo ajatus, että joskus pitää jatkaa opiskeluja ja mennä töihin. Mies on myös introvertti joka helpottaa kun ei pidä kokoajan olla menossa, saa möllöttää rauhassa.
Olen introvertti ja ylpeä siitä. En yritä esittää ekstroverttia. Koska hyväksyn itseni pystyn levollisin mielin viettämään aikaa isoissakin porukoissa: Töissä, joukkueurheiluharrastuksessa, kaveriporukassa, perheen kesken. Minua ei haittaa olla hiljainen ryhmässä ja koen, että minut hyväksytään omana itsenäni. Olen ystävällinen muille ja nautin sos. suhteista. Suomessa varmaan yli puolet ihmisistä on introvertteja, ei mikään vähemmistö! Ja kyllä sos. piireissä hyväksytään se, että esim. hetkeksi vetäytyy omaan rauhaan esim selaa kännykkää. Kun lakkaa esittämästä muuta kun on elämä helpottuu! Olen menestynyt työelämässä ja minulla on paljon ystäviä. Introverttiys on ok!!!
Omassa elämässä sairauteni ja vammani on olleet isompia esteitä, vaikka olenkin hyvin introvertti. Väsyn nopeasti, mutta kuten hanska sanoi, väsyneenäkin voi pärjätä ihmeen hyvin. Ryhmätyössä ajaudun nopeasti johonkin johtavaan asemaan, mikä on hyvä. Voin organisoida asiat niin, että homma luistaa ja turha häsläys on minimoitu. Se auttaa, etten ole ujo. Vapaa-ajan vietän yksin harrastukseni parissa. Taiteellinen luomistyö korjaa sielua ihmeesti. Elämä toimii ihan hyvin. Rakkauselämää ei ole, enkä osaa sitä surra. Mulla on joka tapauksessa liikaa selvitettävää oman pääni kanssa ennen kuin sitä voi miettiä.
En ole löytänyt paikkaani, mutta olen löytänyt rauhan paikattomuuden kanssa. Mä vaan olen tällainen seilaaja. Elämä muuttuu, muutun itse ja ylipäänsä kaikki muuttuu jatkuvasti. Ei tämä maailma ole mua varten tehty, eikä sitä ole oikeastaan tehty kenellekään muullekaan. Mun sopimattomuus on aika räikeää, mutta se pitää vain hyväksyä ja pelata näillä korteilla, jotka on. Mietin joka päivä, miten voin tehdä elämästäni mahdollisimman hyvän. Ehkä se toimii, kun olen joka vuosi tullut vähän onnellisemmaksi kuin aikaisemmin.
Minä olen sitä mieltä että omana vähän erikoisena tyyppinäni olen keskivertotallaajaa kiinnostavampi, kun uskallan olla oma itseni ja puhua ajatuksistani, epätavallisista ajatusketjuistakin. En pelkää sitä että joku pitää minua kummallisena tai ei hyväksy minua, mikä on vapauttavaa. Ystäviä on (olisi paljonkin jos haluaisin, mutta liian monta on mulle liikaa), kumppania ei, mutta aika näyttää onko vielä joskus..
Et ole introvertti, jos ajattelet ääneen
Alue: Aihe vapaa
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Testien mukaan olen voimakkaasti introvertti. Viihdyn silti erinomaisen hyvin työpaikalla esim. tauoilla kollegojen kanssa rupatellen ja koen saavani siitä energiaa. Jos jutut ovat joskus (harvoin) mielestäni hölmöjä, en osallistu keskusteluun, mutta muuten viihdyn hyvin. Minulla tuo introverttius tulee ilmi ehkä enemmänkin siinä, että iltaisin haluan viettää aikaani myös kotona.