Lue keskustelun säännöt.
Anonyymi avautuminen siitä, miten me elämme epätasa-arvoisissa maailmoissa Suomessakin.
24.10.2016 |
Olen 27-vuotias, asunut koko ikäni Helsingissä. Minulla on mies ja kaksi lasta ja opiskelen yliopistossa. Valmistun nyt jouluna maisteriksi ja haen tietenkin vimmatusti töitä.
Minulla on opiskelukaveri, joka on kotoisin ruotsinkieliseltä pikkupaikkakunnalta. Hän on niin ikään 27-vuotias, jolla on mies ja kaksi lasta. Hänkin valmistuu jouluna maisteriksi. Hän ei ole hakenut aktiivisesti töitä, koska on "en mä tiedä, mitä mä haluan tehdä valmistuttuani".
No, minä olen tässä syksyn aikana lähettänyt tähän mennessä 249 työhakemusta. Pääosin Helsinkiin, koska asun täällä ja koska miehelläni on vakituinen työpaikka täältä. Olen valmis menemään töihin ihan minne tahansa, kunhan minun on mahdollista kuitenkin asua Helsingissä perheeni luona. Käy Riihimäet, Porvoot, Salo, no problem. Palkka saa alkaa ykkösellä, kakkosella alkavat ovat jo päiväunia ja kolmosesta on turha haaveilla. Käy pätkätyö, etätyö, osatyö, kokopäivätyö, iltatyö, yötyö, epäsäännöllinen, projekti, ihan mikä vaan. Suoraan koulutusta vastaavaa työtä en edes unelmoi saavani, vaan olen hakenut myös sinne päin, vähän alaa liipaten ja aivan suoraan täysin eri aloilta. Työ kuin työ, kunhan jotain saisi ja voisi elättää itsensä. Työkokemuksen karttuessa voisin siirtyä mielenkiintoisempiin ja oman alan töihin.
NOH. Tuo opiskelukaverini tietää, että haen töitä. Hän sitten viime viikolla kertoi, että ajatteli hakea jotain pysyvää työtä. Tietenkin siis virka tai toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, ei mitään määräaikaisia. Projektit ja pätkät eivät kiinnosta, kun hän haluaa myös kesällä olla ihan vaan lomalla. Olisi kiva, että olisi jossain pienemmällä paikkakunnalla ja vaikka lähellä merta, niin veneelläkin pääsisi vaikka kesäaikaan töihin omalta laiturilta. Ja hyvä palkka olisi myös kiva, kun on jo lapsia. Naureskelin mielessäni, että niinköhän noilla kriteereillä lähdetään töitä etsimään, mutta toivotin onnea.
JA KAS! Tänään tuo tuli pomppien yliopiston käytävällä vastaan ja kertoi saaneensa työn, joka vakinaistetaan, kun saa ne maisterin paperit ulos. Palkka alkaa kolmosella, työ vastaa täysin koulutusta ja on sellainen työ, josta en olisi ikinä pystynyt haaveilemaankaan. Niin mitenkö se sen työn sai? No, soitti iskälle, joka soitti vanhalle työkaverilleen, joka sattumoisin on sitten yhden ison yrityksen toimitusjohtaja, jonka vaimo on tämän opiskelukaverin jonkun serkun kummin kaiman paras kaveri ja blaah blaah. Ja tietenkin sattui nyt sitten olemaan niin, että yrityksessä olisi juuri tälle opiskelukaverille sopiva paikka - kuinka sattuikaan!
Mä en kestä. Niin, tiedän, että verkostoitumalla saa töitä ja hyville ihmisille tapahtuu kaikkea kivaa ja kaiken voi saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Siksi ottaa niin suunnattomasti päähän, että joillekin nämä asiat vain annetaan, kun toiset eivät saa yrittämälläkään.
Anteeksi, että stereotypioin suomenruotsalaisia, mutta kun ei vaan ollut ihan ensimmäinen, eikä viimeinenkään esimerkki tällaisesta :(
Kommentit (49)
Näinhän se menee. Totta kai jokainen käyttää omia suhteitaan etsiessään työpaikkaa. Tuntuuhan se epäreilulta, että toiset saa paikan vaivatta ja toiset lähettelevät satoja hakemuksia, eikä silti tärppää. Mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.
Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Olet huonolla tiellä! Katkeruudelle ei ole sijaa. Painat vain eteenpäin ja ajattele kaverisi puolesta positiivisesti, sillä ehkä hän sisälle päässeenä on se joka auttaa sinutkin sinne töihin. Kaikki tilaisuudet on otettava mahdollisuutena, kaikki.
Terv,
yritysjohtaja ja aikamoinen työllistäjä.
Mulle kävi samalla tavalla! Mun opiskelukaveri oli kaiken lisäksi aivan tyhjäpää bimbo, joka vain rämpi opinnot läpi. Ei oppinut oikein mitään ja oli koko ajan aivan pihalla. Kyseli typeriä jokaiselta, joka viitsi vastata. Laittoi kandityöhönsä lähdeviitteiksi suorat nettiosoitteet tekstin sekaan ja kaikkea muuta aivan ihmeellistä.
Se sitten soitti myös jollekin kummisedälleen, kun valmistumisen aika oli käsillä ja kas kummaa, työpaikka vaan aukeni eteen. Tästä on nyt aikaa 5 vuotta, enkä minä ole edelleenkään saanut minkäänlaista pysyvää työtä!
Kaikki työni olen saanut "suhteilla". Työhakemuksia on ihan turha lähettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet maksanut jo noin 200 000 euroa yhteiskunnalle josta sinun pitäisi olla kiitollinen. Sinulle on annettu mahdollisuudet. Opiskelujesi rahoittamiseen ovat osallistuneet, työttömät, eläkeläiset, matalapalkkaiset ja pätkätyöläiset.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet maksanut jo noin 200 000 euroa yhteiskunnalle josta sinun pitäisi olla kiitollinen. Sinulle on annettu mahdollisuudet. Opiskelujesi rahoittamiseen ovat osallistuneet, työttömät, eläkeläiset, matalapalkkaiset ja pätkätyöläiset.
Niin? Nyt haluaisin antaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa, mutta ilman työtä se on vähän vaikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet maksanut jo noin 200 000 euroa yhteiskunnalle josta sinun pitäisi olla kiitollinen. Sinulle on annettu mahdollisuudet. Opiskelujesi rahoittamiseen ovat osallistuneet, työttömät, eläkeläiset, matalapalkkaiset ja pätkätyöläiset.
Häh? Miten tämä liittyy tähän? Niin, että kun on jo saanut yhteiskunnalta koulutuksen, niin töitä ei enää saa, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ikävältä ja hankalalta tyypiltä. Ei ihme jos ei töitä löydy. Ei kukaan halua työkaveriksi tuollaista katkeraa kiukuttelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ikävältä ja hankalalta tyypiltä. Ei ihme jos ei töitä löydy. Ei kukaan halua työkaveriksi tuollaista katkeraa kiukuttelijaa.
No nyt vaan harmittaa tänään aivan tolkuttomasti. Olisin varmaan ihan kiva ihminen työkaverina, jos töihin joskus pääsisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Jos kerran olisit valmis jäämään kotiäidiksi on opiskelusi ollut tyhmää ja kuluttanut vain yhteiskunnan varoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työni olen saanut "suhteilla". Työhakemuksia on ihan turha lähettää.
Olen siis tuomittu, minulla kun ei ole esim. sukulaisia täälläpäinkään enkä tiedä mistä tyhjästä niitä suhteita saa revittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Jos kerran olisit valmis jäämään kotiäidiksi on opiskelusi ollut tyhmää ja kuluttanut vain yhteiskunnan varoja.
Olisi siis valmis tilanteessa, jossa siitä saisi palkkaa, mutta kun kotiäitiys ei ole ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Jos kerran olisit valmis jäämään kotiäidiksi on opiskelusi ollut tyhmää ja kuluttanut vain yhteiskunnan varoja.
Ihan off topic, mutta miksei kotiäiti saa olla koulutettu? Onko opiskeleminen kielletty niiltä, jotka eivät siitä saa myöhemmässä elämässään elantoa?
Sama kaupunki, pari vuotta nuorempi. Yksi lapsi ja työtön. Sp ja lastenkoti kierteen kiitokseksi sain e koodin opiskelupaikoista (lastenkoti soitti työ ja opiskelukyvyttömyyden vaikka näin ei ollut) pilatut luottotiedot vaikka maksoin usealla tuhannella laskuja täyttäessäni 18(yksi lasku jäi joka on hekalle ei minulle ikäni ja sijoituksen vuoksi) ei auttanut valittaa. Ne meni. Minulle annettiin myös lääkitys jota ei viellä tänäkään pv saa syöttää alaikäisille. Tästä jäi pysyviä terveydellisiä haittoja mm. Kongitiiviselle puolelle ja silmänpaine tauti. Sain pysyvän diagnoosin kerran nähneeltä heka lääkäriltä vaikka sp aikoihin kävin useilla korkeakoulutetuilla psygologeilla jotka eivät vikaa löytäneet kymmenen vuoden säännöllisillä testeillä ja tutkimuksilla. Kun olisin saanut pysyvän työn alaikäisenä toisesta kaupungista varmasti, tämä evättiin ja muutto estettiin. Nyt olen kokoikäni ollut työtön ja syrjäydyn pysyvästi pian. Kyllä latkeroittaa. Itsenäistymisvaroja veroitettiin useita 10 tuhansia koska onhan minulla maksaa lastenkoti asumiseni. Loput rahat olisin halunnut käyttää opintojen maksamiseen mutta se ei onnistunut. Sain kyllä ostella vaatteita ja meikkejä yms paskaa. Saatuani karenssin kerrottuani ettei ole rahaa mennä niin kauas töihin. En saanut omista rahoistani edes tätä 400 e elämiseen kk tai maksaa vuokriani. Näin varmistettiin että velka kierre alkaa. Ja olen kova tekemään töitä. Ei ole siitä kiinni.
Provot senkun huononee, onko Suomella mitään tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Sama kaupunki, pari vuotta nuorempi. Yksi lapsi ja työtön. Sp ja lastenkoti kierteen kiitokseksi sain e koodin opiskelupaikoista (lastenkoti soitti työ ja opiskelukyvyttömyyden vaikka näin ei ollut) pilatut luottotiedot vaikka maksoin usealla tuhannella laskuja täyttäessäni 18(yksi lasku jäi joka on hekalle ei minulle ikäni ja sijoituksen vuoksi) ei auttanut valittaa. Ne meni. Minulle annettiin myös lääkitys jota ei viellä tänäkään pv saa syöttää alaikäisille. Tästä jäi pysyviä terveydellisiä haittoja mm. Kongitiiviselle puolelle ja silmänpaine tauti. Sain pysyvän diagnoosin kerran nähneeltä heka lääkäriltä vaikka sp aikoihin kävin useilla korkeakoulutetuilla psygologeilla jotka eivät vikaa löytäneet kymmenen vuoden säännöllisillä testeillä ja tutkimuksilla. Kun olisin saanut pysyvän työn alaikäisenä toisesta kaupungista varmasti, tämä evättiin ja muutto estettiin. Nyt olen kokoikäni ollut työtön ja syrjäydyn pysyvästi pian. Kyllä latkeroittaa. Itsenäistymisvaroja veroitettiin useita 10 tuhansia koska onhan minulla maksaa lastenkoti asumiseni. Loput rahat olisin halunnut käyttää opintojen maksamiseen mutta se ei onnistunut. Sain kyllä ostella vaatteita ja meikkejä yms paskaa. Saatuani karenssin kerrottuani ettei ole rahaa mennä niin kauas töihin. En saanut omista rahoistani edes tätä 400 e elämiseen kk tai maksaa vuokriani. Näin varmistettiin että velka kierre alkaa. Ja olen kova tekemään töitä. Ei ole siitä kiinni.
Olet varmasti kokenut vääryyttä ja se on tosi ikävää, mutta ulosantisi on todella heikkoa, eikä tuolla kyllä kovin kummoista työtä tehtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Jos kerran olisit valmis jäämään kotiäidiksi on opiskelusi ollut tyhmää ja kuluttanut vain yhteiskunnan varoja.
Olisi siis valmis tilanteessa, jossa siitä saisi palkkaa, mutta kun kotiäitiys ei ole ammatti.
No, jos ihan oikeasti olisi sellainen tilanne, että kotiäitiys olisi ammatti ja työ, niin olisin opiskellut silti. Olisin opiskellut kaikenlaista sellaista, joka minua kiinnostaa ja josta olisin halunnut oppia lisää. Jos opiskelulla ei olisi ollut työllisyyden kannalta merkitystä, olisin täyttänyt vaadittavat opintopistemääräni kielillä, taidehistorialla, filosofialla, kirjallisuuden opinnoilla, mediakasvatuksella, ympäristöpolitiikalla ja vaikkapa lääketieteellä. Kurssi sieltä, kurssi täältä, juuri ja juuri suorittanut pakolliset muut kurssit rimaa hipoen ja gradun olisin vääntänyt jostain ihan mistä vaan. Nyt piti rakentaa tutkinto työllistymistä ajatellen ja suorittaa laajempia kokonaisuuksia aiheista, mitkä eivät ihan välttämättä ole minulle sydämenasioita.
Itse asiassa jos lottovoitto osuisi kohdalle, jäisin kotiäidiksi ja opiskelisin loppuelämäni avoimessa yliopistossa ihan vain itseäni sivistäen.
ap
En ole suomenruotsalainen, koulutuskaan ei ole kehuttava, mutta totta, suhteilla näitä töitä saa paljon helpommalla kuin yksin yrittämällä. Vain kerran olen ollut määräaikaisessa työsuhteessa.