Lapsien hankkiminen oli elämäni suurin virhe. Nyt tuli mitta täyteen tätä paskaa!

Taas kerran, liian lyhyt ikäero. Ensimmäisen lapsen kanssa kannattaisi elellä rauhassa muutama vuosi ja sitten miettiä vasta sitä toista. Ja tähän on aikaa kun ei ala kersoja vääntää sitten kun on jo vaihdevuodet ovella.

Ei kai ap sulle ole mikään uutinen että lapset voi kyllä antaa huostaan ja adoptioon jos haluaa, ei niitä ole mikään pakko pitää.

Moni tekee itse lapsiperhearjestaan helvetillisempää kuin se oikeasti onkaan. Oppia kannattaa ottaa aiemmilta sukupolvilta, joille vanhemmuus oli luonteva osa elämää, eikä mikään identiteettivalinta, elämäntapa tai harrastus, johon täytyy satsata täysillä. Ennen oli normaalia, että juuri vaikkapa 3- ja 5-vuotiaat sisarukset leikkivät päivän aikana monta tuntia keskenään lastenhuoneessa (vaikka välillä vanhemman täytyi toimia erotuomarina, mutta muutoin vanhemmilla oli mukavia pätkiä keskeytymätöntä aikaa). Nykyään Purjopertin ja Pullamaisan täytyy saada sotkea koko koti leikeillään, koska onhan se kaikkien koti. Purjopertin ja Pullamaisan täytyy saada avata jokainen laatikko ja lähmiä tahmeilla käsillään verhoja ja tv-ruutuja, mitään aikuisen silmään kaunista ei voi olla, vaan arki ja koti on yhtä Puuhamaata. Ja vanhemman täytyy koko ajan viihdyttää Purjoperttiä ja Pullamaisaa, koska heillä ei ole yhtään kärsivällisyyttä tai keskittymiskykyä, eivätkä he osaa olla keskenään saati yksin. Vanhemmat saattoivat ennen kutsua ystäviä syömään ja juomaan hyvin viikonloppuiltoina, nauttia elämästä ja pitää hauskaa lasten ollessa keskenään. Nykyään Purjopertin ja Pullamaisan täytyy saada kiertää seuruetta kuin kissat kuumaa puuroa ja keskeyttää jatkuvasti aikuisten keskustelut. Aikuiset eivät saa käyttää ronskia kieltä ja viljellä hurttia huumoria, eikä tarjolle voi laittaa keskikaljaakaan, kun Purjopertti ja Pullamaisa saa traumoja, jos näkee isin nauravan liian kovaäänisesti neljän oluen jälkeen.

Erityislapset ovat toki asia erikseen, mutta suurin osa vanhemmista on aivan itse tätä nykyajan hyysäävää ja hurahtavaa kasvatuskulttuuria toteuttamalla tehnyt arjestaan helvetillistä ja lapsistaan ärsyttäviä, rasittavia mankujia. Ei ne lapset siitä rikki mene, vaikka aikuisilla olisikin aikuisten elämä ja lapsilla lasten rinnakkain. Perheen yhteisetkin hetket ovat toki tärkeitä, mutta ei sitä lapsiperhesuorittamista ole pakko koko aikaa olla.

Tiesit kuitenkin mihin ryhdyt kun hankit lapsia. Se on vaan nyt kestettävä!