Lue keskustelun säännöt.
Anonyymi avautuminen siitä, miten me elämme epätasa-arvoisissa maailmoissa Suomessakin.
24.10.2016 |
Olen 27-vuotias, asunut koko ikäni Helsingissä. Minulla on mies ja kaksi lasta ja opiskelen yliopistossa. Valmistun nyt jouluna maisteriksi ja haen tietenkin vimmatusti töitä.
Minulla on opiskelukaveri, joka on kotoisin ruotsinkieliseltä pikkupaikkakunnalta. Hän on niin ikään 27-vuotias, jolla on mies ja kaksi lasta. Hänkin valmistuu jouluna maisteriksi. Hän ei ole hakenut aktiivisesti töitä, koska on "en mä tiedä, mitä mä haluan tehdä valmistuttuani".
No, minä olen tässä syksyn aikana lähettänyt tähän mennessä 249 työhakemusta. Pääosin Helsinkiin, koska asun täällä ja koska miehelläni on vakituinen työpaikka täältä. Olen valmis menemään töihin ihan minne tahansa, kunhan minun on mahdollista kuitenkin asua Helsingissä perheeni luona. Käy Riihimäet, Porvoot, Salo, no problem. Palkka saa alkaa ykkösellä, kakkosella alkavat ovat jo päiväunia ja kolmosesta on turha haaveilla. Käy pätkätyö, etätyö, osatyö, kokopäivätyö, iltatyö, yötyö, epäsäännöllinen, projekti, ihan mikä vaan. Suoraan koulutusta vastaavaa työtä en edes unelmoi saavani, vaan olen hakenut myös sinne päin, vähän alaa liipaten ja aivan suoraan täysin eri aloilta. Työ kuin työ, kunhan jotain saisi ja voisi elättää itsensä. Työkokemuksen karttuessa voisin siirtyä mielenkiintoisempiin ja oman alan töihin.
NOH. Tuo opiskelukaverini tietää, että haen töitä. Hän sitten viime viikolla kertoi, että ajatteli hakea jotain pysyvää työtä. Tietenkin siis virka tai toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, ei mitään määräaikaisia. Projektit ja pätkät eivät kiinnosta, kun hän haluaa myös kesällä olla ihan vaan lomalla. Olisi kiva, että olisi jossain pienemmällä paikkakunnalla ja vaikka lähellä merta, niin veneelläkin pääsisi vaikka kesäaikaan töihin omalta laiturilta. Ja hyvä palkka olisi myös kiva, kun on jo lapsia. Naureskelin mielessäni, että niinköhän noilla kriteereillä lähdetään töitä etsimään, mutta toivotin onnea.
JA KAS! Tänään tuo tuli pomppien yliopiston käytävällä vastaan ja kertoi saaneensa työn, joka vakinaistetaan, kun saa ne maisterin paperit ulos. Palkka alkaa kolmosella, työ vastaa täysin koulutusta ja on sellainen työ, josta en olisi ikinä pystynyt haaveilemaankaan. Niin mitenkö se sen työn sai? No, soitti iskälle, joka soitti vanhalle työkaverilleen, joka sattumoisin on sitten yhden ison yrityksen toimitusjohtaja, jonka vaimo on tämän opiskelukaverin jonkun serkun kummin kaiman paras kaveri ja blaah blaah. Ja tietenkin sattui nyt sitten olemaan niin, että yrityksessä olisi juuri tälle opiskelukaverille sopiva paikka - kuinka sattuikaan!
Mä en kestä. Niin, tiedän, että verkostoitumalla saa töitä ja hyville ihmisille tapahtuu kaikkea kivaa ja kaiken voi saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Siksi ottaa niin suunnattomasti päähän, että joillekin nämä asiat vain annetaan, kun toiset eivät saa yrittämälläkään.
Anteeksi, että stereotypioin suomenruotsalaisia, mutta kun ei vaan ollut ihan ensimmäinen, eikä viimeinenkään esimerkki tällaisesta :(
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ei sussa ole sitten olenkaan.
Vaikka minäkin haluaisin suihkukoneen niin en saa, jotkut sen sijaan omistavat sellaisen ja paljon muutakin. Tasan ei käy nääs onnen lahjat.Et ole ajatellut mahdollisuutta että jäisit ihan vaan kotiäidiksi?
Kyllä olen katkera. Todella katkera. Ei se, että hän sai töitä, ole minulta pois, mutta harmittaa vietävästi.
Riemumielin jäisin kotiäidiksi, jos se olisi ammatti ja työ, josta joku minulle jotain maksaisi! Mutta kun ei ole, niin töitä on pakko hankkia jostain muualta.
ap
Jos kerran olisit valmis jäämään kotiäidiksi on opiskelusi ollut tyhmää ja kuluttanut vain yhteiskunnan varoja.
Mitä hemmettiä? Kaikki koulutus on aina hyväksi, myös ihan itsensä vuoksi. Oletko joku 60-vuotias idiootti sovinistiäijä, kansakoulupudokas!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän firma palkkaa huonon työntekijän nykypäivänä oli suhteita tai ei. Ei siihen ole kenelläkään varaa. Suositukset sen sijaan ovat todella tärkeitä jopa ratkaisevia. Eli en usko, että tuo opiskelijakaverisi oikeasti on niin paska kuin väität. Kyllähän ne puolitutut edelleen tuttujaan töihin tyrkyttää, mutta sorry... ei voi mitään. Eli en oikein usko tätä tarinaa, varsinkin kun siihen tuo suomenruotsalaisuuskin on onnistuttu ymppäämää.
Kuule, mä tunnen montakin idioottia ihan jo meidän työpaikalta. Ei mitään hajua miten ne ovat töitä saaneet, mutta huonoja työntekijöitä on nykyään firmat pullollaan.
ohis
Karista katkeruus, ap.
Ensinnäkin: jotkut ihmiset vaan sattuvat tuntemaan ihmisiä joista on hyötyä työnhaussa. Saatathan sinäkin tuntea jonkun, josta olisi suuri apu vaikkapa työtä hakevalle floristille. Jos itse olisin pomo, palkkaisin mieluummin jonkun vastavalmistuneen tutuntutun (jos siis tietäisin että tyyppi on ok) kuin tuntemattoman summanmutikalla. Näin se vaan menee eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Toiseksi, kuvailet kaverisi saamaa työpaikkaa sellaiseksi, josta et itse olisi voinut haaveillakaan. Että miten toiset saa ilmaiseksi ja itse et saa mitään vaikka yrität. Ethän sinä ole edes yrittänyt! Viestissäsi kuvailet miten olet lähtenyt hakemaan työtä ajatuksella "ihan mitä vaan, millä tahansa palkalla, ei tarvitse olla omaa alaakaan". Ethän sinä silloin mitään haaveilemaasi voikaan saavuttaa. Jos et edes hae oman alan töitä vaan "jotain joka liippaa läheltä", et voi sellaista myöskään saada. Se ei ole suomenruotsalaisen kaverisi vika.
Nyt hiukan omanarvontuntoa peliin ja rohkeasti etsimään sitä mitä oikeasti haluat tehdä. Ei tarvitse suostua kaikkeen ja vähätellä omaa osaamistaan ja arvoaan työmarkkinoilla. Onnea työnhakuun!
Jos olisit työtön mies, niin sulla ei olisi edes puolisoa, eikä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työni olen saanut "suhteilla". Työhakemuksia on ihan turha lähettää.
Olen siis tuomittu, minulla kun ei ole esim. sukulaisia täälläpäinkään enkä tiedä mistä tyhjästä niitä suhteita saa revittyä.
Oota muutama kuukausi ja ala kyseleen siltä suomenruotsalaiselta kaveriltasi josko firmassa tarvittais kesäapulaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu. En ole koskaan saanu töitä vaikka kuinka hakenut. Kuntoutuksen kautta pääsin kerran yhteen työhön joka oli onnen potku. Mutta siihen vaadittiin se että sairastuin vakavasti. Nyt taas työttömänä ja kaikilla muilla töitä. Kyllä oon katkera ja vittuuntunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työni olen saanut "suhteilla". Työhakemuksia on ihan turha lähettää.
Olen siis tuomittu, minulla kun ei ole esim. sukulaisia täälläpäinkään enkä tiedä mistä tyhjästä niitä suhteita saa revittyä.
Ei sukulaisten tarvitse asua sun lähellä tai tuttujesikaan. Luulisi, että opiskelu aikana olisit tehnyt kontakteja opsikelukaveriesi kanssa, verkostoa hekin ovat.
Tsemppiä työn löytymiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alat kaveeraamaan näiden kanssa, jotka ovat saaneet hyvän työn!! Moni ystäväni on työllistynyt hyvään työpaikkaan kaverin kautta!! Se on yllättävän yleistä ainakin tuttavapiirissäni.
Pidä itse suhteita yllä, verkostoidu ja ota selvää firmoista mihin pääsi. Soittele sinne ja kysyt onko avoimia työpaikkoja esim kesäksi. Soluttaudu! Älä odota, että joku sukulaisesi järjestää vaan tee itse! Tekemällä ja yrittämällä et häviä, mutta luovuttamalla ja ajattelemalla toivottavasti varmasti häviät. Nyt vain yrittämistä ja kärsivällisyyttä. Ei ne työpaikat heti tipu syöliin normaalisti poikkeuksia lukuunottamatta. Hae, hae ja pidä yhteyttä työllistyneisiin!!
Voi jeesus näitä jankuttajia ja "ole kiitollinen koulutuksestasi"-vajukkeja tällä palstalla. Ap, I feel you. Raaka totuus on että työn saaminen ilman suhteita ja verkostoja on ihan helvetin hankalaa, ellei satu valmistumaan lääkäriksi tai erityisopettajaksi tai muuhun varmasti työllistävään ammattiin.
Minun neuvoni sinulle on että älä ota maisterin papereita ulos ennen kuin olet saanut työpaikan. Opiskelijastatuksella työn hakeminen on huomattavasti helpompaa kuin työttömänä vastavalmistuneena.
Tältä palstalta ei kannata vertaistukea hakea, suuntaa katse opiskelukavereihin ja yritä sitä kautta saada verkkoja vesille. Itse sain ensimmäisen työpaikkani (pätkän) juurikin suomenruotsalaisen kaverini kautta, jonka isän firmassa tarvittiin nopeasti uusi työntekijä, kun hommaan jo valittu saikin paremman duunin :D Kävi hitonmoinen tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain paria viikkoa ennen valmistumistani ekan The työpaikan. Sen jota tahdoin kaikista eniten saadakin! Työhakemukseni erottui kuulemma positiivisesti joukosta. Työhaastettelussa esittelin erittäin hyvät arvosanani, arvokasta alan työkokemusta opiskeluajalta (kesälomat, joululomat, joinakin iltoinakin ja itseasiassa jo 14 vuotiaasta asti olen tehnyt ainakin kesäisin töitä!) ja suosittelijani kirjallisen suosittelun. Hän on arvostettu alallamme. Muistin kehua itseäni sopivasti. Äidinkieleni on suomi ja tuon suosittelijankin sain, kun opettajani suositteli hänelle parhaiten menestyneitä oppilaitaan kesätyöntekijäksi. Otin työn mielläni silloin vastaan! Sain siis ahkeruudellani töitä!
27-vuotias työkokemukseton ihminen kuulostaa pahalta.
Jos et ole yhteenkään haastatteluun päässyt niin taitaa sun hakemuksissa olla jotain todella pahasti vialla. Jos olet päässyt haastatteluihin mutta et töihin on jotain vialla persoonassasi tai henkilökohtaisessa hygieniassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun neuvoni sinulle on että älä ota maisterin papereita ulos ennen kuin olet saanut työpaikan. Opiskelijastatuksella työn hakeminen on huomattavasti helpompaa kuin työttömänä vastavalmistuneena.
Tämä. "Juuri valmistumaisillaan oleva opiskelija" on paljon houkuttelevampi työnantajalle kuin "vuoden työttömänä ollut maisteri". Käytä tämä jatkoaika mihin tahansa hommaan joka näyttää hyvältä CVssä, lue vaikka ylimääräinen sivuaine, kirjoita kirja tai tee vapaaehtois / järjestöhommia. Älä kuitenkaan erehdy väitöskirjaa aloittamaan, se vaan lykkää töidenlöytämisongelmaa tulevaisuuteen.
En ole saanut töitä minäkään, jos se sua yhtään lohduttaa. Oli pakko jäädä kotiäidiksi kun ei muuta voinut.
Kyllä mäkin sen tiedän, että tämä maa on paljon syvemmin epätasa-arvoinen kuin vain miesten ja naisten keskinäinen näennäinen epätasa-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työni olen saanut "suhteilla". Työhakemuksia on ihan turha lähettää.
Niin, hyvät ihmiset saa. Turha valitttaa ku on laiska itse, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä töihin.
Hyvä ap, tässä neuvoni. Onnittele ystävääsi ja yritä ainakin näyttää iloiselta hänen puolestaan. Sano hänelle, että jos vain avautuu muita paikkoja niin ottaa sinuun heti yhteyttä. Olettehan "kavereita" LinkedInissä? Sinulla ON verkostoja, sinä et vain näe niitä. Esim. tämä kaverisi on tärkeä ihminen verkostossasi.
Oletko kysellyt yliopistolta, osaisivatko he suositella tai neuvoa jotain?
Voit myös pyytää kaveriasi itsellesi suosittelijaksi!
Jo viime vuosituhannella ammattikorkeakoulussakin opetettiin, että verkostoituminen on tärkeää. Ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään vuonna 2016. Verkostojen ei tarvitse olla sukulaisia vaan ensisijaisesti niitä opiskelukavereita sekä oman alan yrityksissä työskenteleviä. Harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen ihmisiä. Ihmisiä, joita olet tavannut oman alasi erilaisilla messuilla ja muissa tapahtumissa. Tänä päivänä hyvin moni työpaikka saadaan suhteilla, mutta ei niinkään isipapan suhteilla vaan niillä omilla, joita on aktiivisesti hankittu siitä päivästä lähtien, kun postiluukusta tipahti kirje saadusta opiskelupaikasta.
Kannattaa unohtaa tuo, että hyville ihmisille tapahtuu hyvää. Se on kaiken ilmaiseksi saaneiden jargonia, jotka eivät ole vastoinkäymisiä nähneetkään.
Vaikka olisit miten hyvä kaikille, niin paskaa sataa silti niskaan, jos sitä on sataakseen.
Elämä on epäreilua, eikä ole mitään universaalia oikeuden jakajaa, joka tasaisi pelimerkkejä ihmisten kesken.
Jossain määrin omiin asioihin voi kuitenkin vaikuttaa, ja sulla on ap vastavalmistuneena vielä täydet mahdollisuudet saada töitä ja hyvä elämä kun nyt vain näet vaivaa sen eteen. Jos olet vielä yliopistossa kirjoilla, niin käytä myös kaikki yliopiston urapalvelut hyväksesi - niissä on hyviä tyyppejä töissä, ja heillä on paljon enemmän näkemystä korkeakoulutettujen työnhakuun kuin vaikkapa työkkärin rivityöntekijöillä tai cv-kurssien vetäjillä on. Ja vaikket enää olisikaan, niin usein urapalveluja saa käyttää vähän aikaa valmistumisen jälkeenkin eli ota tästä selvää!
Olen itsekin ajoittain kateellinen ihmisille, joilla jo lähtökohdat ovat paljon paremmat kuin itsellä. Mutta päätin, että saan olla kateellinen ja ärsyyntyä näissä tilanteissa, kunhan en näytä sitä ihmiselle itselleen, koska eihän se heidän vikansa ole, että heillä on onnea. Anonyymi avautuminen on sille ihan hyvä kanava, ja sen jälkeen jaksaa taas olla ystävällinen kaveri.
Mikähän firma palkkaa huonon työntekijän nykypäivänä oli suhteita tai ei. Ei siihen ole kenelläkään varaa. Suositukset sen sijaan ovat todella tärkeitä jopa ratkaisevia. Eli en usko, että tuo opiskelijakaverisi oikeasti on niin paska kuin väität. Kyllähän ne puolitutut edelleen tuttujaan töihin tyrkyttää, mutta sorry... ei voi mitään. Eli en oikein usko tätä tarinaa, varsinkin kun siihen tuo suomenruotsalaisuuskin on onnistuttu ymppäämää.