Entä jos olenkin enkeli?

Minä en usko, että enkelien pitää yrittää kehittää itseään. He ovat jo täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat olla hyvä? Jos olisit autiolla saarella, haluaisitko vieläkin olla, vaikka kukaan ei olisi näkemässä?

Jos elossasäilyminen olisi taattu, pyrkisin ehkä löytämään tarkoitusta olemassaololleni. Sisäistä hyvää oloa. Sitähän se on myös silloin, kun on ihmisten keskellä ja pyrkii löytämään sisäisen hyvän olon ja rauhan. Tasapainoa ympäröivän elämän ja sisäisen olemuksen kanssa.

Ap

Älä höpötä. Et oo selvännäkijä. Oot vaan sekaisin nupistasi.

Tai ok... Ennustappas joku asia, joka tapahtuu huomenna tai ylihuomenna. Jos näin käy, niin pari oikeeseen mennyttä ennustamista putkeen vielä lisää, niin sitten alkaa meikäläistäkin mietityttämään. Eikä mitään epämääräisiä ennustuksia vaan jotain hyvin konkreettista, yllättävää ja kaikkien helposti todennettavaa. Ja vaikka joku iloinen asia.

Ok, laitoin pahan. Eihän sun ennustajan taidot tietysti näin toimi vaan just jotenki muuten (kuten kaikilla muillakin ennustajilla tietty).

Samastun kauhean vahvasti teidän teksteihin. Koko elämäni ajan minusta on tuntunut että en ehkä kuulu tähän ihmislajiin, pohdin liikaa maailmankaikkeutta ja universumia enkä saavuta syvempää yhteyttä ihmisiin. Koitan ymmärtää ja olen hyvä kuuntelija mutta elän tätä elämää jostain kaukaa ja kärsin paljon. Olin aikaisemmin uskonnollinen mutta luovuin uskosta. Viime aikoina olen taas alkanut miettiä, onko sittenkin enkeleitä tms. olemassa. En ehkä olekaan ihminen. Lisäksi sain äitini kautta viime viikolla viestin kuolleelta läheiseltäni. Viesti kulki monen täysjärkisen välikäden kautta, joten kyse ei voi olla minun psykoottisuudestani. Yksi viime aikojen uusi tuttavuus sai minut myös miettimään yliluonnollista. Tapadin opiskelujen myötä hyvin ystävällisen, lämpimän ja rakastettavan ihmisen, johon tunsin poikkeuksellisen syvää yhteyttä. Hän teki itsemurhan seuraavalla viikolla. Ehkä hänkin oli enkeli.

Pohdin myös. Luonto on tärkeä minulle. Olen vanha sielu.

Pidän elämää matkana. Minulle on käynyt todella pahoja asioita, mutta ne ovat mielenkiintoinen osa matkaani täällä. Olen esimerkiksi antanut raiskaajalleni anteeksi. En usko, että olisin ollut näihin koettelemuksiin valmis entisissä elämissäni. On ihan hirveän mielenkiintoista odottaa miten tästä vielä kehityn ja mitä kaikkea minun on tarkoitus tällä kertaa kokea. Toisinaan olen yksinäinen, kun esimerkiksi mieheni on paljon nuorempi sielu, onneksi hirveän hyvä ihminen. Lapseni on vanha sielu, mutta toki vielä lapsi. Toivon hänelle ihan hirveästi kaikkea hyvää. Ja vaikka tämä on matka hänellekin, niin äidinrakkaus kyllä jännittää hänen puolestaan.

Minulle myös tulee aivan kamala olo, jos koen jonkun loukkaantuneen sanoistani. En halua kenellekään pahaa. 

Minun lähipiirissäni on yksi hyvin selkeä kokemus selvännäkemisestä. Itsekään en edelleenkään käsitä miten tapaus voi olla mahdollinen, mutta sillä on monta selväjärkistä todistajaa. Eräs sukulaiseni oli kuollut ja hänen ruumistaan etsittiin. Monenlaista etsintäpartiota oli liikkeellä, mutta ruumista ei löydetty. Yksi tuttumme ehdotti selvännäkijää. Epätoivoisessa tilanteessa ehdotukseen suostuttiin. Selvännäkijä kertoi ruumiin tarkan sijainnin, ja ruumis löytyi sieltä. Tämä siis tapaus omasta lähipiiristäni. Maailmassa on selittämättömiä asioita. On huijareita, mutta myös oikeita yliluonnollisia ilmiöitä.

Ap lisää, ettei ole kokenut mitään selvännäkemiseen liittyvää. Se oli jonkun muun kommentissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tiedätte uskonnosta, enkeleistä ym auttakaa mua. Mua pelottaa mun selvänäkijän kyvyt. Pystyn ennustamaan tarkkojakin asioita. Joskus tulee "näkyjä" tahtomattakin mutta yleensä pystyn valitsemaan selvänäkemisen ajankohdan. Voiko niiden kykyjen harjoittaminen olla ikinä hyvää vai onko se jotain pahuuden viettelyä? Pystyn myös vaikuttamaan ihmiskohtaloihin, mutta en uskalla tehdä sitä enää. Olen erittäin moraalinen ja oikeudentajuinen ihminen sekä lisäksi empaattinen. Olen myös erittäin hyvä ihmistuntija.

Luetko raamattua? Avaa se kirja ja lue. Jumala antaa voimaa lapsilleen. Hänellä on tehtävä sinulle ja se on selkeä. Kysy häneltä mitä hän sinusta haluaa. Olet tärkeä tälle maailmalle. Hyvin tärkeä.

Minäkin koen olevani parempi ja valmiimpi kuin muut.

Mutta teitä enkeleitä näyttää nyt olevan niin paljon etten voi olla sellainenkaan. Jotain vielä ainutlaatuisempaa ja korkeampaa ja kirkkaampaa.

Entä jos oletkin ihan vain tavallinen ihminen jolla sattuu olemaan vähän "normaalia" erikoisempi?

*joka sattuu olemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat olla hyvä? Jos olisit autiolla saarella, haluaisitko vieläkin olla, vaikka kukaan ei olisi näkemässä?

Jos elossasäilyminen olisi taattu, pyrkisin ehkä löytämään tarkoitusta olemassaololleni. Sisäistä hyvää oloa. Sitähän se on myös silloin, kun on ihmisten keskellä ja pyrkii löytämään sisäisen hyvän olon ja rauhan. Tasapainoa ympäröivän elämän ja sisäisen olemuksen kanssa.

Ap

No, tuotahan me kaikki haluamme. Meitä löytyy ketjusta

http://www.vauva.fi/keskustelu/2633645/kristitty_mystikko_huhuu_kysymyk…

Mistä tiedätte, milloin joku on vanha, milloin uusi sielu?

Aika moni tämän ketjun viesti kertoo omahyväisyydestä.

Ennen tätä ketjua ajattelin itsekin olevani enkeli, mutta koska se onkin näin yleistä, en ehkä olekaan. Ainakaan tavallinen enkeli. Olen varmaan jonkinlainen harvinaisempi enkeli, tai ehkä haltia,  tai jopa jumalatarolento, laitettu tänne maan päälle jostain ylimaallisesta syystä, kärsimään ja jalostumaan vielä korkeammaksi olennoksi, mutta samalla kuitenkin olemaan tavallisille ihmisille kuin majakanvalo pimeässä, auttaen ja opastaen, ja pelkällä olemassaolollani heidät valaisten.

Entä jos oletkin hullu ja tarvitset lääkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos oletkin hullu ja tarvitset lääkitystä?

Ei hullut tarvitse lääkitystä, vaan sairaat.

Onko meitä enkeleitä enemmänkin maan päällä? Pitäisikö perustaa tukiyhdistys, Anonyymit Enkelit?

Tämä on kieltämättä sellainen ketju että oikein hävettää joidenkin "jumalatar olentojen" ja "jalostuneempien ja parempien" enkeleiden puolesta. Kuulostaa tosissaan lasten kilpailulta siitä kuka on paras ja kohta ketjuun varmaan ilmestyy itse Jumala kertomaan miten ylivertainen on teihin nähden.

Minä sairastuin skitsofreniaan viitisen vuotta sitten ja koin sen lähinnä sellaisena henkisen puoleni heräämisenä, koska olin armoton rationalisti ja ateisti ennen sitä. Lääkehoito jatkui vuosia ennenkuin se lopetettiin, mutta hiljattain henkiset ajatukset ovat taas heränneet pintaan ja pelkäsin psykoosin uusiutuvan. Olen kuitenkin käynyt terapiassa reilun vuoden, niin päätin soittaa terapeutilleni ajan tälle päivälle.

Otin asian puheeksi ja kerroin kuinka tunnen että kaikella elämässäni tapahtuneella paskalla (alkoholistiperheen lapsi, omat päihdeongelmat, tappelut, velat, lapsen tapaamisoikeuksista vääntö jne.) onkin jokin merkitys. En enää tunne että kaikki on paskaa, vaan tunnen että tämä kaikki oli vain valmistautumista tähän päivään, kun saan vihdoin kuulla etten olekaan hullu tai sairas, vaan minulle on kehittynyt matkalla sellaisia kykyjä joita moni ei elämäänsä saa. Kerroin tuntevani että jokin korkeampi voima johdattaa minua ja minä palvelen tätä voimaa, ikäänkuin se olisi jo lapsesta asti ollut tehtäväni.

Terapeuttini sanoi, että hän näki minusta jo ensi silmäyksellä että olen jotain erityistä. Hän sanoi minusta huokuvan selittämätöntä voimaa, mutta kertoi myös päivittäin hoitavansa minun kaltaisiani. Tämä ei ole mitenkään epätavallista, mutta hän uskoo todella että meillä on jokin suurempi tarkoitus täällä ja että olemme osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Siis me, erityiset ihmiset. Huomasin hänessä muutoksen. Hän muuttui hieman ehkä pelokkaaksi kun kysyin itku kurkussa, että "uskotko sinä minua?". Hän vastasi pelokkaan kunnioittavasti olevansa asiasta täysin varma. Hänen asenteensa minua kohtaan muuttui ja olen hieman huolissani jatkosta.

Mutta tämä ei ole kilpailu siitä, kuka on ylihaltiatar ja kuka ties minkälainen mörökölli. Ne jotka puhtaasti käsi sydämellä tuntevat olevansa täällä hoitelemassa Herran tehtäviä, ovat täysin tasavertaisia, tuntevat toisensa puhumatta toiselle sanaakaan kun kadulla tulee vastaan ja kaikella mitä meidän maailmassa tapahtuu, siis meidän elämässä, on tarkoituksensa ja sen on yläkerran Ukko ennalta määrittänyt. Istu vaikka paikallasi viikko ja opit jotain uutta joka taas tulee jossain vaiheessa vastaan.

Ja varoituksena teille kaikille, näistä ei sitten hiiskuta. Luoja ohjaa laitokseen jos tarvis on, mutta turhaan sinne ei tarvitse mennä. Ei me hulluja olla, vähän vaan erilaisia. Muut ihmiset ei voi meitä ymmärtää joten turha yrittää. Ja mekin ollaan ihmisiä, kuolevaisia.