Lapseni tönii ja lyö muita lapsia:(

Kyse on opetuksesta, ei väkivallasta. Pakkohan hänelle on jonkun näyttää, että miltä se siitä toisesta, uhrista tuntuu.

jonka lasta lapsesi lyö? Jos hän näkee " kauempaa" vian muttei löydä oikeita sanoja kertoakseen sinulle. Kurja tilanne varmasti =( Voisiko olla ettet ole huomannut palkitsevasi lasta tästä esim. ottamalla syliin ja " halaukseen" eli sellaiseen otteeseen jonka lapsi kokee hyväksi kun taas itse ajattelit että ko. toiminta on lapsen tilanteesta poisottamista?

Vierailija:

Kyse on opetuksesta, ei väkivallasta. Pakkohan hänelle on jonkun näyttää, että miltä se siitä toisesta, uhrista tuntuu.

Opetus tuossa nimittäin on, että saa lyödä, kun kerran äitikin lyö.

Eli ap: jatka vain samalla linjalla kuin tähänkin asti. Monilla lapsilla on jossakin uhman vaiheessa tuollainen puremis/lyömisvaihe. Se voi kestää kuukauden parikin, mutta menee ajalla ja sitkeydellä ohitse.

Toimi siis kuten nytkin: kiellä, toru ja sano miksei saa lyödä. Ja vie POIS siitä tilanteesta! Lapsi ymmärtää tehokkaimmin toimineensa väärin, kun joutuu esim. sisään kesken ulkoleikkien tai kotiin kyläpaikasta. On sitä paitsi syytä estää tuolla tavoin muita lapsia kärsimästä väkivallasta.

Miksi lapsi sitten lyö/puree? Hän ei osaa vielä säädellä kiukustumistaan ja saattaa siksi hyvinkin konkreettisesti ilmaista ärsyyntymisensä. Toisaalta hän saattaa hälinätilanteessa hakea tuolla huomiota.

Se on vanhempien homma sitten siinä tilanteessa selittää, ettei niin saa toimia JA estää homman jatkuminen.

Uskokaa vaan, tuo toimii parhaiten, eikä varmasti jää traumoja noin pienelle lapselle. Kyse on vain rangaistuksesta.

on samanlainen tyttö joka lyö ja syy on tuo minkä kolmonen kertoi eli äiti ei huomaa palkitsevansa lasta teostaan. Tämä tyttö (nyt 2,5v) on nyt lyönyt säälittä muita vuoden ajan ja pahemmaksi vain menee.

Kysykää keneltä tahansa lastenpsykiatrilta, asiasta on ollut juttua mm. Vi Föräldrarissa. Ja jo normaali maalaisjärki sen sanoo, että lapsi oppii vanhempiensa esimerkistä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Tuollainen " tämä on äidin rangaistus siitä, mitä sinä teit, mikä oli samaa kuin mitä äiti nyt tekee sinulle, mutta mikä on sinulle kiellettyä, vaikkei äidille olekaan" on ihan liian vaativa ajatteluketju parivuotiaalle.

Vierailija:

on samanlainen tyttö joka lyö ja syy on tuo minkä kolmonen kertoi eli äiti ei huomaa palkitsevansa lasta teostaan. Tämä tyttö (nyt 2,5v) on nyt lyönyt säälittä muita vuoden ajan ja pahemmaksi vain menee.

Missä minä kehotin PALKITSEMAAN lapsen? Totta hemmetissä lasta ei saa palkita lyömisestä esim. halailulla, mutta minähän kehotinkin kieltämään, torumaan ja viemään pois leikistä. Lapsi ei takuulla koe sitä palkkioksi.

-4-

4 lasta kasvattaneena tiedän, että tuo kikka toimii parhaiten. Jos oppi ei mene noin pienenä perille niin kouluikäistä ei tietenkään enää vaikuta alkaa takaisin lyömään. Mutta kun lapsi on vielä noin pieni, kaikista helpoin on vain osoittaa lapselle, että se lyöminen käy kipeää. Eikä miettiä sen enempää seurauksia. Minulla on jo kolme aika isoa lasta, eikä ole kenelläkään esiintynyt mitään häiriökäyttäytymistä, vaikka olen aikoinaan opettanut tarvittaessa kaikkia samalla tavalla. Jos lapsi on alkanut puremaan minä olen purrut takaisin, ei ole purtu montaa kertaa.

Kyllä käytännön kasvatus opettaa paljon enemmän kuin kirjat, usko pois vaan. Mutta nykyään ollaankin liian lepsuja, eikä enää pidetä kuria oikeissa asioissa, vaan sitten menee hermot kun lapset riehuvat eivätkä tottele ja sitten käydään käsiksi raivon vallassa, minusta paljon pahempi vaihtoehto.

tiedät kaikesta kaiken paremmin. Huoh.

Vierailija:

4 lasta kasvattaneena tiedän, että tuo kikka toimii parhaiten. Jos oppi ei mene noin pienenä perille niin kouluikäistä ei tietenkään enää vaikuta alkaa takaisin lyömään. Mutta kun lapsi on vielä noin pieni, kaikista helpoin on vain osoittaa lapselle, että se lyöminen käy kipeää. Eikä miettiä sen enempää seurauksia. Minulla on jo kolme aika isoa lasta, eikä ole kenelläkään esiintynyt mitään häiriökäyttäytymistä, vaikka olen aikoinaan opettanut tarvittaessa kaikkia samalla tavalla. Jos lapsi on alkanut puremaan minä olen purrut takaisin, ei ole purtu montaa kertaa.

Kyllä käytännön kasvatus opettaa paljon enemmän kuin kirjat, usko pois vaan. Mutta nykyään ollaankin liian lepsuja, eikä enää pidetä kuria oikeissa asioissa, vaan sitten menee hermot kun lapset riehuvat eivätkä tottele ja sitten käydään käsiksi raivon vallassa, minusta paljon pahempi vaihtoehto.

Kyllä sun takaisinpuremisesi on primitiivinen raivoreaktio, vaikka jälkikäteen yrität kuinka selitettä sitä rationaaliseksi ja harkituksi rangaistukseksi.

Rangaistuksen minäkin suositan antamaan, mutta sellaisen, ettei lapsi siitä hämäänny. Lapsen vieminen pois hauskoista leikestä puremisen takia on rangaistus mitä suurimmassa määrin, muttei pane päätä pyörälle siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Vierailija:

on samanlainen tyttö joka lyö ja syy on tuo minkä kolmonen kertoi eli äiti ei huomaa palkitsevansa lasta teostaan. Tämä tyttö (nyt 2,5v) on nyt lyönyt säälittä muita vuoden ajan ja pahemmaksi vain menee.

Missä minä kehotin PALKITSEMAAN lapsen? Totta hemmetissä lasta ei saa palkita lyömisestä esim. halailulla, mutta minähän kehotinkin kieltämään, torumaan ja viemään pois leikistä. Lapsi ei takuulla koe sitä palkkioksi.

-4-

Et kehoittanut palkitsemaan vaan sanoit että menee ohitse kuukaudessa, parissa.

lasta ei saa purra tai lyödä, ei missään tilanteessa eikä minkään laiseksi rangaistukseksi. sanoohan tuon jo järkikin.

Olen kasvattanut heitä, eikä kukaan ole minua koskaan purrut tai lyönyt vaan muita lapsia/sisaruksia. Silloin olen näyttänyt millainen jälki siskon käteen puremasta tuli ja tehnyt samanlaisen jäljen sille purijalle. Ihan hillitysti ja ilman kiukkua. Kyllähän ihmiset itse päättävät ketä uskovat, mutta tämä ainakin on toiminut meillä.

lyödä jne. Toivoin ehkä saavani aikaan ihan muuta keskustelua tästä aiheesta. Koen olevani yksin tässä asiassa siinä määrin että jos käydään jossain, ja lapseni alkaa lyömään ja repiämään leluja niin katseita kyllä tulee joka suunnasta:( Ehkä pitäisi olla tosi kova eikä ottaa itteensä, mutta kyllä olen herkkä ja tästä tulee paha olla. Paha olo että oma lastani en saa kuriin ja paha olo siitä että pitäisi olla niin vahva.

nämä täydelliset " en koskaan satuta lapsiani" -äidit sitten menettävät niitä hermojaan jatkuvasti. Tunnen yhden tällaisen tapauksen, äidin joka ei koskaan koskisi lapsiinsa väkivalloin, mutta ei varmaan huomaakaan kuinka rumasti lapsiaan puhuttelee ja on muutenkin aina pahalla päällä. Uskon että lapsillani on parempi äiti, vaikka olen heitä joskus sormille nipannutkin, kun ovat jotain kiellettyä tehneet. Minä ainakin saan nyt olla onnellinen ja rauhallinen, kun lapseni ovat oppineet mitä saa tehdä ja mitä ei.

Vierailija:

Et kehoittanut palkitsemaan vaan sanoit että menee ohitse kuukaudessa, parissa.

-4-

Siinä ei paljon muu auta kuin olla todella kovana ja näyttää lapselle kuinka väärin hän tekee.

jatkuvaan opettamiseen. Mutta uskon että tämä menee ajan kanssa ohi ja joskus saan ylpeänä sanoa, että meillä noita pahoja keinoja ei ole käytetty.

Ei se nyt niin helppoa on jos lapsella temperamenttia. Vaikka veisin 20 kertaa jäähylle niin ei toimi. Vaikka ottaisin leluja pois, ei toimi jne

t. Ap

Ymmärrän, teistä on vissiin itselle helpompaa ajatella, että rangaistuksen pitää olla fyysinen ollakseen tehokas.



Mutta kuulkaa: ensinnäkin fyysinen rankaiseminen on laissa kielletty. Toisekseen sitä ei pidetä tehokkaana, koska lapsi oppii siitä fyysisen käsiksi käymisen olevan ajoittain ihan ok.



Kolmanneksi, viksu ja viitseliäs äiti keksii muitakin rankaisemistapoja.



Lasta voi:



-torua

-estää tekemästä pahojaan pitämällä holding-otteessa ja/tai viemällä pois siitä tilanteesta

-pistää jäähylle



Isommalle lapselle voi antaa jo muitakin rankaisuja, mm. etuisuuksien (esim. karkkipäivien, tietokonepeliajan tms.) vähentämistä. Tällaiset rangaistukset eivät kuitenkaan tehoa kaksivuotiaaseen, mutta kylläkin esim. eskari-ikäiseen.

Siitä näet, että et ole ongelmiesi kanssa yksin. Lapset OVAT jo syntyjään erilaisia, osa haastavampia kuin toiset. Helppojen lapsien vanhemmat mielellään ajattelevat, että lasten kiltteys on erityisesti heidän omaa ansiotaan ja temperamentiltaan " vaikeampien" lasten vanhemmat ovat heidän mielestään huonoja kasvattajia.



Näin se ei kuitenkaan mene. Ja paras todiste siitä ovat lukuisat perheet, joissa samalla kasvatuksella kasvaa erilaisia sisaruksia. Esim. meillä on erittäin itsepäinen tahtonainen ja toisaalta kiltti ja sävyisä poika.



Suositan lämpimästi ko. kirjaa. Etpä ainakaan enää itseäsi soimaa siitä, että sinulla on tuollainen, samanlainen tahtolapsi.



Voimia ja sitkeyttä vaan - äläkä piittaa näistä " lapsesi on kuriton kakara" -äideistä!



-4-

Ei lainaamasi viestin kirjoittaja väittänytkään ettet kehoittanut mitään tekemään ja hän sanoi myöskin ettet kehoittanut palkitsemaan. Nämä sinä itse keksit omassa päässäsi. Siinähän vain sanotaan sinun sanoneen että menee ohi kuukaudessa, parissa kuten SINÄ ITSE kirjoitit ensimmäisessä vietissäsi ja viestiisi vastannut sanoi ettei se aina mene ohi tuossa ajassa! Joko yrität saada riitaa aiheen vierestä tai sitten todellakaan et ymmärrä lukemaasi. Korostan ettei tämä liity mitenkään muuhun tekstissäsi eikä ota kantaa siihen oletko oikeassa tai väärässä vaan ainoastaan korjaa sinun käsityksiäsi edellä olevista parista tekstistä.